keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Good China Days

BCD on expaattien keskuudessa täällä yleinen, kaikkien tunnistama lyhenne. Se tulee sanoista "Bad China Day", eli huono Kiina-päivä. Näitä on jokaisella aina silloin tällöin. Silloin marmatetaan ja valitetaan, tuskaillaan ja kirotaan ja haetaan lohtua kohtalotovereilta. Kun pahimmat tuskat on sitten saatu vuodatettua ulos pääkopasta, on helpompaa hyväksyä, ettei kukaan meistä voi muuttaa miljardia kiinalaista. Kuten eräs suomalainen ystäväni viime viikolla viisaaasti sanoi: "ei tässä muu auta, kuin tulla itse vain kiinalaisemmaksi". Niinpä.

Viime aikoina meidän perheessä on eletty pääasiassa hyviä Kiina -päiviä.  Mikään ei ole ottanut sen suuremmin pattiin. Elämä tuntuu siedettävältä, oikeastaan aika mukavalta. En jaksanut tänään ottaa kierroksia siitäkään, kun korjaajasetä tuli katsomaan meidän astianpesukonetta. Siis sitä, joka jättää puolet astioista likaiseksi. Hetken kurkisteltuaan koneen sisälle ja sen käynnistettyään hän totesi, ettei siinä ole mitään vikaa. Ei vikaa, koska se ylipäänsä toimii. Eipä siinä sitten mitään. Jatkamme astioiden käsinpesua jatkossakin, tyynesti ja ahdistumatta. Tämä on niin tätä, Kiinaa, voisin marmattaa kohtalotovereilleni.   



Wonderful World of Learning. Ei sen isommasta päiväkodista ole siis kyse.
Muutamia opettajia, apuopettajia, päiväkodin johtaja ja päiväkodin ayit
puuttuvat vielä kuvasta.   


Päiväkotielämä tuo taas uusia ulottuvuuksia perheemme kohtaamiin kulttuurieroihin. Tyttöjen päiväkodin johtajahan on kiinalainen. Hän on toki hankkinut koulutuksensa Jenkeistä ja kielitaitokin on loistava mutta silti.. hän on pohjimmiltaan kiinalainen. Kaikki muutkin päiväkodin työntekijät ovat kiinalaisia paitsi tietysti Grasshoppereiden oma Miss Grace. Kiinalaisuus näkyy siis väistämättä päiväkodin arjessa ja toimintatavoissa, vaikka he kuinka puhuvatkin mielellään noudattamistaan jenkkiopeista.



Lapset tutustuvat päiväkodissa kiinalaiseen kulttuuriin, perinteihin ja tapoihin. Viime viikolla
vietettiin Kiinassa Mid-Autumn festivalia. Silloin mm. kuu on suurimmillaan ja tässä päiväkotitätien
näytelmää lapsille aiheeseen liittyen.

Lapset saivat maistella päiväkodin juhlassa kiinalaisia mid-autumn festivaliin liittyviä
"perinneherkkuja" - kuukakkuja (mooncake). En tiedä ketään länsimaalaista, jotka pitäisivät
niistä enkä usko ilmeistä päätellen meidän neitien tekevän tässä poikkeusta.. :)

 

Suurin havaitsemani ero minun ja päiväkodin kasvatusfilosofian välillä liittyy siihen samaan ristiriitaan, mistä kirjoitin blogiin aiemmin luettuani Tiikeriäidin taistelulaulu -nimisen kirjan. Siihen, miten kiinalaiset pyrkivät kasvattamaan lapsiaan "täydellisyyteen", kun minä taas haluan antaa lapsen omalle tulkinnalle, kiinnostukselle ja luovuudelle enemmän tilaa. Tämä näkyy päiväkodin arjessa esimerkiksi lasten askarteluissa. Kaikkien lasten taidonnäytteet ovat nimittäin aivan samannäköisiä, ne ovat toistensa kopioita, suorastaan täydellisiä. Sellaisia, joita 3-4 vuotiaat eivät todellakaan itse osaa tehdä. Minä ajattelen, ettei se ole niin tärkeää, onko linja-autolle liimatut silmät juuri oikeilla paikoilla. Auto on hieno, vaikka autolla olisi vain yksi silmä ja sekin läntätty bussin selkäpuolelle. Ja tärkeintä minulle on, että lapsi on askartelusta nauttinut ja on itse suoritukseensa tyytyväinen. Päiväkodin askartelusta vastaavat kuitenkin kiinalaiset apuopettajat ja he huolehtivat, että heidän kriteerinsä täyttyvät. Siispä kaikilla linja-autoilla on kaksi silmää ja vieläpä oikeilla kohdilla. 
  



Kävin viime viikon perjantaina tyttöjen kanssa kurkistelemassa päiväkodin perjantai-iltapäivän ohjelmaa: musiikki- ja tanssituntia. Kun päiväkodin aloitus on mennyt näin hienosti, ajattelimme, että tytöt voisivat halutessaan olla yhtenä päivänä vaikka täyden päivän päiväkodissa. Ja musiikki ja tanssi tuntui kiinnostavan tyttöjä kovasti.. Tanssia varten lapset oli jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäistä ryhmää opetti kiinalainen päiväkotitäti ja toista Miss Grace. Ero ryhmien välillä oli valtava. Kiinalaisen opettajan ryhmässä tanssilla oli selkeä ja lasten ikään nähden aika vaativa koreografia. Opettaja ilmiselvästi nautti oman tanssinsa katselemisesta tanssisalin peileistä. Liikkeet olivat aika monimutkaisia eikä kukaan lapsi oikein pysynyt mukana. Opettajaa selkeästi häiritsi se, että lapset kääntyilivät vääriin suuntiin, eivät pysyneet jonoissa ja riveissä ja varsinkin se, että heistä lähti välillä ääntä. Tanssilla pyrittiin selkeästi kohti kauneutta ja harmoniaa. Miss Gracen ryhmässä sen sijaan elämöitiin. Juostiin. Tömisteltiin. Tanssittiin kukin omalla tyylillään. Pääasia, että oli hauskaa. Eikä sen todellakaan tarvinnut näyttää kauniilta.  

Kurinalaisuus ja korkea vaatimustaso ei sinänsä ole huono asia. Huono asia niistä tulee siinä vaiheessa, jos nämä vaatimukset tuodaan esille niin, että lapsi kokee aina epäonnistuvansa. Jo useamman kerran O on sanonut minulle, ettei ole osannut tehdä päiväkodin askartelujuttuja. Ja kuulin erään päiväkotikaverin äidiltä hänen tyttönsä kertoneen, ettei hän haluaisi osallistua enää tanssiin. Hän kun ei osaa mielestään tehdä niitä tanssiliikkeitä oikein. Enkä ihmettele yhtään. Vaatimustaso oli kova. Meidän C ei ole sen sijaan koskaan ollut niin tarkka mistään (paitsi että päällä täytyy olla aina prinsessa-mekko), hänelle yksityiskohdilla ei ole merkitystä, eikä hän "masennu", jos ei heti jossain onnistu. Hän tekee, kuten tekee, omalla tavallaan ja on siihen tyytyväinen. Mutta O on aina ollut jonkinlainen perfektionisti. On halunnut aina osata ja tehdä kaiken oikein. Ja sitten kun ei osaa tai onnistu, ottaa sen hieman raskaasti. Hän kaipaa selkeästi siskoaan enemmän rohkaisua ja kehuja ja vähemmän sitä kritiikkiä. Perfektionisti huomaa kyllä vajavaisuutensa ilman, että joku niitä osoittelee. Kuten sen, että bussin silmät ovat nyt väärässä paikassa. Ja hei, mitä sillä on muuten väliä - eihän busseilla edes ole silmiä!











 


 
 
 

maanantai 16. syyskuuta 2013

I love Made in China

 
Eräs Kiina-tuttavani mainitsi fb-päivityksessään laittavansa pystyyn laatu-aiheisen blogin heti kuin vain ennättää. Loistava idea – ei tule loppumaan tästä blogista aiheet! ”Made in China” on aina herättänyt tietynlaisia fiiliksiä ja vuoden Kiina-kokemuksen jälkeen fiilikset ovat vain vahvistuneet, sen verran monta sutta lampaiden vaatteissa on tullut jo vastaan. Kiinalaisten tuotteiden ostaminen on välillä aika haastavaa, siis jos haluaa löytää edes suhteellisen laadukasta ja kestävää tavaraa (luksustuotteet ovat toki asia erikseen). Tuotteen ulkonäön perusteella on nimittäin vaikeahkoa arvioida laatua eikä hintakaan kerro välttämättä mitään tai edes se ostopaikka. Kiinalaisittain suhteellisen hintavat, ”hyvännäköisestä” kaupasta ostetut lasten tennarit hajosivat meillä palasiksi muutamassa viikossa. Saman kohtalon kokivat Toys r usista ostetut kiinalaiset lelut. Ja Carrefourista hankitut kiinalaiset ilmapallot taas päästivät väriä niin, ettei niitä voinut antaa lasten käyttöön. Samoin V:n kangasmarkkinoilla teetetyt shortsit - puuvillaa ei kuulemma saisi pestä +40 asteessa. Astianpesukoneemme ei pese kunnolla vaan ison osan ns. "puhtaista" astioista saan aina tiskata uudelleen käsin. Ja ilmastoinnissa voi valita joko kylmät makuuhuoneet ja lämpimän olohuoneen tai toisinpäin - ei tasaista lämpöä koko asuntoon. Jne. jne. jne. Forrest Gumpin samoin: "Life's like a box of chocolates, you never know what you're gonna get”..




I <3 Kaikenlaiset tavarat Made in China.

 
Eikä se made in China -laatu (tai sen puute) koske vain tuotteita vaan myös palveluita, käytännössä kaikkea mitä voi hankkia. Olen viime viikolla päivitellyt rappukäytävämme ilmestynyttä ilmoitusta, jossa kerrotaan, että compoundimme pihoilla aloitetaan nyt talviruohon kylvö. Siis TAL-VI-RUO-HON kylvö! Eihän siitä kesäruohon kylvöstä olekaan vierähtänyt kuin muutama kuukausi.. Nurmikko on täällä ilmeisesti kertakäyttökamaa kuten pensaat ja kaikenlaiset puskatkin. Ne revitään irti juuri, kun ovat ehkä juurtuneet ja istutetaan uudet tilalle. (Mitä ne monivuotiset perennat oikein on!?!) Ainakin näin tapahtuu meidän compoundilla. Voisi kuvitella, että Kiinasta löytyisi joku ruoholaji, mikä kestäisi kesät talvet. Ja että ennen kaikkea olisi halvempaa istuttaa kerralla kunnollinen ja kestävä nurmikko.. Mutta ilmeisesti näin ei ole. Siispä nurmikko istutetaan kaksi kertaa vuodessa. Ja siinä välissä tuodaan vielä ruohomattoja, kun se istutus ei onnistunutkaan.

I <3 Puutarhanhoito Made in China.
 
 

Ruskealtahan tuo nurmikko kieltämättä näyttää.. Uusiksi vain!


Toinen laatuongelma, johon olen toistuvasti viime aikoina törmännyt ja johon olen menettämässä hermoni, ovat nettiruokakaupat. Tai oikeastaan yksi tietty ruokakauppa, Cityshop. Jos Shanghaista pitäisi valita vain yksi kauppa, missä kävisin ruokaostoksilla, valintani olisi juuri tämä sama putiikki, Cityshop. Sieltä löytyy laajin valikoima tuontituotteita, lähes kaikki mitä tarvitsen. Tai siis sieltä saattaa löytyä. Cityshopilla on nettikauppa, josta saa tilata ruokaa kotiin. Nettikauppa toimii teknisesti hyvin, on helppokäyttöinen ja selkeä. Ongelmat ilmenevät vasta tilauksen jälkeen. Kun illalla teen tilauksen seuraavalle päivälle, saan aamupäivästä soiton, että heillä ei ole toimittaa kaikkia tilaamiani tuotteita. Tämä tapahtuu jokaikinen kerta. Aina, oikeasti, ilman värikyniä. Keskimäärin heiltä on lopussa noin viisi tilaamaani tuotetta ja jostain syystä ne sattuvat olemaan monesti juuri niitä, joita eniten kaipailen ja tarvitsen.

Eniten tämä ärsyttää siitä syystä, että tilausta tehdessä olen yleensä tarkkaan suunnitellut mitä seuraavina päivinä syödään. Että ruoka olisi terveellistä ja monipuolista, eikä vain kiireessä väsättyä. Tilausta tehdessä katson aina jääkaappiin mitä sieltä jo löytyy ja tilaan puuttuvat tuotteet kotiin. Ja sitten saan sen puhelun, että sitä ja tätä ei voida toimittaa. Voi kuinka kiva. No, haetaan ne sitten jostain muualta! Paitsi että sitä EI SAA MUUALTA! Tämä sama kuvio toistuu muutaman kerran viikossa. Tiedän, että voisin varata auton ja lähteä ajelemaan ympäri Shanghaita metsästämässä ruoka-aineita. Näin me tyttöjen kanssa teimmekin aiemmin. Mutta jos siihen ryhdyn, en ehdi sinä päivänä opiskella. En käydä salilla. Enkä edes käymään kovin monessa kaupassa. Sen ajan, mitä tytöt ovat päiväkodissa, saan helposti kulumaan ruuhkissa istuen. Siispä hyödynnän edelleen tätä teoriassa toimivaa palvelua ja marmatan joka kerta, miten voi olla mahdollista tilata tuotteita, joita ei sitten olekaan saatavilla. Ja miksi asialle ei voi tehdä mitään.

I <3 Palvelun laatu Made in China.
 

Nyt kun saan olla arkipäivisin muutamia tunteja yksin kotona ajatusteni kanssa (jos unohdetaan huomiota kerjäävää koira ja huushollissa hääräävää ayi), olen havainnut meidän järkyttävän sottaiset seinät. Viime talven aikana tytöt kunnostautuivat seinien koristelussa (ei taida olla montaa seinää, joihin ei olisi piirretty) mutta ovat nuo seinät saaneet muutoinkin osumaa. Joskus aikoinaan pyysin Lishiä pesemään seinät ja hän vaan selitti, ettei se onnistu. Pitää pyytää maalausta. Ihmettelin Lishin laiskuutta aikani ja sitten tartuin itse rättiin. Ja toden totta, seinät on maalattu sellaisella maalilla, mikä imaisee välittömästi kaiken värin sisäänsä. Ja niitä tahroja onkin sitten ihan turhaa yrittää poistaa, ne eivät irtoa millään! Yhteen seinäämme lensi taannoin kahvimuki kahveineen (tytöillä oli vähän vauhti päällä). Yritin pestä roiskeita välittömästi pois, ei onnistunut. Ja nyt sitten tällä viikolla harjoittelin riisinkeittimellä riisinkeittoa ja sehän kiehui ylitse. (ja siis riisinkeittimellä riisinkeiton piti olla helppoa ?!?) Eikä siinä muuten mitään mutta se riisi oli sellaista mustaa riisiä, josta irtosi keitettäessä väriä ja nyt meidän keittiön seinä on violettien pärskeiden peitossa. Näitä töhryjä tuijotellessani mietiskelinkin kestänkö katsella niitä vielä melkein vuoden ja totesin, että kyllä vain. Maalit kun voivat sisältää täällä lyijyä ja muita ihania "herkkuja", joita en välttämättä haluaisi tyttöjen hengittelevän yhtään pakollista enempää.. Siispä seinien ”koristelu” jatkukoon. Ihan sama kuinka monta piirustusta meidän jäljiltä seiniin jää, ne on joka tapauksessa maalattava jokaisen asukkaan jäljiltä.

I <3 Maalit Made in China..



