V: Lähdetäänkö Kiinaan?
Minä: Päätä sinä.
V: No, lähdetäänkö?
Minä: Sano sinä!
V: Ei kun sinä?
Minä: No, lähdetään sitten, kai?
V: Laitanko nyt sen meilin, että lähdetään?
Minä: Jos haluat.
Että näinkin syvällinen keskustelu meillä käytiin, kun
päätettiin tarttua meille tarjottuun mahdollisuuteen. Se siitä järkevästä päätöksenteosta sitten.. J Valmistelut
aloitettiin jo tohinalla. Asunnon vuokrailmoitus on laitettu nettiin ja
huomenna tulee jo ensimmäiset katsomaan meidän KOTIA! Apua.. Ville myös haki
ison kasan pahvilaatikoita ja kuplamuovia ja minä peruin tarhapaikat, soittelin
vakuutusyhtiöihin, Kelaan jnejnejne. Tytöillekin puhuttiin eilen nukkumaan
mentäessä Kiinaan muuttamisesta. Kerroin tytöille, että ”Ajatelkaa miten kivaa,
kun saadaan Kiinasta uusi hieno koti”. Ja Olivia vastasi siihen: ”Paha koti
Kiinassa”. Kyllä se hieman pysäytti. Yritin siinä sitten sanoa, että ei se koti
paha ole vaan hyvä ja hieno. Olivia tuumasi, että tämä koti on hyvä ja Kiinassa
koti on paha. Voi raasua. En ajatellutkaan, että kaksivuotias kykenisi
tuollaiseen ajatteluun. Aika usein varmaan aliarvioi näitä lapsia eikä ymmärrä,
kuinka kehittynyttä ajattelu jo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti