Life is good

Suomi-loma on nyt vietetty ja palasimme viime viikolla takaisin Kiinaan. Moni on kysynyt, miltä palaaminen tuntui. En tiedä miltä sen pitäisi tuntua mutta toistaiseksi se on tuntunut lähinnä hikiseltä ja kuumalta. Heinäkuu oli Shanghaissa nimittäin kuumin 140 vuoteen eikä sääennusteiden mukaan helpotusta ole juurikaan luvassa. Kun lämmintä on +40C varjossa, ei ulkona mikään helpota tukalaa oloa. Ei tuuli, eikä se varjo. Mutta en silti valita. Ei tätä lämpöä loputtomiin kestä. Enkä varsinkaan valita, kun ilmanlaatu on ollut palattuamme niin hyvällä tasolla. Aurinko paistaa, taivas on sininen, eikä siitä sumusta ja savusta ole tietoakaan.
 

Minä ja tytöt lensimme koti-Suomeen 10.7. ja V seurasi perässä 19.7. Ensimmäiset päivät vietimme
Helsingissä toipuen aikaerosta, tavaten ystäviä ja nauttien ihanasta Helsingistä.

 

Kävimme myös kotikulmilla Järvenpäässä tapaamaassa ihanaa naapurintyttöä
ja hänen ihanaa äitiään

 

Järvenpäästä mukaamme Suomen kiertueelle lähti meidän ihana Uuno <3  ja hänen
tyttöystävänsä Juni. Tytti, Katja ja Arja. Olemme teille niin kiitollisia
Uunon hyvästä hoidosta..

 

Pääkaupunkiseudun jälkeen kävimme vierailulla ihanan kummityttömme
luona Hämeenlinnassa. <3 Meillä kaikilla oli niin mukavaa. Kiitos!

 

Hämeenlinnasta ajoimme Petäjävedelle mummin ja vaarin mökille. Suureksi harmiksemme
myös sää muuttui samantien. Se suurin piirtein ainoa kylmä ja sateinen viikko koko
kesänä vietettiin siis mökillä. No, eipä noille ilmoille mitään mahda.. Mukavaa oli kuitenkin!

Mökillä syötiin, nukuttiin, saunottiin, syötiin mustikoita suöraan puskista,
soudeltiin ja pelattiin jalkapalloa

 

Isi saapui myös Suomeen ja ajeli suoraan mökkeilemään kanssamme Petäjävedelle.
Suomessa riittää kesätapahtumia ja mekin kävimme läheisen Höytiän kylän kyläpäivillän ihmettelemässä
menoa. Kyllä Shanghai tuntui kaukaiselta >Höytiän kylältä katsottuna.. 

 

Tyttöjen Suomi-loman ehdoton kohokohta oli heidän ensimmäinen, oikea ratsastustuntinsa.
Yhtään eivät hevoset pelottaneet ja hienosti pysyivät selässä ravissakin.

 

 

Kaiken kaikkiaan oli ihan mukavaa palata jo omaan kotiin, viettämään tavallista ja normaalia elämää. Onhan täällä on meidän kotimme tällä hetkellä. Suomessa käyminen oli tietysti ihanaa. Saimme tavata perhettä, ystäviä ja eläinystäviä. Nauttia suomalaisesta ruoasta (onneksi meiltä ei löydy vaakaa - en uskaltaisi ehkä nousta sille!), luonnosta ja rauhasta. Palaaminen oli ehkä siksi aika kivutonta, että se Suomi, mistä matkaan lähdimme viime syksynä, näytti kovin samalta kun se Suomi, missä nyt kävimme lomailemassa. Emme tavallaan ole jääneet mistään paitsi, sillä eihän näin lyhyessä ajassa Suomi muutu kovin paljoa emmekä myöskään me. Oma koirakin tuntui ihan omalta koiralta.

 

Mökiltä ajoimme mummon ja ukin hoiviin Savonlinnaan.
Kesäkoiramme Juni ja Uuno vartioivat tyttöjen unta.

 

 

Savonlinnassa hauskinta oli varmasti serkkujen näkeminen.
Serkut vanhempineen olivat muuttaneet juuri uuteen kotiin Saimaan
rannalle. Kyllä tällaiset nkymät kelpaisivat minullekin..

 

Saalista..

 

Saviksessa tavattiin myös tyttöjen poikakaverit kotikulmilta Järvenpäästä.
On se niin herkkää.. <3

 

 

Savonlinnassa kävimme serkkujen kanssa myös sirkuksessa. Ilmeet kertovat kaiken.
Ihanaa mutta samalla niin kamalaa. Varsinkin pelle on edelleen tytöistä maailman
pelottavin asia.

