tiistai 23. lokakuuta 2012

Alusvaatteiden silittämistä ja byrokratiaa


Eilinen päivä oli ensimmäinen sadepäivä täällä ollessamme. Käytännössä koko päivän satoi, vähän väliä ja aamulla ukkostikin. Nyt tiedän mitä on se musta pöly, minkä vuoksi kuulemma lattioitakin on pestävä koko ajan. Sateella se muuttuu näköjään näkyväksi ja sotkee joka paikan. Se ei ole rapaa, ei mutaa, eikä hiekkaa. Kenties likaa, pölyä, saasteita? Märällä asfaltilla käveleminen ei juurikaan likaa koiran tassuja, Suomessa. Täällä melkein koko koira on pestävä lyhyenkin lenkin jälkeen. Sen opimme, kun Nasu hyppäsi lenkin jälkeen suoraan vaaleille sohvillemme. Ne eivät ole enää kovin vaaleat.
 
Eilen ja tänään meillä on käynyt ayi. Outoa ja hämmentävää, jopa vaikeaa. Onhan meillä Suomessakin käynyt siivooja joka toinen viikko mutta tämä on aivan eri juttu. Ayin olisi tarkoitus käydä meillä viitenä päivänä viikossa. Tuntuu jotenkin väärältä istua sohvalla lukemassa tytöille kirjaa, kun ayimme pesee lattioita tai viikkaa pyykkiämme. Saati sitten, että ei tekisi itse yhtään mitään. En ole tottunut tällaiseen palveluun vaan tekemään kaiken itse. Vaikeaa ottaa apua vastaan vaikka kyllähän me hänelle maksamme. Ja ayiksi ihan hyvääkin palkkaa.

Lishi tuntuu olevan reipas, iloinen ja ahkera. Ja ennen kaikkea tuntuu tykkäävän tytöistä ja Nasusta. Osaa jonkin verran myös englantia, mikä helpottaa kovasti kommunikointia. Suurin osa ayista ei kuulemma osaa sanaakaan. Ayimme silittää muuten IHAN KAIKEN, ilmeisestikin sukista ja alushousuista alkaen. Ja me laiskiaiset emme ole tähän mennessä silittäneet mitään muuta kuin kauluspaidat. Jos niitäkään. Hän myös taittelee ja viikkaa alushousut ja sukat sellaisiksi siisteiksi ”paketeiksi” ja asettelee kauniisti vaatekaapin laatikoihin. Siis joku ihminen silittää ja viikkaa minun sukkani ja alushousuni!!!


Tänään kävin aamusta tyttöjen kanssa suomenkielisessä muskarissa. Lapsia ja äitejä oli yllättävän paljon ja muutama isovanhempikin katsomassa. Muskarin järjestää Shanghain Suomalaiset, joihin nyt myös liityimme. Tytöt jännittivät alkuun aika paljon mutta vähitellen alkoivat vapautua, kun laulettiin tuttuja lauluja. Mukavaa oli nähdä muitakin suomalaisia ja kuulla suomenkieltä. Varmasti myös lapsista. Ehkä tuolta löytyisi myös "äitikavereita" ja tytöille suomalaisia leikkikavereita.

Tytöt muskariin lähdössä. Piti päästä istuimiin odottamaan autokuskin saapumista.
 

Lounaan jälkeen lähdettiin ajamaan meidän relocation agentin kanssa kohti Kunshania. Piti hakea taas muutama lupa: oleskeluluvat ja V:lle työlupa. Tätä ei voitu tehdä Shanghaissa, sillä luvat pitää hakea sillä paikkakunnalla, missä työpaikka sijaitsee. Ja V:n työpaikka ei ole Shanghaissa. Ensin menimme poliisilaitokselle, mistä haettiin väliaikaiset oleskeluluvat. Oli aika epämiellyttävää istua siinä poliisilaitoksen penkillä ja odottaa. Tädit tuijottivat passeja ja viisumeita piiiiiitkään, puhuivat kovaa, melkein kiihtyneeseen ääneen ja puistelivat välillä päätään. Eikä tietenkään mitään hajua, mistä he puhuivat tai että oliko papereissa jonkinlaisia ongelmia. Lopulta saimme paperit leimoineen mukaan ja seuraavaksi suunnattiin Kunshanin keskustaan johonkin isoon virastotaloon. Sieltä piti hakea pysyviä oleskelulupia ja pysyvää työlupaa. Ensin todellakin haimme väliaikaiset luvat poliisilaitokselta ja sitten heti perään pysyvät virastosta!?!

