Pipareita ja uuniongelmia

Maikkarin sivuilla oli muutama päivä sitten listattu maailman kalleimmat kaupungit. Shanghai löytyi sijalta 13, joten ei ihme, että täällä tuntuu moni asia niin kalliilta. Tai oikeastaan voisi sanoa, että myös hintatasossa Shanghai on äärimmäisyyksien kaupunki. Jotkut asiat eivät maksa minun näkökulmastani mitään (kuten ayin palkka) ja sitten taas esimerkiksi tuontiruoka ja hiusten värjääminen on täysin naurettavan hintaista. Kävin pari viikkoa sitten värjäämässä ja leikkaamassa hiukseni ja koskaan en ole edes Suomessa maksanut kampaajakäynnistä yhtä paljon. Meinasin melkein pyörtyä laskun nähdessäni. Se oli nimittäin hieman yli 200€. Saa nähdä kuinka monta kertaa näillä taksoilla raaskii kampaajalla käydä, kun en Suomessakaan raaskinut käydä äitiyslomalaisena.

Ayien matalista palkoista johtuen täällä monessa perheessä on useampikin ayi. Lishi kertoi, että meidän compoundissa ennätys taitaa olla tällä hetkellä seitsemän ayia samassa perheessä! Tiedän tämän perheen, sillä heillä on pian 2-vuotiaat kaksoset ja myös isoveli ja koira. Olenkin ihmetellyt, että millaista päivää heidän ayinsa tekevät, kun lapset ja koira liikkuvat ulkona ayien kanssa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta heillä taitaakin olla aikalailla 24/7 apulaisia paikalla. Eipä olisi minun juttuni. Ja mitä ne kaikki ayit tekevät? Yksi kai kokkaa ja pesee pyykkiä, toinen siivoaa ja loput hoitavat lapsia ja koiraa. Eihän yksi ayi tietenkään pysty kahta, saati kolmea lasta hoitamaan kerrallaan (isovelin on päivät tarhassa).

Tyttöjen flunssa on jatkunut, siispä jätimme pikkujoulu-muskarin eilen väliin. Halusin kuitenkin tehdä tyttöjen kanssa jotain mukavaa jouluista ja siispä leivoimme pipareita. Valmista piparitaikinaa saa täällä Ikeasta. Melkoista sähläystähän se oli, kun ei tytöillä riitä kärsivällisyys odotella nevoja tai vuoroaan. Ja sen verran ovat persoja makealle, että enemmän sitä taikinaa taidettiin syödä kuin siitä saatiin leivottua pipareita. Mutta hyviä niistä tuli ja hienoja. Niin ja kirjoitimme kirjeet myös joulupukille. Joululahjatoiveet ovat vaihdelleet tässä ajan mittaan, kaikki mahdollinen on mainittu taulujen ja omenoiden väliltä. Mutta nyt listoihin kirjoitettiin ainakin saippukuplat, palapelejä ja kyniä. Kirjeet vietiin parvekkeelle odottamaan tonttuja ja sitten tänä aamuna kirjeet olivatkin kummasti hävinneet. O ja C osasivat kertoa, että Pip- ja Paddy -tontut olivat ne hakeneet ja vieneet joulupukille Korvatunturille.  (Pip ja Paddy tontut seikkailevat englanninkielisessä lastenkirjassa, jonka täältä tytöille ostin).

Tuosta meidän koirasta on tullut muuten riiviö. Täytyy kuitenkin todeta, että Nasu on kaikin puolin hyvin rakastettava riiviö. Kuten "isoveljensä" Uuno, myös Nasu on kiltti koira. Ja myös hyvin pehmeä. Minkäänlaista aggressiivisuutta ei ole kummassakaan havaittavissa eikä terrierimäistä ärhäkkyyttäkään. Mutta Nasu on ihan mahdottoman itsepäinen. Erityisesti meidän kiinan tuntien aikana Nasu on alkanut possuilemaan. Hakee huomiota kaiken mahdollisin keinoin ja kaiken aikaa. Kaivelee huonekasvien juurilta pikkukiviä (niitä koristejuttuja), hyppää pöydälle, varastelee ja pureskelee tyttöjen leluja. Ja kun kieltää, tyyppi laittaa korvat luimuun ja heittää heti selälleen "anteeksi, anteeksi, en minä mitään pahaa". Ja sitten minuutin päästä on taas samoissa touhuissa.  Me ollaan ihan ihmeissämme mitä tuollaisen tapauksen kanssa voi tehdä. Uuno oli tässä mielessä niin helppo koira, sille ei tarvinnut yleensä sanoa kuin kerran ja se uskoi. Eikä se rikkonut pentunakaan oikeastaan yhtään mitään, kunhan vaan varasteli ja kanteli tavaroita. Nasu järsii kyllä kaikkea mahdollista, tyttöjen ensimmäisiltä Barbeiltakin on purtu jalat poikki. Puupalikoita on myös rikottu useampia. No, ehkä Nasun kanssa oppi menee perille vähän hitaammin, samoin kuin tyttöjen kanssa. Ehkä sitten kun on miljoonannen kerran kieltänyt, koira jotain jo uskookin. Mutta ei sille koiralle voi oikein kuin nauraa vaikka välillä meinaakin mennä hermot. On se vaan niin ihanan hellyttävä  mussukkavauva.

Mainitsin pari päivää sitten, että meidän uuni meni rikki. Se "korjattiin" mutta tänään se ei taaskaan toiminut. On muuten aika raivostuttavaa, että kun olet valmistellut ruokaa - kuorinut, pessyt, pilkkonut, keittänyt, paistanut, sekoittanut, maustanut - ja enää puuttuisi vain se kypsennyt uunissa, uuni ei toimikaan. Ja ne lapset on nälkäisiä ja kiukkuisia ja sitten pitäisi vielä kehitellä jokin toinen ruoka tilalle.. ARGH!!!! Olen käyttänyt uunia ehkä noin kuusi kertaa, joista kolmella kerralla se ei ole toiminut. Ja kahdesti se on jo "korjattu". Tänään meni hermot ja laitoinkin asiasta kiukkuisen meilin. En halua enää yhtäkään korjaajaa, haluan vain ja ainoastaan uuden uunin. Varsinkin, kun tuo meidän uuni on surkein uuni, minkä olen koskaan nähnyt. Sehän ei siis lämmitä/kypsennä ruokaa - vaan polttaa - joko ylhäältä tai sitten alhaalta. Saat valita itse kumman vaihtoehdon haluat. Saa nähdä mitä minulle vastataan. Todennäköisesti lähettävät vain korjaajan paikalle.