 

Tytöt nauttivat lomasta vähintään yhtä paljon kuin me aikuiset, sillä touhua ja kavereita riitti. Täällä Kiinassa on joskus mietityttänyt ja ehkä aavistuksen huolestuttanut se, että tytöt viettävät niin paljon aikaa keskenään. Että ottavatko leikkeihinsä mukaan muita lapsia ja osaavatko leikkiä myös erikseen. Loma Suomessa osoitti huolen turhaksi. Kavereiden ja serkkujen kanssa alkoivat leikit heti eikä mistään kolmiodraamoista ollut tietoakaan.

 

Loman viimeiset päivät vietimme taas kesäisessä Helsingissä. On se vaan
ihana kaupunki.. <3

 

 

Lintsillä piti käydä tietenkin. ja torilla, ja Espalla jätskillä,
Kaivarissa kävelyllä ja ystävillä grillaamassa..

 

 

Paluu arkeen on sujunut hyvin. Laukut on purettu, pyykit pesty ja jääkaapissa on taas ruokaa. Aikaerostakin on toivuttu. Perusvääntö compoundin management officen kanssa on jälleen aloitettu. Tällä kertaa aiheena on meidän haiseva pesukone, jonka haluaisimme vaihtaa nyt kun suokrasopimus on katkolla ja lisäksi viime viikon kolmen tunnin ukkosmyrskyn paljastamat vuodot yhden makuuhuoneen katossa ja toisen makuuhuoneen ikkunasta. Katon vuotoa on käyty katsomassa jo kahteen otteeseen ja ei niin kovin yllättäen, mitään ei ole tapahtunut eikä mitään ole kuulunut kummankaan käynnin jälkeen. Insinöörit odottavat varmaan, että kuprut häviäisivät katosta ja sen jälkeen voisivat tulla sanomaan, ettei katossa mitään vikaa ole.. Ah tätä purkkapaikkaamisen meininkiä! Me olemme myös yrittäneet vaatia, että saisimme tehdä asunnossamme home/ilmanlaatututkimuksen compoudin laskuun. Ei ole mennyt läpi. Heidän vastauksensa on ollut, että insinööri tulee katsomaan, jos jossain on jokin vuoto. Jos vuoto löytyy, se tukitaan ja seinä/katto maalataan uudestaan. That´s it. Ei ole pahemmin ollut apuja siitä, kun olemme yrittänyt valistaa heitä homeen "näkymättömyydestä". Että sitä voi olla vaikka sitä ei näkyisi. Tai että home on vaarallista. Ja että me olemme yskineet paljon. Jos hometta ei näy, sitä ei kiinalaisten mukaan ole. Ja jos sitä näkyy, sen voi aina maalata päältä. Niin, ja pitää ikkunoita auki. Se kuulemma auttaa sisäilmaongelmiin. He eivät ole tainneet miettiä sitä, että se ulkoilmakaan ei täällä aina ole sitä raikkainta mahdollista..

 

 

Compoundillamme on vielä hyvin hiljaista, sillä suurin osa perheistä on vielä kesäloman vietossa. Muutaman viikon sisään alkanee taas tohina, kun koulut ja päiväkodit alkavat. Meidän pienet, isot tytötkin aloittavat päiväkotitaipaleensa. Koskaan, ikimaailmassa en olisi uskonut, että olen kotona heidän kanssaan näin pitkään. Minä, joka vaadin ehtona lastentekemiselle sen, että saan palata työelämään vaikka muutaman kuukauden jälkeen, jos pääni ei kotielämää kestä. Hyvin on kestänyt. Eivätkä tytöt nytkään päiväkotiin siksi mene, etten olisi heidän kanssaan enää jaksanut olla. He aloittavat päiväkodissa, koska koen, että he ovat nyt valmiita. Vaikeaa tulee olemaan alussa, se on varma, mutta nyt he ovat silti valmiita. Preppaus on jo aloitetettu. Ollaan juteltu päiväkotijuttuja, käyty leikkimässä päiväkodin tiloissa, huomenna mennään ostamaan uudet, isot päiväkotireput. Ja ensi viikolle järjestetään tapaaminen ryhmän opettajan kanssa. 

 

 

Ja mitä minä sitten teen sen 5h, kun tytöt ovat päiväkodissa? No, minä alan opiskelemaan. Suomen reissulta kannoimme mukanamme kirjan jos toisenkin tänne Kiinaan. Aiheena on psykologia, oppilaitoksena Jyväskylän avoin yliopisto ja tavoitteena on nyt alkuun perusopinnot. Suurempaa suunnitelmaa ei kaiken tämän takana ole, ainakaan vielä, ainostaan vain muutaman vuoden jatkunut suuri kiinnostus.