keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Osaathan vaatia?


Meidän asuntohan on oikeastikin kiva ja siisti. Ei uusi mutta siisti. Mutta silti jokaikinen päivä joudun soittelemaan respaan kaikesta mahdollisesta mitä tulisi korjata. Kolmen viikon asumisen aikana olen soittanut respaan kaksi kertaa siitä syystä, että vessanpönttö on tukossa. Kolme kertaa siitä syystä, että lamppuja on palanut. Kaksi kertaa siitä syystä, että vaatekaapin ovi on mennyt rikki. Kerran, koska lattiakaivot eivät vedä. Yhden kerran, koska yksi hellan levy ei toimi. Kerran, koska uuni ei toimi. Pari kertaa, koska keittiön hana ei toimi. Useita kertoja saadakseni jonkun selittämään miten ilmastointi toimii. Lukemattomia kertoja, koska keittiön kaappi haisee. Lukemattomia kertoja myös tivatakseni missä vesiautomaatti ja ilmanpuhdistimet viipyvät. Ja tässä vain ne asiat, jotka äkkiseltään muistan. Compoundimme huoltoyhtiön toiminta on siis tullut jo varsin tutuksi näiden kolmen viikon aikana. Ja minulla alkaa varmaan olla vaativan asukkaan maine.  

Olen nyt oppinut, että täällä pitää olla aika tiukkana, että pyytämäni asiat toteutuvat. Eivätkä ne välttämättä toteudu silloinkaan. Tästä esimerkkinä voisi olla meidän keittiön toinen hana, mistä tulee suodatettua vettä. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Tullessamme ihmettelin, kun hanasta tuli vettä niin ohuena norona, että pienenkin astian täyttäminen olisi kestänyt minuutteja. Soittelin asiasta respaan ja lähettivät huoltomiehen katsomaan hanaa. Hän katsoikin ja hänen totesi hanan olevan kunnossa. Ja minä uskoin ja ajattelin, että ehkä nuo hanat ovat vaan tällaisia. Mutta sitten muutaman päivän päästä hanasta tuli vettä enää tipoittain. Naapurin kanssa jutellessa selvisi, että hanasta pitäisi tulla vettä ihan kunnolla. Huoltosetää ei vaan ilmeisesti ollut huvittanut tehdä asialle mitään. Sieltähän kuitenkin tuli vettä. Olimme myös alkaneet ihmetellä miksi keittiössä vähän haisee ja huomasimmekin, että se samainen hana myös vuotaa kaappiin. Siispä uusi soitto respaan. Setä tuli ja totesi tällä kertaa, että koko hana on vaihdettava. Se vaihdettiinkin. Mutta haju ei hanaa vaihtamalla tietenkään poistunut. Huoltomies tuli uudestaan katsomaan, kurkisti kaappiin ja sanoi, ettei kaapissa ole mitään ongelmaa. Kaapin ovia vaan pitäisi pitää auki, niin kaappi kuivuisi. Sokkelia eivät suostuneet poistamaan, ennen kuin kuivattaisimme kaappia ovi auki. No, eihän se haju edelleenkään minnekään hävinnyt. Soitto respaan ja setä taas paikalle. Kurkisti sokkelin taakse ja ei kuulemma ongelmaa: kuivuu itsestään. Jos Suomessa keittiössä olisi vesivuoto, olisi varmaan soitettu jo asiantuntijat tekemään mittauksia, kaapit revittäisiin irti ja lattiat auki ja kuivateltaisiin paikkoja jollain superkuivaimilla viikkoja.. Täällä homeista ei pahemmin välitetä. Jos hometta löytyisikin esim. seinästä, se kuulemma vain maalattaisiin päältä. Toivotaan siis, että sitä hometta ei meidän keittiössä ole, sillä tämän asian suhteen meidän täytynee luovuttaa. Täytyy vaan hyväksyä, että maassa maan tavalla.

Syksyn infektiokausi on nyt avattu myös Kiinassa, kun tytöille on ilmeisestikin pukkaamassa pientä flunssanpoikasta. Siksi olemme ottaneet varsin rauhallisesti viime päivät. Tänään sentään raahauduimme iltapäväkahville Starbucksiin. Kyseinen kahvila löytyy onneksi aika läheltä, enkä tiedä miten muuten olisinkaan selvinnyt näistä viikoista. Minne tahansa täältä lähtee autolla tai kävellen, Starbucks on käytännössä matkan varrella. Meistä on tullutkin Starbucksin kanta-asiakkaita.

Tänään äiskää vähän väsytti ja tytöt meinasivat jo hermostua, kun kirjan lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Silmät eivät pysyneet auki, vaikka kuinka yritin. Sen jälkeen ei ollutkaan muuta vaihtoehtoa, kuin laittaa tytöt rattaisiin ja suunnata kohti pelastusta. Tytöt tykkäävät kovasti Starbucksin reissuista, sillä ostan meille aina kolmeen pekkaan yhden muffinssin. Ja ne on hyviä. Tänään saimme herkutella joulumusiikin soidessa taustalla, sillä Starbucksissa joulu on jo alkanut. Menu oli myös päivitetty jouluiseksi ja hyllyissä oli myynnissä joulumukeja ja -kahvia. Joulufiilis ei ihan vielä tarttunut mukaan mutta jos tässä pari kuukautta oikein yritetään, jospa se jouluun mennessä löytyisi.



Starbucksissa kahvilla







2 kommenttia:

  1. No kääk, toivotaan ettei muodostu mitään homeongelmaa. Maassa maan tavalla todellakin, noin kai niitä kosteusongelmia hoidellaan. Ovi auki vaan ja ehkä kuivuu. Voi se toki kuivuakin.
    Toivottavasti teillä alkaisi unet rullata paremmin, ja onneksi aina on Starbucks. Meillähän unet kohta taas loppuvat, ehkä seuraavaksi pariksi vuodeksi. Pidän kyllä peukkuja, että tulisi hyvä nukkuja. Reilut kolme viikkoa töitä!

    VastaaPoista
  2. Jos se yhtään lohduttaa Suomessa on tämä kesä ollut aivan hirveä tuon homeen ja kosteuden kanssa monissa sellisissa asunnoissa, joissa aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmia.( satanut paljon). Siellä se ilmanala taitaa olla kylläkin sellainen, että sitä kosteutta on lähes aina ilmassa. Hyvä pointti on yrittää saada se sokkeli pois, sillä kuivaminen tapahtuu paremmin. Mukavia kahvihetkiä....

    VastaaPoista