Lumenkaipuuta

Facebook -päivitysten mukaan Suomeen on satanut lumi ja monen glögikausikin on jo alkanut. Pienellä kaiholla mietin ensilunta ja kuinka hauskaa tytöistä olisi laskea pulkalla mäkeä. Talvi tuntuu kaukaiselta vaikka onhan täälläkin periaatteessa jo syksy. Lämpötila on tosin vielä monena päivänä hellelukemissa ja alimmillaankin varmaan  +20C. Hassulta tuntuu myös ajatella, että jouluun on enää vajaa kaksi kuukautta. Se tulee olemaan varsin erilainen tänä vuonna mutta jonkinlaisen joulun haluaisin perheellemme kuitenkin rakentaa. Lasten syntymän jälkeen joulun merkitys on kasvanut aivan erilaisiin mittakaavoihin ja nykyisin jopa nautin jouluhössötyksestä todella paljon. On ihanaa koristella kotia ja laittaa itse jouluruoat. Poltella kaikki päivät kynttilöitä ja kuunnella koko joulukuu jouluradiota.. ;) Voisi siis sanoa, että minusta on jossain vaiheessa lasten synnyttyä kuoriutunut jouluihminen.  

Kävimme tyttöjen kanssa perjantaina shoppailureissulla tai siis yritimme. Ajatuksena oli ostaa tytöille ihan peruskäyttövaatetta ja kenkiä ulkoiluun. Mutta aikataulu alkoi pettää jo lähtiessä, sillä C:llä oli vaikea aamu. Kun vihdoin päästiin (myöhässä) ulos meitä odottavan autokuskin luo, hän ei tietenkään ymmärtänyt englanniksi olevasta osoitteesta yhtään mitään. Siispä ajeltiin ensin klubitalolle kääntämään osoitetta. Jätin tytöt autoon odottamaan (kuten monesti olen tehnyt Suomessakin) ja juoksin respaan kääntämään osoitetta. Kun palasin takaisin, C oli täysin hysteerisessä ja O jähmettyneessä tilassa. Oli ilmeisestikin liikaa jäädä yksin autoon autokuskin kanssa vaikka koti-Suomessa autossa odottelu ei ole koskaan ollut ongelma. No, vihdoin päästiin matkaan C:n huudon säestämänä. Muutaman ylimääräisen mutkan ja osittaisen eksymisen jälkeen päästiin vihdoinkin Sky Malliin. Ihana, siisti, iso ja kiinalaisessa mittakaavassa aika rauhallinen ostoskeskus. Ihania kauppoja ja paljon ihania vaatteita lapsille. Ongelmana vaan se, että luottokortti ei kelvannut eikä ostoskeskuksen ainoa raha-automaatti toiminut. Jäi siis ostelut aika vähäiselle.

C oli myös erittäin herkillä aamuisen paniikkikohtauksen jälkeen, eikä kestänyt ollenkaan häntä lähestyviä kiinalaisia tai sitä, että minä olisin ollut metriä kauempana. Ja niitä lähestyviä kiinalaisia oli jälleen paljon. Jostain syystä kiinalaiset eivät todellakaan ymmärrä (tai välitä) tyttöjen lähettämistä, mielestäni varsin selkeistä signaaleista, että menkää pois. Ei auta vaikka tytöt kiskovat rattaiden kuomut eteensä, kääntävät katseen pois, juoksevat äidin syliin tai alkavat itkeä. Silti tullaan iholle ja kosketaan. Ja kun äitikään ei aina ehdi apuun. Kuten silloin kun olin pissittämässä O:ta ostoskeskuksen vessassa.. Yhtäkkiä vessakopin edessä vuoroaan odottavan C:n ympärillä oli melkein kymmenen siivoojaa ja kun huomasivat, että toinen samanlainen on pissillä kopissa, melkein tunkivat sinnekin. Huoh. Tällainen tuttavallisuus tuntuu suomalaisesta töykeältä ja röyhkeältäkin vaikka on varmasti pelkästään hyväntahtoista.  

 

Tänään on ollut tosi rauhallinen ja mukava päivä, myös tyttöjen mielestä.  Aamulla käytiin uimassa ja se oli tietenkin tytöistä hauskaa, erityisesti altaan laidoilta hyppiminen veteen. Sen jälkeen tehtiin päiväkävely lähiympäristössä, juotiin kahvit Starbucksissa, kiipeiltiin leikkipuistossa ja illastettiin klubitalolla. Ei mitään erityistä ja siksi ehkä niin ihanaa.  

Isi ja tytöt uimassa

On jännä ollut huomata mitä tytöt puheissaan kaipaavat ja ikävöivät Suomesta. Yllättävän vähän on puhuttu vanhasta kodista ja vain kerran muistan O:n kysyneen ”missä on minun valkoinen kotini?”. Täällä Kiinassa meillä on siis ”keltainen koti”. Sen sijaan jokainen päivä tytöt sanovat, että "Uuno tulee pian". Tai sitten kysyvät ”missä minun Uunoni on?”. He kyllä tarkalleen muistavat, missä Uuno on ja että Uuno ei ole tulossa. Ilmeisesti tämä on heidän tapansa kertoa, että Uunoa on ikävä. Ja on sitä Uunoa ikävä myös minulla. On se vaan ihanaa nähdä miten paljon koirista on iloa näille lapsille ja tuntuu, että täällä se näkyy vielä entistä enemmän. Jollain tavalla koirat / koira tuntuu tekevän asunnosta kodin myös tytöille.