Näin me viihdytään toimistoissa.
 

Paperisota ja byrokratia tänne muuttaessa ovat olleet melkoisia ja me itse emme varmaankaan suurimmasta osasta tiedä yhtään mitään. Joku muu hoitaa näitä asioita puolestamme. Siltikin tämä byrokratia hieman huvittaa. Eikö heille (kiinalaisille) tule koskaan mieleen, että näitä prosesseja voisi jotenkin tehostaa??? Vai kuuluuko se vaan ”asiaan”? Huvittavaa on myös kuvien määrä, mitä on tarvittu tänne maahan pääsemiseksi ja lupien saamiseksi. Suomessa tarvittiin tietenkin kuvia viisumia ja terveystarkastusta varten. Sitten tarvittiin kuvia myös Kiinan terveystarkastuksessa. Nyt annettiin kuvat väliaikaisiin lupiin ja kun päästiin sinne virastoon, meistä otettiin vielä kaksi kertaa uudet kuvat. Siis täsmälleen samoja lupia varten, täsmälleen samassa virastossa, otettiin kahteen otteeseen kuvat. Meistä ja tytöistä. Nyt on lopulta kai kaikki tarvittavat luvat haettuna, paitsi Nasun rekisteröinti on vielä tekemättä. Sitä varten täytynee palkata agentti, sillä ei asioimisesta ilman kiinan kielen taitoa mitään taida tulla.
 
Tähän meidän "pakettiinhan" sisältyy muuten kiinan kielen kurssi myös minulle. Yritämme saada opettajan tänne meille kotiin muutamana iltana viikossa, kun tytöt ovat käyneet unille. Kovin suuria harhaluuloja minulla ei tämän kielen oppimisesta ole ja tavoitteena onkin ennen kaikkea perussanaston oppiminen. Että osaisi tervehtiä, kiittää, selittää autokuskille jollain tavalla minne on menossa ja kaupassa esittää yksinkertaisia kysymyksiä. Sekin on kai aika paljon. Kiinnostusta ja motivaatiota kielen oppimiseen sinänsä löytyisi, sillä en usko, että ilman yhteistä kieltä on mahdollista oppia maasta, sen kulttuurista ja ihmisistä kovin paljoa.      
 
 
 

4 kommenttia:

  1. Taidan olla ahkerin kommentoija täällä :)
    Pakkohan siellä Kiinassa on sitä byrokratiaa ja kaiken maailman höpö-höpö-työtä ja monimutkaisia prosesseja ylläpitää, että saavat edes murto-osan kansasta työllistettyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha! Sä oletkin mun ainoa lukija!! ;D no, kai tätä joku muukin on tilastojen valossa käynyt lukemassa. Tosi kiva, että käyt ettei tarvitse ihan yksin täällä "jutella".

      Poista
  2. Kyllä tätä luetaan mielenkiinnolla. Iso tuntuu olevan Kiina.....ja paljon ihmisiä. Ota Sanna apu vastaan hyvillä mielin. Sulle riittää kyllä itsellekin tekemistä ja huolehtimista.

    VastaaPoista
  3. Ihana blogi! Nyt vasta ehdin oikein kunnolla tutustua tähän. Sukat viikattuina kaapissa...voiko sellaista ollakaan!? :D IIIISOT halaukset tytöille ja vähän rutistuksia vanhemmillekin. ;) Olette ajatuksissa!

    VastaaPoista