sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Parasta antia ja pöydän antimia

Viikonloppu on mennyt yhdessä hurauksessa. Perjantain pääsiäisateria onnistui, lammas oli mureaa ja ruokaa oli vähintäänkin rittävästi. Kunnollisen dinnerin laittaminen täällä jänskättää hieman etukäteen. Kaikkia raaka-aineita ei välttämättä ole saatavilla ja lisäksi osa niistä maistuu jollain tavalla erilaiselta kuin Suomessa. Eikä niistä lihoistakaan aina tiedä.. Mutta mummo pyysi jopa reseptiä ja hänhän laittaa tunnetusti erittäin hyvää ruokaa. Että taisi se ruoka maistua muillekin kuin minulle. 
 
Lauantaina lähdimme heti aamusta Zhujiajiaoon, Shanghain lähellä sijaitsevaan vesikaupunkiin. Onneksi aamusta, sillä poistuessamme paikalta vähän puolen päivän jälkeen väentungos oli jo melkoinen. Zhujiajiaon vanha kaupunki on mukava ja kuvauksellinen paikka. Tytötkin tykkäsivät, varsinkin, kun kävimme veneajelulla.

 
 
 
 
 

 
City God Temple ja mummot, Zhujiajiao

Kävimme Zhujiajiaossa myös kahvilla. Voisi ajatella, että tässä vaiheessa, puoli vuotta Kiinassa asuneena ja kiinankieltä opiskelleena, osaisimme tilata kaksi vihreää teetä, yhden mustan kahvin ja yhden kahvin maidolla ja sokerilla. Mutta ei. Pöytäämme kannettiin kaksi jääteetä, yksi kahvi sokerilla ja yksi kahvi maidolla.  Kiinan opiskelua lienee siis syytä jatkaa..

Zhujiajiaosta ajoimme kotiin päiväunille. Lepohetken jälkeen suuntasimme kohti keskustaa ja Bundia. Kävimme illallisella Yunnanin alueen ruokaa tarjoilevassa Lost Heavenissa. Tilasimme useampia alkupaloja ja pääruokia, kaikki olivat todella herkullisia. Ravintola oli viihtyisä ja palvelu ystävällistä ja nopeaa.
 



Alkupaloja Lost Heavenissa

 
Vatsat kylläisinä lähdimme ihailemaan Bundin loistoa illalla. Tämä oli myös meille ensimmäinen kerta Shanghain keskustassa pimeään aikaan vaikka olemmekin olleet täällä pian puoli vuotta. Lasten kanssa ei vaan tule täältä "maaseudulta" lähdettyä iltasella minnekään. Ja ne näkymät olivat kerta kaikkiaan mykistävät. Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta kuva ei kuitenkaan kerro kaikkea, ei aina tee oikeutta kohteelleen. Ei ainakaan minun kuvaustaidoillani ja peruskamerallani. Valitettavasti.  Mutta tässä paras otos silti. Kannatta tulla livenä ihailemaan..


Pudongin valoja
 
Tänään lähdimme jälleen aamusta liikkeelle ja autokuski vei meidät ensin People´s Squarelle. Kävelimme puistossa, ihailimme istutuksia ja ihmettelimme "paritusmarkkinoita". Shanghaista löytyy kaikenlaisia markkinoita. On lastenvaatemarkkinoita, feikkimarkinoita, cashmere-markkinoita, tekstiilimarkkinoita, kangasmarkkinoita, silmälasimarkkinoita.. Mitä vain.. Mutta People´s Squarelle kokoontuu viikonloppuaamuisin satoja epätoivoisia vanhempia etsimään ainokaisilleen puolisoa. Kiinassa 30-vuotias naimaton on kummajainen, häpeä vanhemmilleen, viallinen. Jos siihen ikään mennessä ei ole puolisoa löytynyt, on vanhempien ilmeisesti syytä puuttua tilanteeseen. Ja siellä niitä vanhempia oli sadoittain..


People Square


Epätoivoisten vanhempien jättämiä "etsitään puolisoa -ilmoituksia".. Pituudet, painot
ja tulot oli ainakin näissä mainittu..


Epätoivoisia puolisonmetsästäjiä.. Kaikki äitejä tai isejä etsimässä kumppania
ainokaiselleen.

Puistosta kävelimme East Nanjing Luta pitkin Bundille ja siitä edelleen legendaariselle Westinin brunssille. Paljon olimme brunssista kuulleet ja odotukset olivat kovat. Emme pettyneet. Kolme tuntia söimme, söimme ja söimme ja Keltainen Leski virtasi. En muista milloin olisin viimeksi vetänyt sellaiset ruokaöverit. Jossain vaiheessa siirryin jo jälkiruokiin mutta palasin jälleen pääruokien pariin. Oli vain pakko. Ja sitten taas uudelleen jälkiruokiin.. Westinin brunssi on elämys ja se kannattaa kyllä kokea kerran, jos Shanghaissa vierailee. Ruokaa oli tarjolla kahdessa kerroksessa, kaikkea mahdollista tacoista kaviaariin. Ja ohjelmaakin oli laidasta laitaan. Klassista livemusiikkia, oopperaa, jonglöörejä, tanssityttöjä, pelle..  


East Nanjing Lu

Westinin brunssilta. Rumputytöt esiintymässä

Unohdin kuvata pöytien antimia. Ei vaan ollut valokuvaus
mielessä niiden herkkujen keskellä.. Tässä ainoa kuva ruoista lettupisteeltä..
 
 
Shanghai on näyttänyt meille viime päivinä parasta antiaan. Itsekin olen taas aivan innoissani miten mahtavassa kaupungissa me saamme asua. Säät ovat myös olleet suosiolliset. Aurinko on paistanut ja ilmanlaatukin on ollut hyvä. Talven harmaat, sumuiset ja saasteiset päivät tuntuvat nyt niin kaukaisilta.    

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mummo ja ukki

Meillä on ollut tosi mukavaa. Se loman jälkeinen lamaannus on poissa ja muutenkin on viime päivät ollut jotenkin sellainen mukavan energinen olo. On ollut myös paljon tekemistä. Kävimme keskiviikkona Shanghain Suomalaisten (joihin siis kuulumme) järjestämässä uusien kahvitilaisuudessa. Ihan uusiahan me emme enää täällä Shanghaissa ole, mutta ei se mitään. Olimme silti tervetulleita. Paikalle oli ilmaantunut parisenkymmentä suomalaista. Oli tosi piristävää tavata uusia ihmisiä, sillä onhän elämä täällä sosiaalisesti välillä vähän köyhää. Ja oli tapaaminen myös erittäin hyödyllinen. Tytöille löytyi ensinnäkin samanikäisiä tyttösiä kavereiksi. Paikalla oli myös Suomi-koulun edustajia ja meille luvattiin, että tytöt saavat aloittaa koulussa vaikka eivät ihan vielä kolmea vuotta olekaan. Se oli loistouutinen! Olen niin innoissani, etten nahoissani pysy! Suomi-koulu on siis tarkoitettu täällä Shanghaissa asuville 3-18 -vuotiaille suomalaislapsille. Sitä pidetään kerran viikossa, lauantai-aamuisin kolmisen tuntia kerrallaan. Koulussa pidetään yllä ja harjoitellaan äidinkieltä sekä opiskellaan suomalaista kulttuuria. Ja pienimpien ryhmissä myös leikitään. Olen niin innoissani, että ihan harmittaa, että koulua on seuraavan kerran vasta kolmen viikon kuluttua. Mitenhän sitä malttaisi odottaa. Varmaan koulureput on mentävä ostamaan!
 
Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja hyödyllinen myös minun kannaltani. Näistä asioista kertonen myöhemmin lisää, jos ja kun on enemmän kerrottavaa. Sain myös yhden aivan loistovinkin. Shanghaista löytyy yksi kenkäkauppa, missä myydän kaikenlaisia hajakokoja ja pareja, merkkikenkiä, ja sieltä saa nimenomaan isoja kokoja. Aivan loistava uutinen, sillä tavallisista kaupoista on ihan turha lähteä etsimään koon 40 kenkiä..    
 
Tänään saatiin vieraaksi mummo ja ukki. Lähdimme tyttöjen kanssa kentälle vastaan ja eilen askartelimme tyttöjen kanssa myös kyltit, jotta mummo ja ukki meidät löytäisivät. Ja löysiväthän he.


Matkalla kentälle..


Tytöt olivat luonnollisesti riemuissaan vaikka kentällä alkuun pieni ujostus O:lle iskikin. No, ei se kauan kestänyt. Saimme myös ihania tuliaisia ja nyt on taas kaapit täynnä herkkuja ja kaikkea tarpeellista - ruisleipää, suklaata, kahvia, purkkaa, ruisjauhoja, lasten hammastahnaa, ihorasvaa, d-vitamiinia jne. Kaikkea mitä olemme kaivanneet ja missä on varastot olleet lopuillaan. Tällä hetkellä ovat sekä vieraat että tytöt nukkumassa päiväunia ja minä juon kahvia.  Tänään syömme pääsiäisaterian ja menu olisi seuraavanlainen:  punaviinissä haudutettua lampaanpotkaa, vaniljarisottoa ja mustaherukkakastiketta. Lampaat menevät uuniin ihan just, sillä tarkoitus olisi haudutella niitä pehmeiksi kokonaiset 4 tuntia. Jälkkäriksi teimme C:n kanssa pashajäädykettä. Siihen sitten pitäisi vielä vääntää passionhedelmäkastike.

Pian lampaille väriä pannulla ja sitten uuniin hautumaan punaviiniin
neljäksi tunniksi. Luulisi ja toivottavasti on mureaa.


Tänään emme lähde omaa compoundia kauemmaksi mutta huomisesta alkaen meillä on paljon ohjelmaa. On suunniteltu turistikierrokset ja tehty pöytävarauksia ravintoloihin. Toivottavasti mummo ja ukki viihtyvät!


Hyvää Pääsiäistä kaikille! On meillä ihan perustulppaanejakin
ostettu mutta näistä tykkään enemmän..
 

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Yhdessä ja erikseen, sieltä ja täältä, autoon saakka

Melkein viikko vierähti ilman blogipäivitystä. On ollut jotenkin vaikeaa keksiä mitään sanottavaa. Ei ole tapahtunut oikein mitään emmekä ole edes tehneet mitään ihmeellistä. Loman jälkeinen arki on.. no arkea edelleen.

Meillä oli aika aktiivinen, sosiaalinen ja suomalainen viikonloppu, siis meidän normaaliin Kiina-elämään verrattuna. Lauantaina saimme suomalaisia vieraita ja sunnuntaina olimme suomalaisen P:n 5v-synttäreillä sekä yläkerrassa iltapala-mämmillä. Ja ei, mämmiä ei saa Kiinasta. Yläkerran naapurimme oli poikennut kotimaassamme ja saimme sitten kutsun maistelemaan Suomi-herkkuja. Minä en tosin edes maistanut, sillä mämmi  ei kuulu suosikkiruokiini. Yöks. Mutta söin ruispaloja senkin edestä. En todellakaan enää muistanut, miten hyvältä suomalainen ruisleipä maistuu. Kyllähän täältäkin jonkinlaista ruisleipää löytää mutta se ei ole ollenkaan sama asia kuin suomalainen ruisleipä. Ei lähellekään.

Tytöt lähdössä synttäreille uusissa, C:n "ostamissa" mekoissa..
Mitä onkaan lasten synttärit ilman ongintaa? Ei mitään!

 

Viikonloppuna erotimme tytöt muutamaksi tunniksi. O lähti isin kanssa uimaan ja minä lähdin C:n kanssa ostoksille. Tytöt eivät ole olleet paljoa erossa toisistaan, joten pieni ero tekee varmaan heillekin hyvää. Ja ennen kaikkea halusimme erottaa tyttöjä siitä syystä, että kumpikin voisi edes joskus saada vanhemmiltaan täysin jakamatonta huomiota. Sitä meidän tytöt eivät ole saaneet, ihan pieniä hetkiä vain. Kun tytöt olivat vauvoja, ei ollut aikaa makoilla vauvan kanssa sängyssä ja ihastella pieniä varpaita. Ei ollut mitään symbioottista äiti-vauva-suhdetta, kuten "normaalissa" yhden vauvan tilanteessa. Se oli enemmän liukuhihnatyötä. Vaipat, ruoat, hyssyttelyt ja viihdyttämiset, nukutus, kotityöt ja sitten taas kaikki uudestaan. Ja uudestaan ja uudestaan.. Voin vain toivoa, että se, että heillä on toisensa, korvaa edes osittain sitä, mistä he ovat jääneet ehkä paitsi. Mutta tosiaan.. Itse nautin kovasti, kun sain olla C:n kanssa ihan kaksistaan ja uskoisin, että tytölläkin oli kivaa. Oli muuten naurettavan helppoa olla shoppailemassa ja syömässä ravintolassa yhden lapsen kanssa. Suorastaan rentouttavaa. Tätä tulevaisuudessa lisää!

Meidän ponityttö C bongasi shoppailureissulla ponin.
Melkoista suostuttelua, uhkailua ja lahjontaa piti käyttää,
että saatiin matka lopulta jatkumaan.. ;)
 
Piilosilla vaatekaupassa

Lounaalla meidän luotto-kahvilassa Wagasissa


 
Muita viikonlopun "kohokohtia" oli tyttöjen luovat leikit. Lauantaina olin laittautumassa vessassa shoppailureissua varten ja kuulin olohuoneesta epäilyttäviä ääniä. Tytöt olivat päättäneet leikkiä potalla käymistä. (Tytöt käyvät pöntöllä, viimeksi ovat käyneet potalla ennen Kiinaan muuttoa). Vessasta oli haettu potaksi korokejakkara ja sitten vuorotellen olivat käyneet sen päällä pissillä. Siis oikeasti pissillä, ei leikisti. Onneksi oli jakkara laitettu tuohon ihan kovalle lattialle, ettei meidän vaalean maton päälle. Pissan määrästä päätellen voisi sanoa, että oli ilmeisesti ollut kumpaisellakin kova pissihätä.. 

Varailin äsken meille autoa viikon menoja varten ja näyttäisi siltä, että aika monta tuntia tulemme taas istumaan autossa. Jokainen päivä. Ihan perus-kauppareissulla menee esimerkiksi matkoihin aikaa noin 1.5-2h. Ja vieläkin enemmän, jos käymme useammassa kaupassa. Meillä ei tosiaan ole omaa autoa ja kuskia täällä, vaan varailen autoa meidän relocation agentin kautta. Firma maksaa näitä henkilökohtaisia ajeluita ihan kivasti, käytettävissä oleva summa on riittänyt meille hyvin. Ainoa hankaluus tässä järjestelyssä on, että menot on suunniteltava ennakkoon ja jokainen tunti maksaa. On joskus haastavaa arvioida, kuinka pitkäksi ajaksi autoa oikeasti tarvitaan. Mutta eniten ärsyttää tavaroiden roudaaminen.. Jokainen kerta joudun raahaamaan tyttöjen painavat istuimet autoon ja takaisin. Ja siihen vielä päälle painavat ruokakassit ja muut ostokset..  Ja ne lapset vielä! 

Pääsääntöisesti meitä kuskailee "harmaan auton kuski". En tiedä hänen nimeään emmekä koskaan puhu oikeastaan mitään, sillä hän ei osaa englantia. Ja minun kiinan taitoni on hyvin rajoittunutta. Hän on kuitenkin mukava mies ja tyttöjen ehdoton suosikkikuski. Hänen ajotapansa on aika vaihteleva. Joinakin päivinä hän ajaa hyvin rauhallisesti, jopa hitaasti. Tekisi välillä mieli sanoa "painahan kaasua" mutta siihen ei kielitaitoni riitä. Toisinaan hän ajaa taas hyvin kiinalaisittain. Kiilaa jokaiseen väliin tai itseasiassa yleensä jonon etummaiseksi, puikkelehtii kaistalta toiselle, kiihdyttää, jarruttaa ja tööttää torvella kaikille. Suomalaisena, kuuliaisena jonoajajana, on vaikea ymmärtää kiinalaisten logiikkaa liikenteessä. Kun jokainen auto pyrkii vaihtamaan kaistaa juuri sille, mikä vetää sillä hetkellä parhaiten, ei lopputulos voi olla mikään muu kuin sen kaistan vauhdin hidastuminen. Välillä liikenteen pysähtyminen kokonaan. Ja pahimmassa ja aika useasti kolari. Meno teillä on siis jokseenkin päätöntä mutta siihen on aika kivasti jo turtunut. Oho, meinasi taas tulla tuo auto kylkeen. Ei tunnu missään.      

