Uusi arki

Uutta elämää ja arkea on vietetty nyt viikon verran ja se viikko on ollut aivan huikea. Päiväkodin aloitus on sujunut paremmin kuin hyvin, suorastaan loistavasti, enkä voisi olla lapsistani ylpeämpi. Olen myös hieman ylpeä itsestäni, sillä "ilmaiseksi" emme ole tätä saaneet. Tämä on kovan työn tulos sekä tyttöjen osalta että meidän vanhempien. Ja mitä tällä tarkoitan? Tarkoitan sitä, että meidän lapsemme eivät todellakaan ole niitä lapsia, joiden päiväkodin aloituksen olisi voinut "historian" perusteella menevän näin sujuvasti.




Tytöt tutustumassa päiväkotiin ennen päiväkodin alkua

Tyttömme ovat (tai olivat) lapsia, jotka eivät ole pitäneet vieraista ihmisistä. He eivät pienempinä koskaan hymyilleet vieraille, eivät halunneet heidän syliinsä, eivätkä muutenkaan ottaa vieraisiin minkäänlaista kontaktia. Heitä ei myöskään kiinnostanut katsella ohikulkevia ihmisiä, mistä lapset kuulemma yleisesti tykkäävät.  He eivät hyväksyneet hoitajikseen juuri ketään, eivät jollain tapaa vain tunteneet oloaan kotoisaksi ja luottavaiseksi vieraiden ihmisten lähellä. Ja heille vieraita ihmisiä olivat myös monet ns. "tutut". Vaikka olimme käyneet esimerkiksi yli vuoden muskarissa, meidän ihana muskarintätimme ei kelvannut leikittäjäksi. Hän ei saanut koskea. Piste. He olivat myös lapsia, jotka eivät kestäneet hälyä ja meteliä, eivät edes kovaäänistä puhetta. He ahdistuivat, itkivät ja kitisivät ostoskeskuksissa ja ravintoloissa. Muutokset olivat hankalia, aivan vastasyntyneestä alkaen. Niinkin pieni asia saattoi aiheuttaa totaalisen hermostumisen, että ravintolassa vaihdettiin pöytää. Siis ennen kuin olimme edes ruokaa saaneet tilattua.

 

Ja kaikesta tästä huolimatta.. Kolmantena päiväkotiaamuna pieni, jo niin iso O tuli sanomaan minulle: "Äiti minusta tuntuu, että sinä voit nyt mennä pois". Ja niinhän minä läksin. Ei itkua puolin tai toisin. En kokenut edes haikeutta vaan ennenkaikkea onnea ja ylpeyttä, että meidän tyttösemme uskaltautuvat viimein irtautua äidistään. He ovat luottavaisia omasta osaamisestaan ja pärjäämisestään sekä uskaltautuvat jäädä vieraiden ihmisten hoitoon. Ihmisten, jonka kanssa heillä ei vielä ole edes yhteistä kieltä.

Ensimmäinen päiväkotiaamu

 

 

Minä väitän, että päiväkodin aloitus on mennyt tyttöjen kohdalla hyvin juuri siitä syystä, että heillä on ollut mahdollisuus kehittyä heidän oman aikataulunsa mukaisesti. Heitä ei ole pakotettu ja totutettu väkisin tilanteisiin, jotka ovat heille vaikeita. On menty sen mukaan, mihin he ovat milloinkin olleet valmiita. Ei sen mukaan, mitä minä tai joku muu olisi halunnut, tai miten joku toinen lapsi on kehittynyt tai toiminut. Olen oppinut lapsiemme kanssa ainakin sen, että keskiarvoilla ei ole lastenkasvatuksessa mitään merkitystä. Ei ainakaan silloin, jos lapsesi ei ole keskiarvo. Ja että pakottamalla ei saa kuin pahaa aikaiseksi.

Päiväkodin aloituksen onnistuminen ei tullut minulle kuitenkaan täydellisenä yllätyksenä. Kuten olen aiemmin kertonut, minulla on ollut vahva tunne siitä, että nyt on se oikea aika. Tytöt ovat valmiita. Siitä syystä minun ei ole tarvinnut murehtia asiaa etukäteen eikä olla huolissaan. Toisin oli vielä reilu vuosi sitten Suomessa, kun ilmoitin tytöt päiväkotiin. Murehdin ja itkin asiaa kuukausitolkulla. Vielä vuosi sitten meidän tytöt olivat melkein kuin eri lapsia.


Tyttöjen päiväkodissa (nimeltään Wonderful World of Learning) on neljä ryhmää: perhoset, leppäkertut, heinäsirkat ja sudenkorennot. Tytöt kuuluvat Heinäsirkat-ryhmään, minkä lapset ovat 36-40kk vanhoja. Tai siis heidän pitäisi ryhmän määritelmän mukaan olla tämän ikäisiä mutta todellisuudessa suurin osa on jo täyttänyt neljä. Tyttöjen päiväkotitäti Miss Grace on sen verran suosittu, että isommatkin lapset on haluttu laittaa hänen ryhmäänsä. Heinäsirkkoja on yhteensä 12, tyttöjen lisäksi yksi suomalainen ja loput lapset ovat eripuolelta maailmaa. Grace-tädin lisäksi ryhmällä on kaksi kiinalaista avustajatätiä, jotka puhuvat ihan hyvää englantia.

Heinäsirkkojen päiväohjelma. Kiinan kieltä ei tosin opiskella
kuin puoli tuntia päivässä, muuten mennään englannilla

Good morning circle ensimmäisenä päiväkotiaamuna. Osa lapsista vielä
kesäloman vietossa.

 

Tytöt ovat päiväkodissa toistaiseksi puolipäiväisenä, mikä tarkoittaa Heinäsirkoilla 8.30-13.30 välistä aikaa. Päiväohjelma etenee aina samassa järjestyksessä, samoin ohjelmanumeroin ja se on helpottanut merkittävästi tyttöjen sopeutumista. He tietävät, mitä on ohjelmassa seuraavaksi. O:n mielestä hauskinta lienee askartelut ja Grace-tädin laululeikit, joita on lauleltu jo kotonakin. C tykkää ylivoimaisesti eniten prinsessamekoista. Niitä on noin miljoona erilaista ja niitä saa vapaasti käyttää ja sovitella leikkiaikoina. Meidän pikku-prinsessa suunnittelikin koko viikonlopun mikä mekko laitetaan päälle päiväkodissa heti maanantai-aamuna. Ja äidin lähtiessä omiin puuhiinsa, sinne jäi onnellinen pikku-prinsessa pyörähtelemään keltainen mekko päällään.   

Belle & Cinderella.. eiku O ja C

Ruoka maistuu päiväkodissa

Mutta maistuu se ruoka myös kotona. Leivottiin sunnuntaina noin 40 karjalanpiirakkaa.
Kaikki menivät noin tunnissa. Oli meillä tosin apujoukkojakin avustamassa..