14.10.2012 LÄHTÖPÄIVÄ!!!

Tänään on SE päivä. Miltäs nyt tuntuu? Eipä mitenkään kovin erityiseltä. Ihan hyvältä. Rauhalliselta. Ehkä olisi vaikeampaa, jos olisi tekemässä jotain, mitä ei olisi koskaan ajatellut tekeväänsä. Kuten aikanaan, kun raskaustesti näytti positiivisen tuloksen. Tai kun sai ultrassa kuulla odottavansa kaksosia. Siihen paniikkiin verrattuna tämä ei tunnu todellakaan missään. Ei yhtään missään. Aina olen ajatellut muuttavani ulkomaille eikä se Kiinakaan tunnu niin hurjalta ajatukselta, kun on asunut puoli vuotta Malesiassa. Ja eihän mun elämä lopulta kovin paljoa muutu. Samalla tavalla käydäään leikkipuistossa, syödään, siivotaan, piirretään, tehdään palapelejä, ulkoilutetaan koiraa ja odotetaan isiä töistä kotiin. Vaikeinta ei todellakaan ole ollut itse pakata tavaroita ja lähteä. Vaikeinta on ollut Uunon jääminen Suomeen ja Nasun joutuminen karanteeniin.

Saimme aamusta viestin Dr. Jennyltä, että pieni koiraherra oli saapunut aikataulun mukaisesti Shanghaihin. Voi kuulemma hyvin, on saanut ruokaa ja vettä ja siirretään piakkoin karanteenilaitokseen. Yritetään nyt luottaa tähän tietoon.  

Vielä olisi useampi tunti koneen lähtöön. V tekee töitä, tytöt ovat leikkimässä mummin ja vaarin kanssa. Ja minä surffailen netissä ja kuuntelen spotifyta. Laukutkin aikalailla pakattu, joten ei ole mitään tekemistä eikä mitään tehtävissä. Odottelua.

Pakko vielä avautua eilisestä konfliktista hotellisiivoojan kanssa. Kaikki lähti siitä, kun pyydettiin vaihtamaan lakana, jolle koira oli yöllä oksentanut. Siivooja tuli ja ennen kuin ehdin sanomaan mitään, hän alkoi jäkättämään. Siitä, että tytöt istuivat hänen tullessaan sängyn päällä katselemassa piirrettyjä. Siitä, että hän oli jo käynyt huoneessamme meidän ollessamme poissa mutta ei ollut pystynyt vaihtamaan lakanoita, kun olimme jättäneet sängylle tavaroita. Ja sängylle oli siis jäänyt V:n läppäri. Hän ei ollut kyennyt vaihtamaan lakanoita myöskään siitä syystä, että Nasu oli vikissyt ja ulissut kopissaan. Lisäksi hän suuttui entisestään, kun en huomannut, että hän oli jo käynyt huoneessamme - olihan hän vaihtanut kuitenkin roskikset. Lisäksi häntä ärsytti, kun huone on niin täynnä. Matkalaukkuja, lastenrattaat, kaksi matkasänkyä, koiran boksi, turvaistuimet.. Ja taisi siinä olla muutakin valittamisen aihetta hänen osaltaan. Kaikkea en ymmärtänyt, sillä kielitaito ei ollut ihan kohdillaan.. En jaksanut kuunnella - ja tyttöjäkin pelotti - ja siksi pyysin häntä poistumaan huoneestamme. No, hän ei todellakaan poistunut. Pyysin uudestaan, avasin oven, pyysin uudestaan. Ei mitään muuta reaktiota kuin ääni vaan kohosi ja hoki, että "nyt minä vaihdan nämä lakanat". Siinä vaiheessa alkoi savu nousta korvista ja sanoin, että "ei tarvitse vaihtaa, vaihdan itse. Ja haluan, että poistut NYT". Ei poistunut. Seuraavaksi otin likaisen lakanan sängystä ja heitin ovesta ulos käytävälle. Eipä silloinkaan poistunut vaan huusi edelleen, että "minä vaihdan nyt nämä lakanat". Ja jatkoi sanomalla, että "olen minäkin ihminen". No ai jaa.. Tulipa yllätyksenä. Hyvä etten tosiaan joutunut väkisin raahaamaan tätä ystävällishenkistä tätiä ulos huoneesta. Sain viimein hänet ulos, paiskasin oven kiinni ja soitin respaan. Kaksi tyyppiä tuli pahoittelemaan ja kertoi, että kyseinen siivooja oli poistunut työpaikaltaan vissiin saman tien. Että sellaista asiakaspalvelua. Myönnän, että itse en ole mikään rauhallinen viilipytty ja helposti kiehahtaa keitokset liedelle mutta tällä kertaa olin kyllä syytön selkkaukseen. Vieläkin on ihan epätodellinen olo, että tapahtuiko noin. IHAN OIKEASTI.


Seuraava päivitys sitten KIINASTA. Heipat vaan kaikille, me lähdetään kohta!