keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Oma maa mansikka, muu maa mustikka


Aiemmasta kirjoittelustani voi ehkä päätellä, että Kiinan ympäristöongelmat ahdistavat ja huolestuttavat minua. Olen miettinyt miten tänä päivänä, ns. sivistyneessä maailmassa, edelleen tehtaat laskevat jätteensä suoraan ilmaan, maaperään ja vesistöihin, puhdistamatta. Missä on yritysten sosiaalinen vastuu ja yksilöiden moraali? Voiko oman edun nimissä tehdä lähes mitä vain ja eikö edes lainsäädännöllä puututa ongelmiin?
Olen tiennyt, että Kiinan ympäristölainsäädäntö on valovuosia jäljessä länsimaista. Siltikin, eräs artikkeli Shanghai Dailyssä oli melkoinen shokki. Uutisessa kerrottiin uusista korkeimman oikeuden julkaisemista tarkennuksista ja tiukennuksista ympäristölakeihin. Niiden mukaan saastuttaminen on rikollista ja rangaistavaa mm. jos saastuttamisen johdosta joudutaan evakuoimaan 5000 ihmistä tai yritys on toimillaan myrkyttänyt 30 ihmistä. Aika sanattomaksi jäin. Että jos myrkyttää vaikkapa 25 ihmistä, se ei ole vielä rangaistavaa? Eihän se nyt voi mennä niin. Eihän? Rangaistaviksi teoiksi listattiin myös radioaktiivisen ja myrkyllisen jätteen dumppaaminen maaperään ja vesistöihin. Onko se ollut aiemmin siis.. sallittua?
Shanghai Dailyssä kerrottiin myös Greenpeacen toteuttamasta tutkimuksesta, jossa todettiin kiinalaisessa lääketieteessä käytettyjen yrttien olevan kaikkea muuta kuin turvallisia. Greenpeace oli testannut 65 apteekeista ostettua näytettä ja näistä 48 oli sisältänyt torjunta-aineita. Löydettyjä torjunta-aineita oli kaikkiaan 51 erilaista, joista 26 on Kiinassakin kiellettyjä. Joissakin yrteissä torjunta-ainejäämät olivat jopa monisataakertaisia verrattuna EU:n hyväksymään tasoon. Lishi tarjoutui muutama päivä sitten tekemään minulla yskänlääkettä, kun ei tämä köhä ole vieläkään helpottanut. Taidanpa jättää Lishin tarjouksen hyödyntämättä. Shanghai Dailyssä on ollut viime viikkoina juttua myös riisin sisältämistä ympäristömyrkyistä ja viljelysmaan saastumisesta. Ja pilleistä, jotka on tehty jätemuovista. Huoh. Ei kovin lohdullista luettavaa ja siitäpä syystä meidän perhe syö jatkossa vieläkin enemmän luomua (jos se nyt edes on luomua) ja tuontiruokaa, maksoi mitä maksoi.
Lehdessä on välillä ollut myös ”sankaritarinoita”. Sankarin viittaa minä en tosin olisi vielä levittämässä näiden ihmisten hartoille, saati tekemässä asiasta lehtijuttua. Sillä se, mitä he ovat tehneet, on minusta ennemminkin itsestäänselvyys. Normaalia toimintaa, jotain mikä kuuluu hyviin tapoihin ja ihmisenä olemiseen. Muutama päivä sitten lehdessä oli esimerkiksi juttu sankarillisesta bussikuskista. Hän oli nähnyt miehen pökertyvän katuun ja oli vienyt hänet sitten sairaalaan. Mikä teki tästä miehestä sitten sankarin? Se, että kukaan muu ei ollut miestä auttanut. Hmmm..
Kiina on mielenkiintoinen maa. Sanotaan, että täällä korostetaan yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä enemmän. Ja näin se varmasti onkin, jos yhteisöllisyys tarkoittaa perhettä, sukua ja lähipiiriä. Epäilen kuitenkin vahvasti, että se, mitä tapahtuu tämän ”sisäpiirin” ulkopuolella oleville ihmisille, ei kiinnosta aina kovin paljoa. Tai ehkä osalla ei ole itseasiassa varaakaan muuhun.   
Köhästä puheenollen, kävin maanantaina toisessa kontrollissa sairaalassa. Yskä ja keuhkojen pihinä jatkuu edelleen, joten sain lisää kortisonia. Tehtiin uudestaan tietokonetomografia (nyt siis tiedän mikä CT scan on suomeksi) ja sen mukaan nesteen määrä on vähentynyt ja vatsan imusolmukkeet pienentyneet. Koska näin on tapahtunut, kyseessä ei kuulemma voi olla mitään infektiota vakavampaa. Ja asia korjaantuu nyt siis itsestään. Oli aika huojentavaa kuulla lääkärin sanovan, ettei minulla ole syöpää. Sitä sanaa eivät muuten lääkärit maininneet kertaakaan ennen eilistä. Ja hyvä niin, on aika pelottava sana se.
Meidän suunnitelmat jatkon suhteen ovat seilanneet viime viikkoina sieltä tänne ja tuonne. On ollut "pientä" turhautumista ja pettymystäkin ilmassa. Mutta nyt viimein asiat alkavat järjestyä ja varmistua. Näillä näkymin (jollei uusia yllätyksiä ilmene) jatkamme Shanghai-elämää ensi vuoden toukokuun loppuun. Mitä sitten tapahtuu, on vielä täysin auki. Mutta siihen on vielä aikaa ja nyt voimme taas keskittyä elämään ja tekemään jonkinlaisia sitoumuksia ja suunnitelmiakin. Niistä sitten myöhemmin enemmän.
Pian näissä maisemissa. Näiden ihmisten kanssa. <3
 
 
Jatkon selvittyä päätimme varata kesälomalennot kotimaahan, hengittelemään puhdasta ilmaa ja ihailemaan sinistä taivasta. Minä ja tytöt lennämme edeltä 10.7 ja V seuraa perässä 19.7. Kotiin, Shanghaihin palaamme yhdessä 30.8. Enää siis viikko ja sitten mennään! Olen aloittanut jo lomafiilistelyt ja aivan ensimmäisenä perille päästyämme aion ahmia mahani täyteen karjalanpiirakoita, suomalaisia marjoja ja lakujätskiä. Eniten odotan kuitenkin tärkeiden ihmisten tapaamista ja ehkä saamme nähdä myös yhden ihanan koira-herran. Ikävä on kova.   
Meidän Uuno, maailman ihanin hauvavauva, neljä vuotta sitten.
 
 

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Matkakertomus - osa 1 : Big Island / Hawaii


Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös..? Eli tässä siis matkakertomusta meidän Havaijin lomalta..

Havaiji ei ole koskaan ollut meidän lomatoivelistalla kärkipäässä mutta nyt asuessamme Shanghaissa, oli Havaijille melkeinpä pakko lähteä. Miksi näin? Yksinkertaisesti siitä syystä, että Suomesta matkaan kuluisi vähintään vuorokausi, Shanghaista lentää Oahulle kymmenessä tunnissa, China Easternin suoralla lennolla. Havaijille matkustaminen tulee tuskin koskaan olemaan tätä helpompaa, once in a lifetime juttu siis! Lentomme kohti Havaijia lähti Pudongin kentältä 24.5 iltapäivästä ja saapui perille Kiinan aikaa aamuyöstä, Havaijin aikaa aamulla 24.5.
 



Lentomatka sujui, suhteellisen siedettävästi. China Eastern ei ehdottomasti ole kuitenkaan suosikkilentoyhtiöitäni. Ruoat olivat mitä olivat, kiinalaista. Aamupalaksi (keskiyöllä) söimme (= olimme syömättä) nuudeleita ja kalaa, mikä maistui mudalta. Kumpaankaan suuntaan mennessä emme saaneet kuin yhden lasten aterian, vaikka molemmille tytöille olimme luonnollisestikin sellaiset tilanneet. Yhden lapsen politiikan maassa ei ilmeisesti voida käsittää, että joku perhe oikeasti tarvitsee KAKSI lastenateriaa lennolla. Hieman luovuutta sai käyttää perusteltaessa toiselle 3v uhmailijalle miksi sisko sai pillimehun ja spagettia ja hän vettä ja kinkkiruokaa.. Mutta siitäkin selvittiin kunnialla.

