lauantai 1. joulukuuta 2012

Työntekoa Kiinassa (V:n kertomaa)


S:n ja ilmeisesti myös yleisön pyynnöstä lupasin tarttua kynään ja kertoa hiukan kuulumisiani. Viikonlopuista on varmaan tullut jo kuvaa S:n kirjoitusten perusteella, niin minä sitten kirjoittelen siitä, minkä parissa arkisin menee 10-12 tuntia (+ sähköpostit illalla).

Työtuntejahan täällä tulee selvästi enemmän kuin Suomessa mutta se ei ole niin rankkaa kuin tunneista voisi päätellä. Tämä johtuu lähinnä kahdesta syystä. Ensiksi kotityöt ovat jääneet vähemmälle kuin Suomessa. Toki kaupassa tulee välillä käytyä ja jotain kotona järjesteltyä, mutta en ole tainnut esimerkiksi tehdä ruokaa kertaakaan kuuteen viikkoon. Toiseksi työtunneista 1-2 tulee päivittäin autossa työmatkalla. Kotona siihenkin meni tunti päivässä itse ajaen mutta täällä työmatkan saa melkein kokonaan käytettyä työn tekoon. Työmatkaahaan kertyy Kunshaniin 45 min ja Nanxuniin vähintään tunti ja vartti, joskus jopa tunti ja kolme varttia. Ei sitä toki voi kiistää, että töitä tulee paljon tehtyä mutta kai se kuuluu toimenkuvaan.
 
Työt on mennyt tosi hyvin – jopa odotuksia paremmin. Projektin aikataulu on ollut erittäin haasteellinen mutta toistaiseksi siinä on pysytty. Toki mutkia voi tulla matkaan mikä tahansa päivä, varsinkin kun ollaan Kiinassa. Olen sen jo huomannut muutaman kerran, että mikä näyttää tiistaina selvältä, voi olla keskiviikkona jo eri juttu. Kiinalaiset projektissa työskentelevät henkilöt ovat olleet posiviitinen yllätys. Minua esim. varoitettiin, että täällä ei varmasti kysytä, jos ei ymmärretä tehtävänantoa. Ja että kokoajan pitää olla katsomassa perään, että hommat varmasti etenee. Odotukset eivät siis olleet korkealla mutta ihmisten kanssa on mennyt aivan yhtä hyvin kuin projekteissa Suomessa, ellei jopa paremmin. Kyllä Suomessakin porukkaa saa aina välillä potkia. On ollut tosi kiva työskennellä ihmisten kanssa, joista voi sanoa, että ”positiivinen asenne ja kova yrittäminen korvaa monesti paikoitellen puutteelliset taidot”. Ja kun monelle projektissa työskentelevälle tämä on ensimäinen kunnon yhteistyöhanke ”länkkäreiden” kanssa, niin varmaan siellä on näyttämisen sekä myös oppimisen halua. Lisäksi ainakin tähän mennessä kiinalaisten asenne ja nopeus ovat olleet ihailtavia. No nopeutta kyllä osasinkin odottaa – pomon pitää vaan sanoa mitä tehdään ja se kyllä tapahtuu, ja äkkiä. Jopa niin äkkiä, että välillä ei itse ajatella; eli pomolla on iso vastuu, että suunta johon käskee juosta on oikea.
 
Pääasiassa työt ovat menneet ihan mainiosti, mutta eihän se ole sitä hauskaa ja mielenkiintoista, mikä ehkä muita kiinnostaa. Eli seuraavaksi muutamia kiinalaisia työjuttuja...

Ensiksi voisin mainita sen, että täällä on syksy tulossa ja ulkona ollut parhaimmillaan aamulla vain +3 astetta; päivällä ollaan siinä kymmenen tuntumassa. Tämä on tarkoittanut sitä, että kummassakin työpaikassa porukka on istunut takit päällä töissä – syyt on vain eri. Kunshanissa, missä meillä on uusi tehdas, ei ole saatua kaasulämmitystä toimimaan. Olen kuullut, että pitäisi putkiin saada 8 barin paine mutta ollaan saatu vasta 4. Syytä en tiedä mutta eiköhän se johonkin 3 metrin syvyydessä talon alla olevaan venttiiliin liity. Ensi perjantaihin mennessä on luvattu lämpöä, mutta en usko ennen kuin näin tai siis tunnen. Sitä ennen jatkan takki päällä oloa ja villasukat on tukevasti jalassa, vaikka ne on vähän hilpeyttä herättänytkin.

Nanxunissa minulla on hieno huone parvekkeella. Ja kun oli 25 lämmintä, niin se toimi vallan mainiosti. Mutta eipä se lämmitä mieltä enää. Terassin ovi kun on heilurimallinen, se tarkoittaa, että siellä on noin sentin rako oven ja karmin välissä joka sivulla. Lämmitys kyllä puhaltaa kuumaa ilmaa hiestä märkään niskaan mutta samaan aikaan varpaat on aivan jäässä, kun lattian tasossa käy armoton viima.

Pomot täällä on vielä pomoja. Ja vaikka en itseäni isoksi pomoksi laske, niin varsinkin Nanxunissa tunnun sellainen olevan. Ensimmäisenä päivänä sain A:n tulkiksi ja avustajaksi itselleni projektiin. Hän vähän närkästyi, kun hain itse kahvia ensimmäisinä päivinä. Hän myöskin sanoi, että ei minun kannata lähtiessä laittaa ilmastointia tai valoja pois päältä huoneestani,  kun olen niin kiireinen – kyllä he sen hoitavat. No ehkä A on jo nyt tottunut, että ei kannata panikoida, jos vien itse tyhjän kahvikupin pois.

