Oppeja viime päiviltä

Vietin lauantaina hieman omaa aikaa ja kävin tutustumassa lastenvaatemarkkinoiden tarjontaan. Ajatuksissa oli löytää tytöille peruskäyttövaatetta ja kengät. Vaatteitahan markkinoilta löytyi mutta ei oikeanlaisia. Olisin mielelläni ostanut ihan peruspaitoja ja housuja, vaikka yksivärisiä tai muuten hillittyjä mutta se oli mission impossible. Kaikissa vaatteissa oli kaikkea aivan liikaa. En ole itseasiassa Suomessa nähnyt missään myynnissä enkä myöskään kenelläkään lapsella päällä niin mauttomia vaatteita kuin täältä löytyy. Ja markkinat suorastaan pursuivat niitä. Näyttääkin vahvasti siltä, että H&M taitaa pitkälti vaatettaa meidän tytöt täällä Kiinassa. Olen nyt myös täysin vakuuttunut, etteivät kiinalaiset lapset todellakaan ulkoile kostealla säällä tai koskaan myöskään riehu tai käyttäydy ylipäänsä sopimattomasti. Näkemäni vaatteet eivät todellakaan ole mitään rymyämisvaatteita vaan sellaisia millä pönötetään rattaissa tai ehkä maksimissaan kävellään rauhallisesti käsi äidin kädessä kaupungilla. Kiinalaisten ihmettelevät reaktiot meidän tyttöjen itkupotkuraivareihin julkisilla paikoilla myös tukevat tätä käsitystä.

Lastenvaatemarkkinoilta jatkoin vielä kukkamarkkinoille. Kukkia oli paljon ja ne olivat niin halpoja, etten saanut ostettua mitään. En vaan kyennyt enää valitsemaan. Suomessa en ole ollut mikään huonekasvi-ihminen. En jaksa hoitaa kukkia enkä varsinkaan siedä, jos ne kasvavat ja alkavat "rehottamaan" ja näyttämään epämääräisiltä puskilta. Eivätkä tytötkään olisi antaneet kukkien olla rauhassa. Siispä en ole omistanut pariin vuoteen yhtään ainutta huonekasvia. Paitsi ehkä jonkun lahjaksi saadun orkidean, joka lopulta kuoli, kun en muistanut sitä kastella. Täällä ajattelin kuitenkin poiketa tavoistani ja ostaa kukkia melkeinpä joka huoneeseen. Olen nimittäin oppinut, että huonekasvit puhdistavat ilmaa ja sehän ei täällä kovin raikasta ole. On myös aivan sama kuinka pitkään saan kasvit pidettyä hengissä, aina saa pikkurahalla uudet. Eikä itse tarvitse kukkia edes istuttaa, vaan markkinoilta valitaan sopiva puska, ruukku ja koristekivet puskan juurelle ja kukkakaupan tädit laittavat kaiken valmiiksi. Sopii minulle. Siispä kohta meillä rehottaa täällä varsinainen viidakko.

Leikkokukkatarjontaa markkinoilla

Kukat ovat itseasiassa ensimmäinen asia, mitkä ovat täällä selkeästi halvempia kuin Suomessa. Kaikki muu ostamamme maksaa saman verran tai enemmän. Tiesimme, että Shanghai ei ole halpa kaupunki mutta ajattelimme, että onhan tämä silti Kiinaa.. Osittain hintataso on tullut siis yllätyksenä. Täytyy tietysti muistaa, että se mitä me ostamme, ei ole sama asia mitä paikalliset ostavat. En usko, että meidän ayimme ostaa kovin usein esimerkiksi jogurttia. Jogurtin litrahinta meidän useimmiten käyttämissämme kaupoissa on nimittäin 11€/l. Siis 11€!!! Ja minähän olen jogurtin suurkuluttaja. Apua! Ayimme tuntipalkalla hänen tulisi tehdä 3,5h töitä ostaakseen yhden purkin. Ja meidän ayilla on selkeästi keskimääräistä ayia parempi palkka.. Halvemmalla ruokaostoksista selviäisi mutta motivaatiota muuttaa omaa ruokavaliota kovin paljoa kiinalaisemmaksi ei taida löytyä. Lisäksi tarinat kiinalaisten elintarvikkeiden turvallisuudesta pistävät miettimään, erityisesti, kun niitä ruokia syöttää omille lapsilleen. Suurin osa "länkkäreistä" ostaakin tuontiruokaa. Me myös. Kyllä ostoskärryistä kiinalaisiakin tuotteita löytyy. Luomua ostan mahdollisuuksien mukaan, kuorittavat vihannekset ja hedelmät kuoritaan aina ja ne mitä ei voi kuoria, liotetaan soodavedessä. Sen pitäisi kuulemma poistaa kemikaaleja ja myrkkyjä. Ja lihoja voisi tilata pakasteena Australiasta - sitä vielä harkitsemme.