Taisimme olla kumpaankin suuntaan mentäessä ainoita länkkäreitä. Sen myös huomasi. Kiinalaiset eivät pahemmin välitä kehotuksista istuutua nousun ja laskun aikana. Koneen rullatessa kiitotiellä voi ehdottomasti vielä kaivella lokeroissa olevia käsimatkatavaralaukkuja. Vessan voi myös lentokoneessa jättää vetämättä ja muiden yrittäessä nukkua, heilua, hälistä ja rampata käytävää edestakaisin.

Tytöt ehtivät nukkumaan lennolla neljä tuntia, allekirjoittanut ei tapansa mukaan minuuttiakaan. Tytöt hyörivät ja pyörivät ja heräilivät ja eräs kiinalainen setä viihdytti kanssamatkustajiaan myös laulullaan. Ensin luulin pimahtaneeni täysin, sillä kuulin laulua korvatulpat korvissani. Kun otin tulpat pois, en kuullut enää nuottiakaan. Ja taas tulpat korvissa.. kuulin jonkun laulavan.. Lopulta bongasin muutaman penkkirivin taaempaa kiinalaisen laulavan papparaisen, joka myös kovasti minulle vilkutteli. Kaikkea sitä oppii. Peruskorvatulpat eivät siis suodata kiinalaista laulantaa.. Viihdyttävintä lentomatkalla oli ehdottomasti aamujumppa, joka pyöri ruuduilla ennen koneen laskeutumista. Me nauroimme V:n kanssa vedet silmissä, kiinalaiset kanssamatkustajat jumppasivat totisina mukana. Kulttuurieroja parhaimmillaan.   



Yks, kaks, koli, neli..


Oahulle saavuttuamme siirryimme kotimaan terminaaliin odottelemaan jatkolentoa Hawaiin eli Big Islandin saarelle. Odotusaikaa piti olla kolmisen tuntia mutta lopulta odottelimme lentoa yli neljä tuntia. Valvotun yön jälkeen ja kahta väsynyttä lasta kaitsiessa pinna hieman kiristyi, kun saimme kuulla, että koneemme pilotti oli kateissa. Tämän tiedon saimme siis siinä vaiheessa, kun olimme istuneet koneessa turvavöissä jo puolisen tuntia.. Ja ei kuin takaisin kentälle odottamaan.. Lopulta löytyi koneelle toinen lentäjä ja pääsimme matkaan.

Big Islandin saarelle lensi Oahusta reilun puoli tuntia. Big Island on Havaijin saariryhmän suurin saari, yli kaksi kertaa suurempi kuin muut saariryhmän saaret yhteensä. Perille päästyämme suuntasimme heti autovuokraamoon. Auton vuokraaminen Havaijilla on aivan ehdotonta ja varsinkin Big Islandilla kilometrejä kertyi viikon aikana reippaasti.


Väsyneet, superreippaat matkalaiset autovuokraamon pihassa.
Istuimet saatiin mutta auto on vaan vielä hukassa..

Big Island on niin iso saari, että majoituimme viikon aikana kahdessa eri hotellissa, eri puolilla saarta.  Ensimmäinen hotellimme oli timeshare eli "lomaosakehotelli" saaren etelärannnikolla Konassa. Ei aamupalaa, eikä ravintolaa mutta se ei meitä haitannut. Huoneestamme löytyi täydellisesti varusteltu keittiö ja ah, ne ruokakaupat. Niissä oli ilo asioida! Huoneemme oli myös valtava, tai no huoneistohan se oli. Makuuhuoneita ja kylppäreitä oli kaksi ja siihen sitten vielä päälle keittiö, ruokailutila, olohuone ja parveke. Neliöitä oli yli 200. Pesukone ja kuivausrumpu oli myös tosi jees lasten kanssa reissatessa!
 


Aamiaisella Big Islandin ensimmäisessä hotellissa


Ensimmäiset päivät menivät vähän sumussa, aikaerosta ja matkasta toipuessa. Jokainen päivä kuitenkin lähdimme jonnekin. Havaijin saaret (poislukien Oahu) ovat ehdottomasti aktiivisen lomailijan luontokohteita. Rantojen vuoksi ei Havaijille saakka kannata lentää, parempia rantoja löytyy lähempääkin. Mutta jos uskomattoman kaunis luonto, tulivuoret ja kaikenlaiset luontoaktiviiteetit kuten patikointi, ratsastus, sukeltaminen, melominen ja tähtien kiikaroiminen kiinnostavat, Havaiji on juuri sopiva kohde. Pientenkin lasten kanssa tekemistä ja näkemistä riittää vaikkakin monet aktiviteetit olivat heille vielä liian hurjia ja vaativia. Big Island ei myöskään ole mikään shoppailijan tai bilehirmun paratiisi. Jos niitä lomalleen kaipaa, ei kannata vaivautua matkustamaan Big Islandille.  


Kilpikonnia ihailemassa. Näitä kavereita oli paljon.
 

Kahvitauolla jossain matkan varrella, ihailemassa laavan muovaamaa kuumaisemaa


Havaijin rannat eivät ole lähellekään parhaita näkemiäni rantoja. Puuterimaista, pehmeää, valkoista hiekkaa ja tyyniä vesiä ei löydy. Aallot ja virtaukset ovat monella rannalla itseasiassa niin kovia, ettei veteen ole syytä mennä ollenkaan. Hurjapäisiä surffareitä näiltäkin rannoilta toki bongailtiin. Lapsille sopivia rantoja kuitenkin löytyi ja tyttöjen mielestä uiminen taisikin olla parasta koko lomalla.
 


 
 
 
 
 Kiersimme koko Big Islandin saaren autolla ympäri, ristiin rastiin. Big Islandin saarella kohtaa maapallon 13 ilmastovyöhykkeestä 11. Maisemat siis vaihtuivat alinomaan ja luonto oli käsittämättömän monimuotoinen.  Myös sää vaihteli saarella nopeasti ja vuorilla ajettaessa tuli ihan vilu.   
 
 
'



Big Islandin saarella sijaitsee koko Jenkkien viidenneksi suuri maatila. Enkä ihmettele. Laidunta riitti
ja niin myös hevosia, lehmiä ja lampaita niillä laiduntamassa..
 

Sateenkaaren takana häämöttää yksi Big Islandin tulivuorista, Mauna Kea.





Waipi'o Valley
Big Islandin saarella teimme vaellusretken alas Waipi'on laaksoon. Laakso on huikaisevan suuri, kaunis, havaijilaisille pyhä paikka. Laakson perältä löytyy koko saariryhmän pisin vesiputous, pituutta yli 400m. Laakson pohjalla kiemurtelee rauhallisesti joki, joka laskee hurjasti pauhaavaan mereen. Tuuli ja aallot olivat melkoiset, eikä veteen ole syytä mennä ellei ole ammattilais-surffari. Laaksossa asustelee myös villihevosia ja niitä me toki kävimme ihailemassa.  
 





Tie alas Waipi'on laaksoon ei ollut pitkä mutta sitäkin jyrkempi. Äiti ja isi saivat kunnon jalkatreenin, kun oman ruhon lisäksi piti ylös raahata myös meidän tyttöset. Hiki tuli. Kanssaretkeilijöiltä saimme kyllä paljon ihailevia ja jonkin verran myös sääliviä katseita.. ;) 

Isin ylämäkitreeni


Big Islandilla viljellään kaikenlaista ja me poikkesimme matkalla mm. McNut- (Macademia-pähkinä) ja vaniljatehtaalla. Kummatkin olivat varsin sympaatttisia paikkoja ja kaikenlaisia ihania herkkuja tuli poimittua mukaan tuliaisiksi.
 
 
Onneksi vaniljatehtaalla eivät toteuttaneet uhkaustaan, ei meinaan ollut ihan esimerkillistä tuo
tyttöjen käytös.. ;)
 

Vaniljatehtaalla syötiin.. mitä muuta kuin ehkä maailman parasta vaniljajätskiä. NAM!