Minulla on siis tulkki/avustaja. Hän onkin kullan arvoinen, sillä Nanxunissa on tasan kaksi projektissa mukana olevaa kiinalaista, jotka puhuvat englantia. Ja toinen on siis tämä A, ellei mukaan lasketa paikan tj:tä, joka on mukana ohjausryhmässä mutta ei päivittäisessä työssä. Näiden kahden lisäksi on muutama henkilö, joka pystyy sanomaan muutaman lauseen (ei lähellekään työkeskusteluja) tai kirjoittamaan lyhyen meilin englanniksi. Yksikin nuori herra kirjoitti meilin alkuun, että ”anteeksi, jos et saa selvää kaikesta mutta tämä on minun ensimmäinen englanninkielinen meilini”. Sain hyvin selvää ja asenne ihastuttaa. Kova halu heillä on englantia oppia mutta kyllä yhteisen kielen puute vaikeuttaa työtä huomattavasti. Se onkin projektissa vaikein juttu. Monta palaveria olen tehnyt omiani, kun hommat on hoidettu kiinaksi. Olen sanonut, että parempi teidän on nämä hallita ja ymmärtää, koska te tätä prosessia tulevaisuudessa teette enkä minä.

Täällä haluun oppia vaikuttaa varmasti raha, mikä tuntuukin olevan lähes kaiken takana. Sen kyllä toisaalta ymmärtää, että halu kehittyä on kova, sillä se voi taata huimia prosentuaalisia palkankorotuksia. Mutta pitää muistaa, että lähtötaso ei kaikilla ole kova. Toimistoduunari voi saada esim. 400 € kuussa vähän kauempana Shanghaista, jossa asuminen ei ole vielä niin kallista. (Meidän ayikin tienaa reilusti enemmän.) Kuulin tapauksesta, jossa tällainen ihminen piti saada Shanghaihin töihin, niin hänelle annettiin palkan verran asumislisää (= yksiön vuokra Shanghaissa).

A:sta vielä sen verran, että oisitte nähneet hänen ilmeensä kun tein hänestä ”apulaisprojektipäällikön”. Läppärin saaminen hänelle olikin jo sitten vaikeampi juttu sillä hyväksymisprosessi oli 7-portainen – eli nimmareille on täällä kysyntää ja hyväksyntiä on aikamoinen määrä. Lisäksi minun piti erikseen määritellä mihin nettisivuille hän pääsee. Kun niitä alkoi olla muutama tarpeellinen, niin sanoin, että A:lle avataan kaikki nettisivut. Se ei tainnut olla ihan tavanomainen pyyntö firmassa, jossa suurimmalla osalla toimihenkilöistä ei ole mitään pääsyä nettiin (eikä siis sähköpostiin töissä). He ovat hoitaneet työsähköposteja kotoa tai työkaverin koneelta. Heillä siis on sähköpostiosoite töissä, mutta ei pääsyä siihen.

Annoin siis A:lle ihan oikeita projektimanagerin hommia, joita hän saa kohtalaisen itsenäisesti tehdä. Toki hän tarvitsee alussa tukea, minkä hän itsekin tiedostaa. Mutta hän on ymmärtänyt, millainen oppimismahdollisuus tämä hänelle on. Niinpä se asenne ja ylpeys paistaa pitkälle. Ilmeisesti hänellä ei kovin paljon ole aikaisemmin ollut työajan ulkopuolella töitä mutta kyllä siellä nyt meilejä tulee sekä iltaisin ja viikonloppuisin. Lisäksi hän on useamman kerran sanonut, että nyt pitää tehdä kovasti hommia, että projektista tulee menestys. Enkä siis ole häntä pyytänyt tekemään iltaisin hommia vaan itse on halunnut niin tehdä. Toki tässäkin varmaan ajaa se halu menestyä ja oppia, mutta minusta se on vallan hyväksyttävä motivaation lähde.

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä... Ruoka on Kunshanissa ihan jees mutta Nanxun alkaa olla melkoista extremeä. Kyllä riisi ja jokunen kasviksen pala lounaaksi alkaa tökkiä. Se, että pihvin näköinen lihapala paljastuu yhdistelmäksi ”sentti nahkaa, kaksi senttiä rasvaa, sentti lihaa ja kaksi senttiä luuta” on vielä ihan ok, vaikka sen lihan kaivaminen sieltä välistä tikuilla onkin vaikeaa. Mutta siansuolikastikkeen jälkeen ajattelin lopettaa työpaikkaruokailun. Vaihtoehtoja ei vaan siinä kylässä paljon ole (kai joku KFC keskustassa), ja niin kokeilin taas viime viikolla ruokalaa uudestaan. Silloin kastike oli tehty rapeaksi paistuista siannahkapaloista. Namm!! Kuva muuten alla. Katotaan miten on poika laihtunu kun palaa kotiin...


1 kommentti:

  1. Kiitos tästä kirjoittajavierailusta! Oli mielenkiintoista kuulla sinunkin kuulumisia!
    Suosittelen ottamaan omat eväät mukaan sinne töihin, muuten sinusta on jäljellä 2 vuoden jälkeen tuo sentti nahkaa, ja sentti luuta eikä lihaa eikä rasvaa senttiäkään :(
    Olet pärjännyt siellä hienosti!!!!
    Ollaan täällä ylpeitä suuresta Kiinan pomosta :)

    VastaaPoista