Riisinkeiton jäljet seinässä. Taidanpa jatkossa turvautua ihan lieteen ja kattilaan.
Tai sitten pitäisi jostain saada riisinkeittimen käyttöohjeet englanniksi..



Kiinalaisen laadun konkretisoiduttua monellakin tapaa, vähän jänskättää miten meidän tulevien hankintojemme kanssa käy. Muuttaessamme Kiinaan möimme paljon vanhoja, kuluneita tai muuten vaan ei-niin-silmiä-hiveleviä kalusteita. Ajatuksena ostaa / teettää täällä sitten uudet. Suunnitelman sohvien teettämisestä olen jo haudannut - aivan liian paljon riskiä - mutta keittiön pöytä, tuolit, muutama lipasto ja sekalaista pikkusälää olisi edelleen tarkoitus täältä hankkia. Pitäkäähän meille peukkuja!

Neljäs päiväkotiviikko toi meidän perheeseemme toisen taudin. O vietti loppuviikon kovassa kuumeessa mutta C näyttää selviävän tällä kertaa (ensimmäistä kertaa!) vain nuhalla ja yskällä. Pääasiassa sisätiloissa kului siis myös viime viikonloppu.
 


Kuumepotilas unilla.
Pakko vielä kommentoida tuota kuumepotilaan nukkumista sohvalla.. Tyttösen nukahdettua sohvalle, Lishi kävi useamman kerran minulle toteamassa, että "O nukahti sohvalle". Minä vastasin vaan, että yes, yes. Lopulta Lishi päätti sitten, että tälle surkealle äidille pitäisi vääntää asia rautalangasta ja kysyi, eikö lapsi pitäisi viedä omaan sänkyynsä. Tulee kuulemma kylmä, jos ei ole peiton alla kuumeisena ja se ei ole hyvä asia. No, meillä on olohuoneessa noin +27C lämmintä ja tyypillä oli +40C kuumetta. Itse olisin vienyt potilaan nukkumaan vaikka jääkaappiin, että olisin saanut kuumeet laskemaan. Lääkkeet kun eivät aluksi oikein toimineet ja jouduttiinkin sitten viilentelemään tyttöä riisumalla ja peittelemällä kostein pyyhkein kouristuksen välttämiseksi.  
 

Viime viikolla tyttöjen päiväkodista tehtiin juttua "Shanghai Family" -lehteen. Numero ilmestyy
lokakuussa ja siispä lasten toivottiin pukeutuvan kuvaukseen ajankohtaan sopivalla tavalla.
Tässä siis Grasshoppersien taidonnäytettä Halloween-teemaan..







sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Zumbaa ja tulipalo


Uusi arki on siis alkanut mukavasti. Tosin toisen päiväkotiviikon kylkiäisenä saimme myös "syksyn" ensimmäisen taudin perheeseemme. Ripulia ja kuumetta. Kiitokset vaan sille tyttöjen päiväkotikaverin äidille, jonka kuulin selittävän Gracelle, että "poika on kyllä ripulissa mutta ei se tarttuvaa ole".. Eipä tietenkään. Täällä ei ilmeisesti olla päiväkodeissa näistä taudeista kovin tarkkoja. Kun meidän ensimmäinen tyttö sairastui ja oli tullut vahinko housuun päiväkodissa, minua ei edes hälytetty paikalle. Ihmettelin, kun tyttöjä hakiessani toisella oli erilaiset vaatteet kuin aamulla lähtiessä ja tytön ilme niin surkea. Raasupieni oli kuin maansa myynyt vahingosta ja sen jälkeen päiväkotiin meneminen onkin sitten ollut vähän vaikeampaa.. Mitäs jos se ripulikakka taas tulee, on kyselty.  
 
Muutoin olen ollut päiväkodin toimintaan oikein tyytyväinen. Tuntuu, että hoitajia on riittävästi, he pitävät aidosti lapsista ja työstään. Leikkiaikoina he eivät vain juoruile keskenään vaan oikeasti leikkivät lasten kanssa. Tiedän tämän, koska kävin yksi päivä salaa vakoilemassa tyttöjen ryhmää, kun he olivat ulkona leikkimässä. Kamala minä. En vaan malttanut vastustaa kiusausta, kun näin kuntosalin ikkunasta heidän menevän viereiseen leikkipuistoon leikkimään. Jos olisin ollut mies ja joku olisi nähnyt minut kurkkimassa lapsia pensaiden raoista, olisi hän varmaan soittanut vartijat perääni..
 