Harmaan auton kuskilla on joitakin kummallisia, jopa hieman ärsyttäviä tapoja. Hän mm. lähtee ajamaan autoa, kun vasta kiinnittelen tyttöjä istuimiinsa. Kerran tyttö ja istuin jopa kaatuivat, sillä istuin ei ole millään autossa kiinni, ennen kuin turvavyöt on kiinnitetty. Olen lukuisia kertoja pyytänyt pysäyttämään auton, mutta silti asia ei mene perille. Ja välillä, kun tytöt eivät jaksaisi istua paikoillaan, kaivan Ipadin esille. Ja mitä meidän autokuski saattaa tehdä? Laittaa jossain vaiheessa radion päälle ja täysille, niin että lapset eivät kuule kunnolla ohjelmaansa. Autossa onkin välillä melkoinen meteli, kun sekä radio että Ipad huutavat omaa sanomaansa.. En ole jaksanut - enkä kyllä osaisikaan - huomauttaa asiasta. Kuskia ei selkeästi häiritse tämä sekameteli vai onko kuitenkin kyse siitä, että Puuha-Peten renkutus alkaa todella häntä kyllästyttämään.. Myös se, miten auton ilmastointia käytetään, jaksaa ihmetyttää. Tai lähinnä se, ettei ilmastointia käytetä. Kiinalaiset tykkäävät, että autossa on kuuma. Niin kuuma, että vaikka meillä olisi vain sisävaatteet päällä, hiki virtaa ja tulee huono olo. Auton viilennyksen kiinalaiset haluaisivat hoitaa ajamalla ikkuna auki. Eikä heitä haittaa seistä ruuhkassa monikaistaisella tiellä ja hengittää avonaisista ikkunasta sisälle tunkevia pakokaasuja. Kuulin jostain, että kiinalaiset itseasiassa uskovat, että ulkoilma olisi vaarattomampaa kuin auton ilmastoinnin ja suodattimien kautta tuleva ilma. Mutta minulle on ihan sama mitä he ajattelevat ja uskovat. Minä pyydän aina sulkemaan ikkunan ja melkein joka kerta joudunkin sen tekemään. Kun viesti ei mene perille, se ei mene.  

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Matkalla

Viimein koitti lähtöaamu. Tytöt huolehtivat herätyksestä, klo 5 soimaan laitettua
kelloa ei tarvittu. Meillä ei ole muuten kello herätellyt tyttöjen syntymän jälkeen kertaakaan.
Paitsi alussa, kun tytöillä oli pakolliset kolmen tunnin syöttövälit. Edellisen illan harmitus Nasun
jäämisestä hoitoon oli jo unohtunut ja tytöt pursuivat energiaa ja intoa. Kuvassa meidän
"sinisen auton kuski", joka vei meidät kentälle.

Pilvetön, aurinkoinen aamu Shanghaissa.. Ei ollut ilmanlaadultaan
ihan paras mahdollinen aamu..


Ensimmäinen lentomme lähti Pudongin lentokentältä. Shanghaissa on kaksi
kenttää, joista toinen Honqiao on vain 15min ajomatkan päässä kodistamme.
Honqiaosta lennetään pääasiassa Kiinan sisäisiä lentoja ja Pudongista hoidetaan
kansainväliset lennot. Lentokentällä aika kului mm. ihaillen koneita.



Ensimmäisen lentomme lensimme China Easternilla Kuala Lumpuriin.
 Matkaan tuli tämä mutka, sillä suorat lennot olisivat lähteneet klo 02.30 yöllä. Lento
meni oikein mukavasti. Tytöt jaksoivat yllättävän hyvin istua paikoillaan ja nukkuivat
pienet päikkäritkin. Ilman Ipadia ei olisi tosin selvitty. Onneksi oli myös omat eväät mukana,
sillä lennon tarjoilut eivät olleet kenenkään meistä mieleen.