Havaijin saarilla on sadoittain vesiputouksia. Tässä Akaka Falls, keskellä sademetsää




Havaijilla oli ihanaa ajaa autolla. Infrastruktuuri on nimittäin ihan sitten jonkin verran hyvässä kunnossa.. Ei haittaa yhtään ajella pimeässä, kun tiet on "valaistu" tällä tavalla. Muutoinkin nautin lomalla suunnattomasti siitä, miten kaikki oli niin toimivaa ja siistiä. Vessat hohtivat puhtauttaan syrjäsimmissäkin paikoissa. Ei roskia, ei sitä mustaa likaa ja pölyä joka paikassa.  Ja ah, hanavettäkin sai juoda.
 

Auringonlaskua ihailemassa hotellin pihalla
 
Big Islandin ylivoimaisesti suosituin ja merkittävän turistikohde on Hawai'i Volcanoes National Park. Luonnonpuiston alueella sijaitsee kaksi saaren aktiivista tulivuorta, Mauna Loa ja Kilauea. Mauna Loa on maailman suurin tulivuori ja Kilauea taas maailman aktiivisin - se on purkautunut käytännössä tauotta vuodesta 1983. Juoksevaa laavaa olisi päässyt näkemään meidän vierailumme aikana vain helikopterin kyydistä tai patikoimalla useampi kilometrin jähmettyneellä laavakentällä, joten meiltä jäi nyt sitten se ihme näkemättä.
 


Kävimme tekemässä luonnonpuiston alueella pieniä vaelluksia, ihailimme pimeällä Kilauean kraaterin hehkua ja ajelimme autolla hämmästelemässä laavavirtojen aikaansaannoksia. Maisemat olivat huikeita ja kyllä tunsin oloni niin pieneksi ja mitättömäksi näiden vuorien rinnalla.. Tällaiseen "ködenjälkeen" ei kovin moni pysty..
 
 
Höyryjä ja kaasuja nousee ilmaan maanrakosista siellä ja täällä. Ihan jonkin verran haisi
myös rikki ilmassa..
 

Kilauean kraateri pimeällä..


.. ja sama kraateri päivällä. Taustalla Mauna Loa.


Iki trailin maisemia
 
Teimme puistossa myös vaelluksen Iki traililla. Reitti kulkee Kilauea Ikin (pieni Kilauea) kraaterin halki. Marraskuussa 1959 tämä kraateri purkautui ja siitä suihkusi laavaa jopa 600 metrin korkeuteen. Parhaimmillaan kuumaa laavaa purkautui  kaksi miljoonaa tonnia tunnissa. Ja sen kraaterin läpi siis kävelimme. Aika.. mieletöntä..
 

Jähmettynyttä laavaa, silmän kantamattomiin


Laavavirtojen ja meren kohdatessa..
 



End of the road..
 


 
Tulivuorten jälkeen huikaisevin kokemus Big Islandilla oli auringonlasku ja tähtien ihailu Mauna Kealla. Mauna Kean huipulla on observatorio ja iltaisin auringon laskiessa kansainväliset tutkijaryhmät suuntaavat teleskooppinsa kohti tähtitaivasta. Mauna Keaa parempaa paikkaa tähtien tutkimiseen ei löydy koko maapallolta. Huippu on pilvien tai sumun peittämänä keskimäärin vain yhdeksänä yönä vuodessa ja lähimmälle mantereelle on matkaa 2500km. Kaupunkien valot eivätkä saasteet himmennä siis tähtien loistetta tämän vuoren huipulla. Mauna Kealla sijaitseekin kolme maailman suurinta teleskooppia.  
 
 Mauna Kean huipulle 4200 metriin tehdään retkiä mutta pienten lasten kanssa ei ihan huipulle ollut ohuen ilman vuoksi asiaa. Sen sijaan ajoimme viimeisenä iltanamme Big Islandilla Onizuka Center for international astronomyyn. Keskus on kaikille avoin ja maksuton ja siellä pääsee jokaisena iltana tiirailemaan tähtiä ja planeettoja kaukoputkilla. Ja kyllä, Saturnuksella todellakin on renkaat, olen sen nyt omin silmin nähnyt. Näkymät Mauna Kealla pimeyden laskeuduttua olivat käsittämättömät ilman kaukoputkiakin. Se tähtien määrä oli jotain aivan järjetöntä.. Ja jo toistamiseen lomalla koin pienen pienuuden ja nöyryyden tunteen rinnassani..
  
 
Matkalla Mauna Kealle auringon laskiessa