11.9 Hermojen menetystä ja piikkejä

Piti tänään olla sitten toinen rokotuskerta ja sitä varten ajoimme tyttöjen kanssa Hyvinkäälle. Olin valmistellut tyttöjä kovasti, sillä viime kerrasta oli jäänyt aika paha mieli. Tosi iloisena ja ylpeänä saavuin tyttöjen kanssa Mehiläiseen, kun olivat niin reippaina menossa ottamaan lisää ”lääkettä”. Kunnes sitten selvisi, että niitä prkleen rokotteita ei ole. Ei siis ollenkaan. Ei missään koko kaupungissa. Ja syynä kuulemma se, ettei niitä oltu toimitettu. Veikkaisin, että oli vaan unohdettu tilata.. Kilahdin aika totaalisesti, sillä ei ollut ihan helppoa suostutella ja rohkaista tyttöjä, pakata autoon aamulla ja ehtiä ajoissa paikalle. Eikä se ollut kuin yli kuukauden tiedossa, että olemme tulossa juuri tänä aamuna. No, eipä siitä kilahduksesta tietenkään muuta apua ollut kuin se, että sain päästellä vähän höyryjä. Ja ei kun perjantaina uusi yritys. Villekään ei ollut kovin innoissaan tästä mokasta – rokotuksia ei voi pistää kuin tietyllä aikataululla ja nyt sitten lähtö jälleen venyy muutamalla päivällä.   Muutama päivä sinne tai tänne – paitsi että meidän pitäisi olla siellä jo!

 

Onneksi ei ollut kuitenkaan ihan turha reissu, sillä saatiin samalla tehtyä mulle lääkärintarkastus terveystodistusta varten, se tarvitaan siis viisumihakemukseen. Neljä putkea otettiin verta, EKG mitattiin, joka paikkaa sörkittiin ja vastailin kaikenlaisiin kysymyksiin, kuten ”onko sinulla koskaan ollut ruttoa?” hmm… mä luulin, että ruttoa on viimeksi tavattu joskus keskiajalla.. ;D no, ei tämä kuitenkaan riitä vaan Kiinassa sitten sama uudestaan ja lisäksi vielä otetaan jotain röntgenkuvia ja varmaan kaikkea muuta kivaa. Onneksi tytöt säästyvät terveystarkastuksilta ja verikokeilta, kuusi rokotusta pistetään kuitenkin kaiken kaikkiaan ja se EI ole kivaa.