KL:n kentällä meillä oli aikaa reilu pari tuntia. Oli aikaa käydä syömässä, hyttysmyrkkyostoksilla
ja kahvilla. Tai niin me luulimme. Onneksi V yhtäkkiä tajusi meidän etsiskellessämme mukavaa
kahvilaa, että me olemme kokonaan väärässä terminaalissa ja boarding on jo alkamassa..
Junamatka terminaalien välillä kesti onneksi vain pari minuuttia mutta kyllä siinä ehti jo pieni
stressinpoikanen yllättää.. KL:n kentästä täytyy sanoa, että se on ehkä yksi mukavimmista ja
mielenkiintoisimmista kentistä millä olen koskaan ollut. Keskelle kenttää oli rakennettu
"sademetsiä" jonne pääsi kävelemään. Kenttä oli muutenkin tosi kaunis ja rauhallinen.
Kuala Lumpurista lensimme Phuketiin Malaysia Airlinesilla. Tarjoilut olivat lennon
kestoon nähden (1h25min) loistavat, henkilökunta todella ystävällistä ja tyttöjen
viihtymistä edisti se, että jokaisella matkustajalla oli oma tv-ruutu. Piirrettyjen
ja ruoan avulla saatiin tytöt pysymään tyytyväisinä.  Perille saavuttuamme
alkoi olla jo ilta. Ulkona iski vastaan tukahduttuvan kuuma ja kostea ilma
ja oli onni, että olimme varanneet kuljetuksen lentokentältä hotellille etukäteen.
Mutkaiset tiet, kuumuus ja kuskin nykivä ajotapa olivat C:n herkälle vatsalle vähän
liikaa. Tuli paha olo ja oksu.  Juutuimme myös Phuketin kuulemma jokailtaiseen
ruuhkaan. Hotellissa olimme lopulta aika myöhään ja suuntasimmekin suoraan suihkuun
ja unille. Pienet matkalaiset olivat olleet tosi reippaita koko pitkän päivän.

Aamulla meidät haettiin hotellilta Chalongin satamaan, mistä suuntasimme
pikaveneellä kohti Saarta, Raya Yaita. Perillä meitä odotti kristallinkirkas vesi ja ihanat
valkohiekkaiset rannat. Pieni saari, joka on pääasiassa luonnontilassa ja josta
ei kovin montaa hotellia ja ravintolaa löydy.  

Hyvältä näyttää..


Saaressa majoitumme Rayaburi Resortissa kuvan ihanassa villassa. En muista
olenko koskaan aiemmin yllättynyt näin positiivisessa mielessä siitä, millaisessa
hotellissa majoitumme. Yleensä ne nettisivujen kuvat ja todellisuus eivät vastaa
toisiaan.. Mutta tämä villa oli ihana, sekä ulkoa että sisältä. Ja ihan luksusta oli oma
uima-allas, jonka toinen pääty oli lapsille juuri sopivan syvyinen.

Kävelyllä "kylänraitilla". Kovin montaa tietä ei saarella ollut ja ne kaikki olivat
tätä luokkaa.. Ei tarvinnut ruuhkissa istua, kaikkialle pääsi jalkaisin.. :) Tämän "kadun"
varrella oli meidän vakkariravintolamme, Raya Divers -sukelluskeskus sekä käsittämättömän
hyvä kahvila. Kahvila, jonka thaimaalainen omistajatyttö oli kuulemma Japanissa
saakka opiskellut kahvilan pitoa tms. Kahvi oli todella hyvää, ei mitään automaattikamaa
vaan hän jauhoi ne pavuista. Ja hänen leipomansa suklaakakku.. Parasta suklaakakkua
mitä olen  saanut piiiiiiiitkään aikaan. Ah. Mieletön ja aika yllättävä löytö tällaiselta pieneltä saarelta..

Aamuisin suuntasimme yleensä rannalle. Aamuisin auringossa oli vielä
ihan siedettävää olla vaikka tämä lyhytkin kävelymatka saaren päärannalle
(Patok Bay) sai hien suorastaan virtaamaan..


Päivät kuluivat pääasiassa uiden ja syöden jätskiä. Tässä tytöt ja isi uimassa Patokin rannalla.
Aamulla ja iltapäivällä täällä oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Todella ihana ranta. Matala,
ei isoja aaltoja, kirkas vesi ja valkoinen, niin pehmeä hiekka. Klo 10 jälkeen rannalle
pamahti useampi pikaveneellinen päiväturisteja ja silloin me siirryimme aina muualle..

Kello on 10 ja päiväturistit Phuketista saapuvat. Ja me lähdemme kohti "kotia".
Saarelle tuli päivittäin erittäin paljon kiinalaisia, Thaimaa kun on vaurastuneiden kiinalaisten
suosikkikohde. Kiinalaisia turisteja oli varsin huvittavaa seurailla. Sen sijaan, että he olisivat
nauttineet sen muutaman tunnin ajan rannasta ja saaren tunnelmasta, he tuntuivat käyttävän
kaiken aikansa poseeraamiseen. Ykkösprioriteetti tuntui heillä olevan täydellisen rantavalokuvan
saaminen. Ja kiinalaisilla pariskunnilla ole melkein kaikilla "mätsäävät" uikkarit / ranta-asut.
Miehen uimapökät ja naisen rantamekko samaa kuosia tms. Ihanaa.  