Eilen kävin ottamassa tytöille tuberkuloosi-rokotukset. Kysyin ennen muuttoamme niiden tarpeellisuudesta mutta terkkari vain sanoi, ettei ole tarvetta, jos emme vietä kuukausitolkulla aikaa Kiinan maaseudulla. Tänne päästyämme sain selville, että kaikki muut ovat kyseisen rokotuksen saaneet. Sekä suomalaiset lapset että muut länkkärit. Siispä varasin rokotusajan sairaalaan, jota expaatit pääasiassa käyttävät. Paikallisiin sairaaloihin menemistä ei suositella enkä menisikään, eihän siellä kukaan puhuisi edes englantia. Shanghai United Family Hospitalissa englantia puhuvat käytännössä kaikki ja lääkärit ovat kaikki joko länsimaista tai saaneet koulutuksensa länsimaissa. Hyvä ja luotettava sairaala siis. Olin ajatellut, että reissuun menisi kaikkiaan noin tunti. Suomessahan tuollainen rokotusreissu on ohi ehkä vartissa ja lisäsin siihen vielä päälle 45min "Kiina-lisää". Ja pieleenhän se veikkaus meni. Vietimme sairaalassa kaikkiaan 2h30min - onneksi oli muuten Ipad mukana! ;) Kuskiparka joutui siis odottelemaan meitä aika paljon pidempään kuin olin ilmoittanut. En tiedä oliko kuinka raivoissaan tai kuinka kiireinen seuraavalle keikalle. Ei hän mitään sanonut, en tosin olisi ymmärtänytkään. Edellenkään en siis osaa arvioida yhtään, kuinka paljon aikaa kaikkeen oikeasti menee ja siksi aikataulut pettävät jollain tavalla päivittäin.

Ja mihin kaikki se aika sairaalassa kului? Ennen rokotuksia piti täyttää tuhat kaavaketta, sitten odotettiin. Seuraavaksi päästiin sairaanhoitajan huoneeseen, missä tytöt mitattiin ja punnittiin, katsottiin lämpö ja pulssi ja minua haastateltiin. Ei ollut muuten helppoa tämäkään osuus sairaalareissusta, sillä tytöille taitaa olla kehittynyt jo melkoinen kiinalaiskammo. Eivätkä ne kiinalaiset hoitajaparat voineet mitenkään ymmärtää, että tytöt huusivat siksi, kun he koskivat tyttöihin. Sitten odotettiin. Seuraavaksi lääkäri haastatteli. Ja taas odoteltiin. Rokotukset saatiin lopulta annettua hoitajien toimesta kamalan huudon kera. Ja nyt sitten odotellaan seuraamuksia. Muutaman viikon sisään pistoskohtaan nousee kuulemma iso patti, joka alkaa lopulta mätimään. Ja sen paraneminen kestää 2-5kk!!! Ei siis päiviä, ei viikkoja vaan KUUKAUSIA!!! Onneksi ilmat ovat jo viilenneet eikä ole kuumankostea kesä, luulisi nopeuttavan paranemista. Mutta uimassa ei saisi käydä ennen kuin haavat on parantuneet. Tyttöparat..