Yksinkertaista. Tai sitten ei.

Aamulla kävimme kyläilemässä ruotsalaisen A:n kotona. He asuvat viereisessa compoundissa - juuri siellä, missä on niitä valtavia kivitaloja. Osa taloista muistuttaa jopa enemmän linnoja ja sinne kävellessämme tytöt itseasiassa sanoivat, että Tuhkimo, Lumikki ja Prinsessa Ruusunen asuvat siellä.

Meidän naapurissa asutaan mm. tällaisissa taloissa. Ja niitä hienoimpia ja isoimpia ei pystynyt edes kuvaamaan..

A:n perheeseen kuuluu neljä lasta, joista nuorin on vajaa 2-vuotias ja muut teini-ikäisiä. Mies on töissä Volvolla, kuten käytännössä kaikki täällä expaattina työskentelevät ruotsalaiset. Heillä on myös kaksi koiraa, kissa ja lintuja. Ja paaaaaaljon leluja. Tytöt olivat luonnollisesti aivan innoissaan visiitistä ja äiti myös. A oli tosi mukava, talo aivan ihana ja VALTAVA. Ja ah, sain oikeaa kahvia sekä korvapuusteja. Ja tytötkin olivat niin kiltisti, kun leluja ja puuhaa riitti. Äiti sai kerrankin juoda kahvinsa ihan rauhassa.

Illalla ajattelin käydä vielä ruokakaupassa ja jätin V:n hoitamaan tyttöjen iltatouhut. Soitin meidän respaan, pyysin tilaamaan taksin ja sanomaan kuskille meneväni City Shopiin ruokaostoksille. Kyseiseen kauppaan on matkaa meiltä noin 1km, eikä matkalla ole kuin yksi risteys, mistä pitäisi kääntyä. Menin pihalle odottamaan taksia ja kun 20min oli kulunut, palasin sisälle ja soitin taas respaan. Nyt puhelimeen vastasi eri henkilö ja pyysin häntä tilaamaan taksin uudestaan samoilla spekseillä. Hän ei ymmärtänyt yhtään minne olin menossa eikä sitä mitä pyysin. Sanoinkin lopulta, että antaa asian olla, menen kauppaan huomenna. Kului ehkä 10min ja tämä henkilö soitti, että taksi on tulossa. Vaikka siis olin sanonut, että antaa olla. Taksi ajoi pihaan ja astuin taksiin sisälle. Kuski ei lähtenyt ajamaan minnekään, vaan selitti jotain kiinaksi. Hänellä ei selkeästi ollut hajuakaan minne olisin menossa. Sanoin kadunnimen ja kaupan nimen mutta ei siitä ollut mitään apua. Soitin respaan ja pyysin tulkkaamaan kuskille osoitteen ja kaupan nimen. Respa ei edelleenkään ymmärtänyt minne olen menossa. Pyysin tulkkaamaan ajo-ohjeen (mikä on siis hyvin helppo) - ei onnistunut. Pyysin sanomaan kuskille, että näytän kädellä mistä käännytään ja minne pysähdytään. Ei onnistunut. Eikä minulla ollut enää muuta vaihtoehtoa, kuin astua taksista ulos. Kaiken kaikkiaan tähän säätöön meni tunti ja lopputulos todellakin se, että pääsin istumaan kotipihalla taksissa, joka ei hievahtanut senttiäkään.

Huomenna on taas uusi päivä ja sitten uusi yritys tyttöjen kanssa. Toivottavasti onnistutaan edes hieman paremmin, sillä kaapit alkavat olla aika tyhjiä. Taitaa olla helpompaa ja yksinkertaisempaa mennä kauppaan kahden kaikkea räpeltävän ja tottelemattoman taaperon kanssa. Ja raahata sitten ne perhanan painavat ostoskassit kotiin työntäen samalla tuplarattaita lapsineen yli korkeiden katukiveysten.. kuin että yrittäisi mennä sinne uudestaan taksilla. Tämän päivän opetus olikin, että se minkä ajattelet olevan yksinkertaista ja helppoa ei todellakaan aina ole yksinkertaista ja helppoa.