Ei meidän hotellin rannassakaan mitään vikaa ollut.. :) Tässä kuva Siam Baysta..
Jonkin verran oli korallikiveä ajautunut rantaan mutta sitä oli tytöistä vain hauska
viskellä takaisin mereen.. Ja ranta oli todella rauhallinen aina. 

Iltapäivästä uitiin ja leikittiin monesti omalla altaalla. Oli niin kuuma (+35C) varjossa,
ettei auringossa jaksanut olla. Altaan matala pääty oli myös mukavasti puiden varjossa.


Raya Yai valikoitui matkakohteeksi ennen kaikkea sen vuoksi, että sukeltaminen
on siellä helppoa. Kohteet ovat lähellä eikä sukellusreissulla mene koko päivää. V kävi
tekemässä kolme sukellusta ja minä neljä. Ja oli kyllä ihanaa.. O:n kommentti ensimmäisen
sukellukseni jälkeen oli varsin kannustava: "miksi teidän täytyy aina mennä sukeltamaan"..
Ja se oli siis ENSIMMÄINEN sukellukseni raskautumisen ja lasten syntymän jälkeen.
Edellisestä sukelluksesta oli vierähtänyt jo neljä vuotta. Aivan liian kauan.
Lapset tuppaavat haittaamaan harrastustoimintaa.. ;)

Tyttöjen kanssa bongailtiin saarella eläimiä, lehmiä, hevosia,
kanoja, riikinkukkoja, kissoja ja pupuja. Saarella asuu myös yksi
 apina, joka me myös onnistuttiin löytämään!

Ruoka Thaimassa on hyvää.. Itse pidän thaimaalaisesta ruoasta paljon
enemmän kuin kiinalaisesta. Kasviksia käytetään enemmän ja ruoka on
jotenkin "raikkaampaa" ja kevyempää.

Satay-vartaita


Paistettuja nuudeleita ja rapuja. Rapuja tuli lomalla syötyä
paljon..





Myös tytöt rakastuivat näihin tuoreista hedelmistä tehtyihin juomiin.
Vesimeloni ei varmaan maistu missään niin makealta kuin Thaimaassa..


Viisi yötä ihanalla Saarella.. Tässä viimeinen näkymä hotellin rannasta ja
suunta jälleen kohti Phuketia..

Phuket on Thaimaan Kanaria, tai itseasiassa Kanaria on mielestäni jopa kivempi (ainakin siistimpi)
paikka. On vaikea ymmärtää, miksi kukaan haluaa Phuketiin lomalle, kun Thaimassa on niin paljon
ihanampiakin paikkoja.. Minä en vaan kaipaa rannalle, missä maataan vieri vieressä tuhannen muun
turistin kanssa. Lomalla en myöskään kaipaa liikenneruuhkia, krääsäkauppiaita enkä baareja ja
humalaisia ihmisiä. Sen sijaan nautin taas siitä, kun saan syödä aamupalaa varpaat valkeassa hiekassa.
Kaikessa rauhassa, ilman liikenteen melua ja turistilaumoja. Hotellimme Phuketin Karon Beachilla
(Best Western Ocean Resort) oli kuitenkin ihan jees. Ei mitään Rayan villaan verrattuna mutta
kolme yötä siellä meni sujuvasti.
Iltakävelyllä meidän kulmilla. Auringon laskiessa jokaiselle baaritiskille
ilmestyi muutama vahvasti meikattu thai-tyttönen ja pian myös heitä lääppimään
muutama länsimaalainen, kaljamahainen, harvahiuksinen, ällöttävä "tosimies".
Onneksi tytöt eivät vielä huomaa eivätkä ymmärrä.. 

Phuket Zoo. Masentavin ja surullisin eläintarha, missä olen käynyt. Eläinten hyvinvointi
ei ole todellakaa etusijalla, eikä myöskään paikan pitäminen ehjänä ja siistinä.
Ei voi suositella kenellekään.. Jälleen olen iloinen, että tytöt eivät vielä ymmärrä.

Ihan oikea tiikerivauva. Aika nopeasti kyseisen tilanteen jälkeen tajusin, että
tämä pieni pentu kiertää varmaan koko päivän sylistä syliin. Tuli kyllä paha mieli.


Auringonlaskua terassilta.


Tytöt ja tyttöjen uudet uimalelut. Niin rakkaat, että unikaveriksi oli saatava..

Krääsämarkkinoilla.. Noiden pressujen alla tuli ihan jonkin verran
hiki vaikka aurinkokin oli jo laskenut..

Phuketin hyvä puoli on laaja ravintolatarjonta. Kävimme illallisella kahdessa Tripadvisorissa
hyvät arvostelut saaneessa ravintolassa emmekä joutuneet pettymään. Tytöistä oli mukavaa
syödä vaihteeksi lihapullia ja perunamuussia kermakastikkeella sekä puolukkahillolla.
Ja minä nautin frozen strawberry margaritastani..

Sitten tuli aika lähteä kotiin ja palata arkeen.. Ipad oli taas korvaamaton apu ja viihdyke
odotellessamme myöhässä lähtevää lentoa Phuketin kentällä.. V ja minä kävimme kentällä myös
hieronnassa. Aikaa oli, sillä lentomme lähti melkein 3h myöhässä aikataulusta. Koska vaihtoaikaa
oli vain reilu tunti, myöhästysimme tietenkin jatkolennolta..



Jatkolennon missaaminen johti siihen, että jouduimme jäämään Kuala Lumpuriin yöksi. Se
ei lopulta ollut kovin kamala juttu, sillä KL:n lentokenttähotelli (Sama Sama Hotel) on
viiden tähden hotelli ja todella mukava paikka. Ja ruoat erinomaisia..



Aamulla pääsimme tällaisen auton kyydissä kentälle. Muuten meni viimeinen lento ihan hyvin,
mutta oli tosi lähellä ettemme myöhästyneet siltä.. Check-in oli tehty meille jo edellisenä iltana ja V oli sitä
mieltä, että riittää kun olemme kentällä tuntia ennen lennon lähtöä.. Itse haluaisin olla aina kentällä hyvissä
ajoin mutta ajattelin, että olkoon tällä kerralla.. Ja olimme kentällä noin tuntia ennen. Mutta sitten jonot baggage
dropiin olivat niin pitkät, että pääsimme tiskille vasta, kun lennon lähtöön oli aikaa vähän reilu 30min.
Ja meidän laukkujen olisi pitänyt olla tuotu viimeistään 40min ennen koneen lähtöä. Täti sai järjestettyä
muutaman puhelinsoiton jälkeen meidän laukut vielä koneeseen mutta me jouduimme sitten juoksemaan.
V nappasi molemmat tytöt syliinsä ja sitten juostiin passintarkastukseen, turvatarkastukseen, junaan ja portille.
Ehdimme koneeseen mutta seuraavalla kerralla me lähdemme kentälle AJOISSA.. 


Loma on nyt siis ohitse. Loman loputtua en kuitenkaan ole kokenut normaalia "lomaltapaluu-masennusta". Se ei johdu siitä, etteikö lomalla olisi ollut ihanaa. Vaan siitä, että meillä on niin mukava kevät edessä. Vajaan kahden viikon päästä saadaan mummo ja ukki vierailulle. Siitä kaksi viikkoa, tulevat mummi ja ukki. Toukokuun puolivälissä juhlitaan tyttöjen 3v synttäreitä (!) ja heti sen jälkeen pääsemme taas lomailemaan, Havaijille.
 
Kotiin oli mukava palata myös siitä syystä, että Nasua oli ollut ikävä, meillä kaikilla. Ja oli ihanaa kuulla, että Nasulla oli mennyt hoidossa niin hyvin. Nasusta oli tullut tosi hyvä kaveri Disan kanssa. Ei ihminen koskaan voi korvata koirakaverien seuraa. Eikä ihmisten kanssa leikkiminen koskaan voi korvata koirakaverin kanssa leikkimistä. Nyt meillä on paikka minne voimme aina viedä Nasun peuhaamaan ja siinä samalla tytöt pääsevät leikkimään E:n kanssa ja minä juomaan A:n kanssa kahvia.