Elämää ayin kanssa

Meidän ayi Lishi on mukava ja ahkera ihminen. Mutta siitä huolimatta hänen kanssaan toimiminen ei ole aina niin yksinkertaista. Suomalainen ajattelee, että koska minä maksan palkan, minä päätän mitä ayi tekee ja miten. Käytännössä se ei kuitenkaan mene niin. Erityisesti kokeneet ayit, kuten meidän Lishi, eivät kovin helpolla muuta rutiineitaan. Kun joku on aina tehty tietyllä tavalla, se tehdään samalla tavalla nyt ja myös tästä eteenpäin. Kiinalaiset ovat yllättävän itsepäistä väkeä.

Olen sanonut Lishille useamman kerran, ettei vessoja tarvitse pestä välttämättä joka päivä, eikä ainakaan joka päivä pesuaineilla. Lishi vastaa vaan, että juu, juu. Ja jatkaa vessojen pesemistä samaan malliin. Ystäväni A on taistellut 1.5 vuotta ayinsa kanssa siitä, tarvitseeko sukkia ja alusvaatteita silittää. Hetken aikaa ayi ei niitä silitä mutta muutaman päivän kuluttua asia taas "unohtuu". Minulla oli viime viikolla hauska keskustelu Lishin kanssa omenoista. Purin ostoslaukkuja ja kun laitoin omenat jääkaappiin, Lishi sanoi minulle, ettei niitä saisi koskaan sinne laittaa. Että ne menevät siellä pilalle. Minä totesin vain, että olen aina laittanut omenat jääkaappiin. Pidän siitä, että ne ovat syödessä hieman kylmiä. Lishi vaan jatkoi ja jatkoi, että ne menevät pilalle. Ja minä sitten sanoin lopulta ystävällisesti, että meillä omenat säilytetään jääkaapissa. Niin Suomesssa kuin täällä Kiinassa. Keskustelu huvitti ja se tuntui jotenkin niin absurdilta. Tuli sellainen olo, että ajatteleeko Lishi, etten ole koskaan ennen Kiinaan muuttoa käynyt kaupassa, purkanut ostoksia tai tehnyt ruokaa. Minä, 34-vuotias kahden lapsen äiti.

Kiinalaisille ei ole helppoa sanoa "ei" ja varsinkaan "en osaa" tai "en tiedä". Minulla onkin meneillään mielenkiintoinen ihmiskoe Lishin ja sykemittarin vyön kanssa. Varmaan kaksi viikkoa sitten V laittoi vyönsä pestäväksi pyykkikoriin. Vaikka muut pyykit korista aina häviävätkin, vyö ei koskaan. Seuraavaksi vyö laitettiin pesupussissa roikkumaan pesukoneen luukulle. Lishi otti sen vaan pois ja jätti pesemättä. Seuraavassa vaiheessa V laittoi vyön pesupussissa jo pesukoneen sisälle ja mitä sitten tapahtui: Lishi otti pussin pois pesukoneesta, eikä pessyt vyötä. Tämä on tapahtunut jo muutaman kerran. Ja kertaakaan hän ei ole tullut minulta kysymään, mikä se on ja tarvitsisiko sitä pestä.. Ja minun (kamala ihminen) mielestäni tämä on niin hauskaa, etten edes ole käynyt sanomassa Lishille mitään. Ajattelin odotella ainakin vielä jonkin aikaa ottaako hän asian jossain vaiheessa itse puheeksi vai ei. Väsytystaisto jatkukoon!

Kiinalaisessa kulttuurissa on tärkeää harmonia, yhteisöllisyys ja kurinalaisuus. Suomessa meidät taas kasvatetaan hyvin itsenäisiksi ja oma-aloitteisiksi. Monissa tilanteissa olenkin huomannut, että kiinalaisilta puuttuu tietynlainen aloitteellisuus ja kyky ratkaista itse eteen tulevia ongelmia. Jos joku asia menee meillä vaikkapa rikki, Lishi ei pysty tekemään mitään asian korjaamiseksi vaan tulee aina ilmoittamaan asiasta minulle ja odottaa minun hoitavan asian. Ihan kun minä olisin jonkinlainen asiantuntija esimerkiksi kiinalaisten kodinkoneiden suhteen.

Olen myös monesti miettynyt, miten täällä voi olla ayita, jotka ovat vuosia työskennelleet ulkomaalaisissa perheissä ja jotka eivät silti puhu sanaakaan englantia. Samoin myös ihmettelen miten kaikki autokuskit ja kaupan myyjät ja kassat voivat olla niin avuttomia. Muisssa maissa on aina jollain tasolla saanut asiansa kommunikoitua ja hoidettua vaikka yhteistä kieltä ei olisikaan. Mutta täällä mistään ei tule mitään. En ole vielä varma onko kyse siitä, että he eivät halua ymmärtää ja oppia. Vai siitä, että he menevät jotenkin niin lukkoon. Vai siitä, etteivät vaan osaa ajatella luovasti ja miettiä mitä tuokin isonenä yrittää minulle viestiä ja millä keinoilla tilanteen saisi ratkeamaan.

Sitten viime päivien tapahtumiin.. Nasu pääsi perjantaina pois sairaalasta. Oli koko viikonlopun todella vaisu eikä syönyt oikeastaan mitään. Mutta tänään on jo pirteämpi, joten nyt uskallan ehkä jo huokaista helpotuksesta. Lauantaina kävimme tutustumassa feikkimarkkinoihin. Ihan hyvännäköistä kamaahan sieltä saisi ja todella halvalla mutta se ei vaan ole minun juttuni. Jos minulla ei ole rahaa aitoon, en halua ostaa myöskään feikkiä.

Feikkimarkkinoiden tarjontaa.. Vihaiset linnut on täällä muuten kova juttu
ja tätä sälää on kaikkialla. Nämä ovat lasten harjoittelusyömäpuikot.

Tässä taas ihan aitoa ja alkuperäistä suomalaista kauppareissulta.
Iittalan shop-in-shop City Shopissa.

Eilen käytiin suomalaisen N:n 3v synttäreillä. Mukavaa oli huomata, että vähitellen leikkiminen (tai ainakin riehuminen) isommassakin porukassa alkaa onnistumaan. Eivätkä meidän tytöt leikkineet vain keskenään vaan ottivat muita lapsia mukaan leikkeihinsä. Nauratti hieman kun O 2.5v organisoi keittiöleikkejä ja mukana oli yli kaksi kertaa häntä vanhempia lapsia. "Otetaan tästä kaikille yksi lusikka: tuossa sinulle yksi, tässä sinulle yksi ja tässä sinulle. Sitten kaikille yksi lautanen: tässä sinulle.. " jne. Lapsilla oli hauskaa ja vanhemmat saivat kahvitella ja syödä kakkua pääosin rauhassa.

Niin ja kun viime viikolla taisin mainita niistä palaneista lampuista.. Viikonlopun aikana paloi taas kaksi lamppua lisää. En ymmärrä. Tässä asunnossa on vaihdettu varmaan parikymmentä lamppua sen kuuden viikon aikana mitä olemme täällä asuneet. Made in China -laatua?