perjantai 12. lokakuuta 2012

15.9.2012 Kun kaikkea ei voi saada


V on ollut nyt muutaman päivän Kiinassa ja kierteli tänään asuntoja. Osa asunnoista on kuulemma ihan superhienoja – sellaisia 5 tähden hotellin tasoisia – mutta ne sijaitsevat enemmän kaupunkialueella eikä puistoja lapsille ja koiralle ole kovin paljoa. Tai ainakaan kovin hyviä. Sitten on taas vähän vaatimattomampia asuntokomplekseja, joissa on mahtavat piha-alueet lasten leikkipaikkoineen, istutuksineen ja uima-altaineen. Luulen, että valitsemme jälkimmäisen vaikka se viiden tähden city-asunto houkutteleekin. Ja juuri siitä samasta syystä kun meille tuli farmariauto. Se on vaan niin kätevää lasten ja koirien kanssa.. Kätevää, helppoa mutta TODELLA tylsää. No, eipä näiden ipanoiden kanssa latte-äiti ole muutenkaan voinut olla. Tuskinpa se olisi yhtään helpompaa Kiinassakaan..

Tytöt on olleet hieman kipeitä ja kärttyisiä. Yskä, eilen annetut rokotukset ja molemmilla 4kpl puhkeavia poskihampaita tekevät elämästä vähän vaikeaa. Mummo oli auttelemassa eilen ja tänään mutta hankalaahan se on, kun ei saa edes kaataa O:lle maitoa mukiin tai nostaa housuja ylös pottailun jälkeen. Äiti sen olla pitää..
 
Kiukkuiset lapset nukahtivat tänään yöunille jo 18.50 eikä ollut mitään mahdollisuutta venyttää nukkumaanmenoa yhtään. Siispä äiskällä on tänään ”vapaailta”. Lasillinen punkkua ja pohdintaa mikä tämän kirjoittamisen idea on. Blogata, jotta tutut ihmiset voisivat käydä lukemassa kuulumisiamme? Mutta kiinnostaako muita kuin mummoja? Pitää päiväkirjaa ja taltioida kaikki tunnelmat ja kokemukset itselle? Ja mistä on tarkoitus kirjoittaa? Haluanko kirjoittaa kiiltokuvaelämästä vai olenko rehellinen ja kuinka rehellinen? Lähdetään nyt liikkeelle näin, ilman sen suurempaa pohdintaa ja katsotaan mihin se johtaa.. Mutta lupaan yhden asian: kiiltokuvatarinoita en aio kirjoittaa. Se ei ole mun juttu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti