Oma maa mansikka, muu maa mustikka

Aiemmasta kirjoittelustani voi ehkä päätellä, että Kiinan ympäristöongelmat ahdistavat ja huolestuttavat minua. Olen miettinyt miten tänä päivänä, ns. sivistyneessä maailmassa, edelleen tehtaat laskevat jätteensä suoraan ilmaan, maaperään ja vesistöihin, puhdistamatta. Missä on yritysten sosiaalinen vastuu ja yksilöiden moraali? Voiko oman edun nimissä tehdä lähes mitä vain ja eikö edes lainsäädännöllä puututa ongelmiin?

Olen tiennyt, että Kiinan ympäristölainsäädäntö on valovuosia jäljessä länsimaista. Siltikin, eräs artikkeli Shanghai Dailyssä oli melkoinen shokki. Uutisessa kerrottiin uusista korkeimman oikeuden julkaisemista tarkennuksista ja tiukennuksista ympäristölakeihin. Niiden mukaan saastuttaminen on rikollista ja rangaistavaa mm. jos saastuttamisen johdosta joudutaan evakuoimaan 5000 ihmistä tai yritys on toimillaan myrkyttänyt 30 ihmistä. Aika sanattomaksi jäin. Että jos myrkyttää vaikkapa 25 ihmistä, se ei ole vielä rangaistavaa? Eihän se nyt voi mennä niin. Eihän? Rangaistaviksi teoiksi listattiin myös radioaktiivisen ja myrkyllisen jätteen dumppaaminen maaperään ja vesistöihin. Onko se ollut aiemmin siis.. sallittua?

Shanghai Dailyssä kerrottiin myös Greenpeacen toteuttamasta tutkimuksesta, jossa todettiin kiinalaisessa lääketieteessä käytettyjen yrttien olevan kaikkea muuta kuin turvallisia. Greenpeace oli testannut 65 apteekeista ostettua näytettä ja näistä 48 oli sisältänyt torjunta-aineita. Löydettyjä torjunta-aineita oli kaikkiaan 51 erilaista, joista 26 on Kiinassakin kiellettyjä. Joissakin yrteissä torjunta-ainejäämät olivat jopa monisataakertaisia verrattuna EU:n hyväksymään tasoon. Lishi tarjoutui muutama päivä sitten tekemään minulla yskänlääkettä, kun ei tämä köhä ole vieläkään helpottanut. Taidanpa jättää Lishin tarjouksen hyödyntämättä. Shanghai Dailyssä on ollut viime viikkoina juttua myös riisin sisältämistä ympäristömyrkyistä ja viljelysmaan saastumisesta. Ja pilleistä, jotka on tehty jätemuovista. Huoh. Ei kovin lohdullista luettavaa ja siitäpä syystä meidän perhe syö jatkossa vieläkin enemmän luomua (jos se nyt edes on luomua) ja tuontiruokaa, maksoi mitä maksoi.

Lehdessä on välillä ollut myös ”sankaritarinoita”. Sankarin viittaa minä en tosin olisi vielä levittämässä näiden ihmisten hartoille, saati tekemässä asiasta lehtijuttua. Sillä se, mitä he ovat tehneet, on minusta ennemminkin itsestäänselvyys. Normaalia toimintaa, jotain mikä kuuluu hyviin tapoihin ja ihmisenä olemiseen. Muutama päivä sitten lehdessä oli esimerkiksi juttu sankarillisesta bussikuskista. Hän oli nähnyt miehen pökertyvän katuun ja oli vienyt hänet sitten sairaalaan. Mikä teki tästä miehestä sitten sankarin? Se, että kukaan muu ei ollut miestä auttanut. Hmmm..

Kiina on mielenkiintoinen maa. Sanotaan, että täällä korostetaan yhteisöllisyyttä yksilöllisyyttä enemmän. Ja näin se varmasti onkin, jos yhteisöllisyys tarkoittaa perhettä, sukua ja lähipiiriä. Epäilen kuitenkin vahvasti, että se, mitä tapahtuu tämän ”sisäpiirin” ulkopuolella oleville ihmisille, ei kiinnosta aina kovin paljoa. Tai ehkä osalla ei ole itseasiassa varaakaan muuhun.   

Köhästä puheenollen, kävin maanantaina toisessa kontrollissa sairaalassa. Yskä ja keuhkojen pihinä jatkuu edelleen, joten sain lisää kortisonia. Tehtiin uudestaan tietokonetomografia (nyt siis tiedän mikä CT scan on suomeksi) ja sen mukaan nesteen määrä on vähentynyt ja vatsan imusolmukkeet pienentyneet. Koska näin on tapahtunut, kyseessä ei kuulemma voi olla mitään infektiota vakavampaa. Ja asia korjaantuu nyt siis itsestään. Oli aika huojentavaa kuulla lääkärin sanovan, ettei minulla ole syöpää. Sitä sanaa eivät muuten lääkärit maininneet kertaakaan ennen eilistä. Ja hyvä niin, on aika pelottava sana se.

Meidän suunnitelmat jatkon suhteen ovat seilanneet viime viikkoina sieltä tänne ja tuonne. On ollut "pientä" turhautumista ja pettymystäkin ilmassa. Mutta nyt viimein asiat alkavat järjestyä ja varmistua. Näillä näkymin (jollei uusia yllätyksiä ilmene) jatkamme Shanghai-elämää ensi vuoden toukokuun loppuun. Mitä sitten tapahtuu, on vielä täysin auki. Mutta siihen on vielä aikaa ja nyt voimme taas keskittyä elämään ja tekemään jonkinlaisia sitoumuksia ja suunnitelmiakin. Niistä sitten myöhemmin enemmän.

Pian näissä maisemissa. Näiden ihmisten kanssa. <3

 

 

Jatkon selvittyä päätimme varata kesälomalennot kotimaahan, hengittelemään puhdasta ilmaa ja ihailemaan sinistä taivasta. Minä ja tytöt lennämme edeltä 10.7 ja V seuraa perässä 19.7. Kotiin, Shanghaihin palaamme yhdessä 30.8. Enää siis viikko ja sitten mennään! Olen aloittanut jo lomafiilistelyt ja aivan ensimmäisenä perille päästyämme aion ahmia mahani täyteen karjalanpiirakoita, suomalaisia marjoja ja lakujätskiä. Eniten odotan kuitenkin tärkeiden ihmisten tapaamista ja ehkä saamme nähdä myös yhden ihanan koira-herran. Ikävä on kova.   

Meidän Uuno, maailman ihanin hauvavauva, neljä vuotta sitten.