Viimeinen viikko on ollut vähintäänkin hektinen. Koko elämä on nyt laatikoissa ja matkalaukuissa
ja kodille on jätetty hyvästit. Vietämme hotellissa viimeiset kaksi yötä ja yritän tässä saada lapsia nukahtamaan. Yksi itseasiassa nukkuu jo, mutta toinen ei. Se toinen huutaa haluavansa pois sängystä ja haluaa lähteä omaan kotiin. Ja tuo koirakin vaan ravaa levottomana ympäri huonetta.
Meidän rauhallinen hauvavauva on ollut viime ajat aika raskas. Se tuhoaa ja järsii kaikkea ja valvottaa meitä yöllä. Kai sekin on stressaantunut tästä hässäkästä ympärillä. Tytöt ovat nukkuneet myös huonosti ja siten äiti ja isi ovat väsyneitä. Päivisin tytöt ovat olleet tosi kiukkuisia, itkuisia ja takertuvia. Raasut. Alkaa varmaan kaikilla olla pinna kireällä.
V on nyt tekemässä lopputarkastusta kotona ja tuo samalla loputkin matkalaukut. Neljä isoa matkalaukkua, yksi iso putkikassi, tyttöjen turvaistuimet, neljä käsimatkatavaralaukkua, Villen läppärilaukku ja mun käsiveska - on siinä raahaamista. Niin ja ne lapset ja koira ja sen koiran boksi. Unohtamatta tyttöjen rattaita.
Vähän stressaa, mitä on unohdettu pakata mukaan ja mitä olemme unohtaneet tehdä. Ainakin pyörät jäivät pois muuttokuormasta. Koko ajan ilmaantuu kaikelaisia pieniä juttuja, jotka ovat vähän pielessä tai vaativat jonkinlaista reagointia. Eniten stressaa kuitenkin se, että Nasu on lähdössä huomenna. Tuntuisi turvallisemmalta olla samalla lennolla. Vaikka eipä siinä kovin paljoa olisi tehtävissä, kun koira matkustaa ruumassa, emmekä koiraa Kiinassa näe, kuin vasta karanteenin päätyttyä. Huolestuttaa, että jokin menee pieleen. Että se koira unohdetaan kentälle jonnekin tai joku idiootti päästää sen karkuun. Tai että koira sairastuu ja kukaan ei huolehdi siitä.. Palkkasimme koiran maahantuontiin avuksi pet relocation agentin. Ja hyvä niin. He vievät koiran rahtiterminaalista karanteeniin, me emme saisi sitä itse tehdä. He myös huolehtivat paperiasiat kuntoon ja tuovat koiran karanteenista kotiovelle. Maahantulosäännökset ovat Kiinassa myös koirille erittäin tarkkoja ja jos papereissa olisi jotain vialla, koira varmaan wokattaisiin ja turkista tehtäisiin kintaita.
Saimme Suomen ja Kiinan kulttuuri- ja mentaliteettieroista tällä viikolla taas hyvän muistutuksen. Käytimme Nasun kunnan eläinlääkärillä (yksityiset eläinlääkärit eivät kelpaa) terveystarkastuksessa, jotta saisimme koiralle tarvittavat terveys- ja rokotustodistukset. Olin ottanut mukaan listan kaikista tiedoista, jotka todistusten tulisi sisältää ja nämä tiedot todistuksiin kirjattiin. Skannasimme todistukset ja lähetimme agentille tarkastettavaksi. Ja bumeranginahan ne palasivat takaisin. Todistukset eivät kuulemma olleet riittävän hienoja / virallisen näköisiä. Sisällössä ei siis ollut mitään vikaan vaan ulkoasussa. Ja ulkoasusta voin sanoa sen verran, että se oli siisti ja niitä virallisia leimojakin oli lätkitty papereihin. Mutta ei se riittänyt. Tulliviranomaisille on kuulemma tärkeämpää se, miltä paperi NÄYTTÄÄ kuin se, mikä on SISÄLTÖ. Yllätti ja ärsytti vaikka eihän tämä mikään uusi asia minulle ollutkaan. No, nyt pitäisi olla kaikki dokumentit kunnossa ja toivottavasti kaikki menee hyvin.
Odotin, että lähtö kodista olisi tehnyt jotenkin tosi tiukkaa. Mutta ei se tehnyt. Meillä oli varsinainen horror-aamu: piti pakata viimeiset tavarat ja siistiä kotia mutta tytöt sähelsivät, sotkivat, levittelivät tavaroita, riehuivat, kitisivät ja tappelivat niin paljon, että oli pakko vain päästä äkkiä pois. Olen odotellut milloin jännitys valtaisi mielen. Kaikenlaisia tunteita ja ajatuksia on toki pinnassa mutta ei se jännitys ole se päällimmäinen asia.. Ei ole vielä tullut edes äärimmäisen haikeaa oloa. Tai no, eilen tuli muutama kyynel vuodatettua, kun naapurin M täytyi hyvästellä. Meillä oli kyllä loistonaapurit! Ja olihan se eilen illalla ihana katsella, kun taloyhtiön neljä pikkutyttöä juoksivat kilpaa pitkin pihaa ja räkättivät. Voih. Ihanat pienet tytöt. <3 Silloin oli haikea olo. Ehkä se jännitys vielä jossain vaiheessa hiipii esille, tai sitten ei. Tytöt pitävät aika tarkkaan huolen siitä, ettei omia tunteita kovin tarkkaan ehdi ja jaksa analysoida. Siispä olen ennenkaikkea vain väsynyt ja poikki ja vähän stressaantunut. Niin ja tietenkin iloinen ja innostunut siitä, mitä kaikkea mielenkiintoista uusi seikkailu tuo eteen. Ihan kohta. Ylihuomenna jo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti