Eilen illalla myöhään meidän pieni Nasu alkoi olla jo niin vaisu ja heikko, etten halunnut enää yhtään pidempään katsoa voinnin kehittymistä. Soitin eläinlääkäriasemalle, jonka tiedän tarjoavan hätätilanteissa apua 24h vuorokaudessa. Oireet olivat myös eläinlääkärin mielestä sen verran huolestuttavat, että koira oli syytä tuoda heti näytille. Siispä tilasimme taksin ja lähdin yhdentoista jälkeen illalla Nasu kainalossa kohti eläinlääkäriasemaa. Asema ei ollut auki vaan eläinlääkäri ja hoitaja tulivat kotoaan meitä auttamaan. Heti aluksi eläinlääkäri totesi, että koira ei enää tänä yönä kotiudu. Otettiin verikokeet ja koira laitettiin tippaan, koska oli kuivunut niin pahasti. Hyvää Nasun tilassa oli se, että koiralla ei ollut kuumetta (sen tosin tiesinkin) ja pulssi oli normaali. Vatsasta ei tunnustelemalla myöskään löytynyt mitään kiveä tms mikä olisi voinut tukkia suolen. Eikä ainakaan sillä hetkellä ja siinä tilassa tuntunut aristavan mahaansa mitenkään erityisen paljon. Sitten minut lähetettiin itku kurkussa kotiin. Sinne jäi meidän pieni hauva, meidän oma vauva.
Minua ohjeistettiin soittamaan aamulla kymmeneltä, jos sitä ennen ei kuuluisi mitään. Eikä kuulunutkaan, mikä lienee sinänsä ihan hyvä asia. Nasua emme kuitenkaan nyt aamusta saaneet hakea kotiin. Koira oli oksentanut tänäänkin kerran eikä ollut voinniltaan selkeästi yötä parempi. Verikokeista ei kuulemma ollut löytynyt mitään. Nyt sitten otetaan lisää testejä ja illalla uusi soitto. Parhaimmassa tapauksessa kyseessä voisi olla jokin tosi kurja vatsapöpö, pahimmassa tapauksessa esimerkiksi akuutti haimatulehdus. Siitä googlailinkin äsken lisätietoa ja tässä tapauksessa tieto valitettavasti lisäsi tuskaa. Voimakasoireisen haimatulehduksen hoitoennuste on nimittäin huono. Ja jos haimatulehduksesta olisi kyse, oireet ovat ilmeisestikin aika voimakkaat.
Mieli on nyt tosi matalalla ja itku herkässä. En vaan kestä kovin hyvin - siis ollenkaan - lasten tai koirien sairastumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti