keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Potilas

Tänään ajettiin tyttöjen kanssa katsomaan meidän pikkupotilasta. Eläinlääkärin huojentavat uutiset eilisillalta olivat pyyhkineet suurimmat huolet tiehensä ja hyvillä mielin menimme koiraamme katsomaan. Mutta sitten, sieltä häkistä löytyikin niin voimaton ja surullinen pieni koira. Oikeastaan minkäänlaista reaktiota ei meidän ilmestymisemme saanut koirassa aikaiseksi. Kyyhötti vaan häkin takanurkassa roikottaen surullisena päätään.

Tilanne oli se, että Nasu ei ollut reagoinut hoitoihin toivotulla tavalla. Myös kuume oli nyt noussut eikä suostunut syömään oikeastaan mitään. Nestettä meni ja menee koko ajan tipan kautta. Eläinlääkäri kertoi, että tilanne on vakava. Oli päätetty aloittaa toinenkin antibiootti ja jos se ei autttaisi, jouduttaisiin leikkaamaan. Eilisten röntgenkuvien perusteella erityisesti ohutsuoli on tosi pahasti ärtynyt. Eläinlääkäri kysyi, josko minä voisin tuoda koiralle jotain ruokaa, mistä oikein kovasti tykkäisi. Jos siten saataisiin edes vähän syömään. Ja niinpä me lähdimme tyttöjen kanssa itku silmässä kotiin laittamaan itsellemme ja Nasulle ruokaa.




Reilun kolmen tunnin päästä palasimme. Ja nyt samasta häkistä löytyikin jo huomattavasti parempi vointinen koira. Nasu tuli meitä vastaan häkin kaltereille ja jopa hitaasti jaksoi heiluttaa häntäänsä. Myös ilme oli huomattavasti iloisempi ja tarkkaavaisempi, kaukana toki vielä normaalista. Tekemäni lohi-riisi-raejuusto -mössö kelpasi ja sitä sai syödä sitten pienen määrän. Voi miten onnellinen taas olinkaan! Koirasta oli otettu uudet röntgenkuvat ja niiden mukaan suolen turvotus on vähän laskenut. Aivan loistavia uutisia siis eli ne uudet antibiootit näyttäisivät toimivan. Todella lupaavaa kehitystä ja eläinlääkärikin tuntui olevan oikein tyytyväinen.

Muuten tänään ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Tänään illalla sattui meidän compoundilla pieni sähkökatkos ja kun tulin kotiin kuntosalilta, en päässytkään alaovesta sisälle. Alaovi aukeaa koodilla ja ilmeisestikin sähkökatkos oli pimentänyt ohjauspaneelin ja samalla ovi lukittui kokonaan. Kukaan ei päässyt ulkoa sisälle eikä kukaan sisältä ulos. Hätätilanteessa kuten tulipalon sattuessa vastaava olisi tietenkin todella turvallista ja kätevää. No, me asutaan onneksi vain toisessa kerroksessa, että täältä pystyy vaikka hyppäämään alas.. En tiedä johtuuko sähkökatkosta vai mistä mutta meidän olohuoneen televisiokaan ei enää toimi. Siihen ei mene virta päälle. (Ja sehän on ihan uusi televisio). Lamppuja on taas palanut kaksi kappaletta emmekä ole edelleenkään saaneet uusia filttereitä meidän ilmanpuhdistimiin. On taas muutama asia soitettavana meidän respaan huomenna aamulla.. Niin ja unohdin, että tänään myös netti lakkasi toimimasta ja tyttöjen wc-pönttö. Ne tosin meidän oma koti-insinööri sai korjattua.

2 kommenttia:

  1. Pidetään peukut ja varpaatkin pystyssä antibiootin puremisen puolesta, ettei tarttis alkaa leikkelemään Nasua. Ja Nasulle voimarapsutukset!

    Tuleekohan teillä jotain sähköpiikkejä, jotka rikkoo sähkölaitteet :(
    Onneksi sulla on insinööri ja vielä oikein diplomi-insinööri kotona!!!! Otat vaan kunnon siirtomaaherra /-rouva-asenteen, kun saat ne työmiehet sinne hommiin, niin ehkä hommat alkaa hoitua. Ilmeisesti siihen kulttuuriin kuuluu lusmuta, jos ei kuri ole kova. Näin olin ymmärtävinäni, vaikka pahaa tekikin katsoa ja kuunnella sellaista kohtelua. Itse en sellaiseen varmaan pystyisi, kai. Harjoittelua vaan.

    VastaaPoista
  2. Hei ihanaa että Nasu on päässyt kotiin. Tiedätte nyt että hyvää hoitoa saa jos jotain tulee, vaikka tietenkin ensisijaisesti toivoo ettei tule eikä tarvita.
    Toivottavasti toipuminen sujuu nopeasti ja kokemus on pian kokonaan takanapäin! Ihana että tytötkin ovat tervehtyneet.
    Terkkuja sinne!

    VastaaPoista