19.10.2012 Huh helpottaa!

Vihdoin, vihdoin positiivisia uutisia koiran suhteen! Finnairille ISO KIITOS, sillä heidän ansiostansa koiramme päästetään pois karanteenista sunnuntaina. Huh mikä helpotus! Passia ei ole edelleenkään löytynyt - ja tuskin löytyykään - ilmeisestikin joku Finnairilla on vain osannut vetäistä oikeista naruista. Täysin tätä episodia emme valitettavasti voi vielä unohtaa, sillä passi tarvitaan, kun palaamme Suomeen. Meidän Suomessa käyttämiltämme eläinlääkäriasemilta apua ei heru. Pahoitteluja vaan. Viimeisin yritys kaatui siihen, ettei uutta passia voi kuulemma kirjoittaa kuin läsnäolevalle eläimelle. Tälle eläinlääkärille koiran ruotsalainen alkuperä ei siis merkinnut mitään. Että ota nyt sitten selvää, miten säännökset oikeasti menevät. Eivät ne eläinlääkäritkään tunnu asiaa tietävän.. Mietin myös, että mitähän riskejä passin kirjoittamiseen "etänä" voisi liittyä??? Kyse ei ole ihmisen vaan koiran passista.. Ja koirat ovat käsittääkseni kuitenkin vain koiria eivätkä rikollisia tai terroristeja. Tai no, voi ne vähän terroristeja olla.. ;)

Eilen käytiin hakemassa minulle sim-kortti. Koska en ole Kiinan kansalainen, en voi saada kuin prepaid-liittymän. Ajattelin, että sen liitymän voi tietenkin hakea kuten Suomessa "Ärrältä" mutta mitä vielä. Ihan China Telecomin toimistoon piti mennä asioimaan ja allekirjoituksia ja lomakkeita riitti. Kaikki luonollisesti vain ja ainoastaan kiinaksi, joten ei hajuakaan mihin kaikkeen olen nyt sitoutunut.. ;)

Seuraavaksi suuntasin tyttöjen kanssa Carrefouriin. Kauppa ja parkkikset olivat aivan täynnä vaikka oli keskipäivä. Kaupassa musiikki pauhasi kuin yökerhossa ja melkeinpä piti huutaa, että sai äänensä kuuluviin. Älyttämästi tavaraa ja suurimmasta osasta ei saanut selvää mitä sisälsivät. Tai vaikka olisi saanutkin, niin ei ainakaan tiennyt mihin ja miten niitä tulisi käyttää. Eikä kukaan puhunut englantia, sielläkään. No, löysin kuitenkin ranskankermaa, leikkelettä, mausteita, luutonta lihaa, pyykinpesuainetta ja ah, juustoja. Ei siis ihan turha reissu.

Tytöt tuntuvat ahdistuvan aika vahvasti hälinästä ja metelistä ja sitähän täällä tietenkin riittää. Kumpikin sai melkoiset itkukohtaukset käytännössä saman tien, kun päästiin kauppareissulta kotiin. Olenkin tosi tyytyväinen, että valittiin tämä asuinalue. Täällä on rauhallista ja mukavaa, keidas keskellä kaupunkia. Tai ei siis keskellä vaan sen laidalla.

Tänään oli tosi hyvä päivä. Käytiin aamulla tyttöjen kanssa kävelemässä lähiympäristössä. Käytiin myös Starbucksissa kahvilla ja löydettiin kiva pieni ruokakauppa. Pieni mutta sitäkin parempi. Sieltä löytyy melkeinpä kaikkea mitä tarvitsemme. Ja hei, löysin viimein TALOUSPAPERIA! Käytiin myös ostamassa Nasulle ruokaa, löytyi tuttuja ja luotettavia brändejä, joten Nasun ruokavalion suhteen ei tarvitse murehtia tippaakaan. Kiitos entinen työnantajani!

Puistoilemassa oltiin tänään kahteen otteeseen ja toisella kerralla tavattiin espanjalainen nainen 1.5-vuotiaiden kaksospoikien kanssa. Olipa todella mukavaa tavata kohtalotovereita. Kaksosten saamiseen on liittynyt monta, ihanaa asiaa. Se, mitä en etukäteen osannut ajatella, on monikkovanhempien kesken vallitseva ainutlaatuinen yhteys ja yhteishenki. Se on ollut huikeaa! Kaksosten kanssa liikkuessa on niin tottunut siihen, että lapset saavat valtavasti huomiota, vieraat ihmiset tulevat kyselemään ja juttelemaan kaikkialla. Ja sitten vastaat aina niihin samoihin kysymyksiin, uudestaan ja uudestaan. Kun kohtaa toiset kaksosten vanhemmat, ei mitään tarvitse selittää, sillä toinen vain tietää.

Ja sitten meillä kävi tänään naapurirapusta ruotsalainen Linda, jolla oli tarjota meille osa-aikainen ayi. Ayi tarkoittaa tätiä ja on siis kotiapulainen. Tämä kyseinen Lishi-niminen ayi tulee meille koeajalle ensi viikoksi. Aamupäivisin 4 tuntia meillä siivoamassa, pesemässä pyykkiä ja kokkailemassa ja siitä sitten Lindan perheeseen. Toivottavasti löytyisi hyvä, heti ensimmäisellä yrityksellä. Ainakin Linda on ollut perheineen häneen hyvin tyytyväinen.

Kaikilla länkkäreillä on täällä kotiapulaiset ja suurimmalla osalla omat autokuskitkin. Suomen palkkatasoon verrattuna ayin palkkaaminen on todella halpaa - muutama hassu euro / tunti - mutta kyllä sitä apua tulee tarvitsemaankin. Ayi ei ole pelkästään mukavuustekijä tässä maassa. Suomessa kaikkien asioiden hoitaminen on niin helppoa ja jouhevaa. Ruokaostoksetkin saat tehtyä yhden katon alta ripeästi. Täällä kierrät useamman kaupan ennen kuin saat kaiken haluamasi. Ja ne ruuhkat.. Niissä istumiseen menee aikaa ja paljon. V:n työpäivän pituus ja erityisesti työmatkaan käytetty aika kyllä takaavat sen, että yksin en pysty kaikkea hoitamaan. Ainakaan ilman, että menetän järkeni. Siispä Lishi: olet lämpimästi tervetullut!