Tytöt ovat olleet päiväkodin jälkeen aika väsyneitä kuten arvata saattaa ja myös äiti-riippuvaisia. Nukutushommat ovat siis olleet äidin hommia viime aikoina. Eilen olisi alkanut myös Suomi-koulu mutta me päätimme, että ainakaan toistaiseksi tytöt eivät osallistu. Yksi vapaapäivä viikossa kun tuntuu aika vähäiseltä näin pienille ihmisille. Harmittaa tavallaan mutta lasten etu menee edelle.
 
Olen vähitellen päässyt myös aloittelemaan opintojani. Enkä muista koskaan opiskeluaikoina olleeni yhtä innoissani peruskurssin oppikirjoista. Ihmismieli on vaan kiehtova aihe! Olen käynyt aamuisin myös urheilemassa ja käynyt kokeilemassa compoundimme jumppatarjontaa: zumbaa ja spinningiä. Zumbassa oli tosi hauskaa, kun vaan pääsin yli järkytyksestäni. Odotin, että muut zumbaajat olisivat olleet pääosin länkkäreitä mutta mitä vielä! Zumba on ilmeisen kova juttu 50-kymppisten kiinalaisten kotirouvien keskuudessa. Kokemus olikin hieman hämmentävä ja kesti jonkin aikaa sulatella näkyä, kun kiinalaiset täti-ihmiset pyörittivät peppua kuumien lattarirytmien tahdissa. Kiinalaiset kun eivät ole mielestäni mitään pepunpyörittäjä-kansaa. Tai mistäs minä tiedän, mitä he kotona neljän seinän sisällä touhuavat. Sen verran oli kivaa ja ohjaaja hyvä, että zumbasta tulee ehdottomasti uusi torstai-aamun piristykseni. Kiinalainen spinning ei sen sijaan oikein räjäyttänyt tajuntaa, lähinnä vain tärykalvot. Kiinalainen ohjaajasetä luukutti musiikkia kiinalaiseen tapaan niin kovaa, että jonkinlainen kuulovamma tunnin jälkeen on varsin todennäköinen. Ainakin, jos on valinnut epäonnisesti paikkansa suoraan kaiuttimen alta, kuten minä ja ystäväni. Pyysimme muutamaan otteeseen setää hiljentämään musiikkia ja hän hiljensikin mutta ei läheskään riittävästi. Spinningiin ei siis kannata mennä täällä ilman korvatulppia tai peltoreita.  
 
Rauhallinen lauantai-ilta compoundillamme muuttui hieman dramaattisemmaksi, kun eräässä talossa syttyi illansuussa tulipalo. Turvallisuus nousi taas huolenaiheeksi, sillä asunnon palohälyttimet eivät olleet hälyttäneet. Palo oli saanut alkunsa kuulemma yhdestä makuuhuoneesta, jonkinlaisen sähkövian seurauksena. Onneksi ei ollut yö, joten palo oli havaittu ajoissa ja vahingot rajoittuivat vain aineellisiin vahinkoihin. Tarkistimme tänään sen ainoan palohälyttimemme, se ei piipannut ja soitimme korjaajan paikalle. Hän kävikin, teki jotain ja hoki lähtiessään ”hao, hao”. Eli siis ”hyvä, hyvä”. No, ei se edelleenkään piippaa ja nyt sitä nappia ei itse asiassa saa enää edes painettua pohjaan. Ratkaisuhan sekin tietty on. V kirjoitti vielä management officeen meilin ja vaati meille jokaiseen makuuhuoneeseen (uusia) palohälyttimiä. Saas nähdä kuinka käy. Veikkaisin, että itse on hälyttimet hankittava. Mutta mistä, se onkin sitten hyvä kysymys..