Suurempaa kuin suurin

Nasu pääsi tänään kotiin.. Tuossa se makaa sohvalla vieressä, ihan jalassa kiinni. On edelleen hyvin voipunut eikä ruokakaan oikein maita mutta koira on kuitenkin kotona. Mukaan saatiin kaksi ab-kuuria, joita koira syö seuraavat kymmenen päivää. Lisäksi Nasua ei saa käyttää ulkona kuin pikaisesti pissillä ja kakalla, jotta ei pääsisi napsimaan suuhunsa mitään haitallista. Ja tietenkin sen vuoksi, että lepäisi mahdollisimman paljon. Todella huojentunut fiilis mutta vielä pieni huoli takaraivossa kuitenkin. Ei tuo koira terve vielä ole.

Päätin huvin vuoksi listata tähän alle kaikkien niiden kaupunkien väkiluvun, joissa olen asunut. Lista suurimmasta kaupungista pienimpään asukaslukuineen näyttää tältä:

1. Shanghai: noin 23,5 miljoonaa asukasta
2. Penang: 705 000 asukasta
3. Helsinki: 589 000 asukasta
4. Espoo: 254 000 asukasta
5. Tampere: 215 000 asukasta
6. Jyväskylä: 132 000 asukasta
7. Järvenpää: 39 000 asukasta

Shanghai on siis aivan järjettömän suuri kaupunki. Joidenkin lähteiden mukaan maailman neljänneksi suurin - riippuen siitä miten kaupunki määritellään - ja myös Kiinan suuri kaupunki. Me muutimmekin muutama viikko sitten listani pienimmästä kaupungista suurimpaan.

Miten elämä Shanghaissa eroaa elämästä Järvenpäässä? Eroaa monellakin tapaa ja toisaalta taas ei eroa mitenkään. Arki tyttöjen kanssa on periaatteessa samanlaista kuin Suomessa. Täälläkin täytyy syödä, leikkiä, ulkoiluttaa koiraa, käydä kaupassa ja välillä nähdä ystäviä. Välillä nauretaan, välillä itketään, välillä raivotaan ja sitten taas halaillaan. Ihan tavallista kotiäitielämää. Mutta kun lähtee liikkeelle meidän coumpoudin ulkopuolelle, moni asia muuttuu. Järvenpäässä tai oikeastaan Suomessa ei ole koskaan suurempia ruuhkia. Shanghain suuruuden havitsee ehkä parhaiten autossa istuessa: kuinka paljon autoja ja ihmisiä on matkalla jonnekin. Ja ihan sama onko aamu, keskipäivä, maanantai vai sunnuntai - täällä on siis aina todella paljon ihmisiä, jotka ovat menossa jonnekin. Se, että keskellä päivää tai sunnuntaina joutuu istumaan ruuhkassa tuntuu vielä tässä vaiheessa oudolta. Joskus melkein miettii, että minne (muka) kaikki nämä autot ovat menossa. Sillä eihän Suomessa ole ruuhkia kuin juhannuksena ja pääkaupunkiseudulla jonkin verran arkiaamuisin ja -iltaisin. Tätä kansainvaellusta varten on täytynyt rakentaa monikaistaisia teitä, todella massiivisia eritasoliittymiä ja autot kulkevat monin paikoin keskellä kaupunkia useammassa tasossa. Shanghai on täynnä huikean korkeita taloja, vieri vieressä, joka suunnalla. Joskus tulee tästäkin asiasta epätodellinen olo, että miten niihin kaikkiin toimistotiloihin ja asuntoihin voisi edes riittää ihmisiä. Mutta kai niitä vaan riittä. Niiden valmiiden talojen lisäksi joka puolella rakennetaan. Ei yhtä taloa kerrallaan vaan monesti jopa kymmeniä. Jostain olen lukenut, että Shanghaissa rakennetaan enemmän kuin missään muualla maailmassa. Tuntuu, että tänne on varmaan roudattu puolet maailman nostureista. Ja sitten meitä ja niitä muutamaa muutakin täällä asuvaa varten on rakennettu tsiljoona järkyttävän kokoista ostoskeskusta. Pienempiä on joka kulmalla ja sitten täältä löytyy käsittämätön määrä pikkuruisia kauppoja ja pajoja, jotka myyvät kaikkea mahdollista.

Kaikki on vaan niin suurta, massiivista, järjetöntä, kaoottista, huikeaa ja kaikkea on vaan niin paljon, paljon, paljon. Tuntuu, että suuruutta ilmaisevat adjektiivit loppuvat käytännössä kesken, kun yrittää kertoa Shanghaista. Tai sitten tuntuu, että ne sanat kuulostavat liian laimeilta.

Kun olimme muuttamassa tänne, mietimme kovasti, mitä meidän kannattaisi tuoda Suomesta mukanamme. Ja V aina hoki, että jos sitä ja sitä ei löydy Shanghaista, niin ei niitä löydy mistään muualtakaan. Ja että kaikki maailman tuotteethan valmistetaan nykyisin Kiinassa. Näinhän se varmaan on, täältä olisi varmastikin saatavissa kaikki maailman tavarat. Mutta sitten siihen löytämiseen - tämän kokoisessa kaupungissa sen ja sen löytäminen ei olekaan niin yksinkertaista. Varsinkaan, jos ei ole ostamassa riisiä 5kg säkissä. Monen kaipaamani asian löytäminen on vähintäänkin verrattavissa "neula heinäsuovassa" -sanontaan. Miten tässä megakaupungissa edes osaisi lähteä etsimään sitä jotain, kun ei ole hajuakaan mistä sen voisi mahdollisesti löytää? Suomessa käveli vaan siihen tiettyyn kauppaan ja sieltä se asia yleensä myös löytyi. Tai sitten sen sai ostettua jostain nettikaupasta. Täällä niitä kauppoja on ihan muutama enemmän ja kun on tuo kieliongelmakin. Kaiken etsimiseen menee siis ihan mielettömästi aikaa ihan viikottain. Se on ehkä se suurin ero Järvenpään ja Shanghain välillä meidän päivittäisessä elämässä.