Syöpäkyliä ja keuhkokuumetta

Jokaikinen päivä saan lukea Shanghai Dailystä Kiinan ympäristökatastrofeista. Saastuneesta maasta, ilmasta ja vedestä. Kiinassa on ainakin 247 kylää, joissa syöpää esiintyy harvinaisen paljon ja syynä on nimenomaan ympäristön pilaantuminen. Kiinan pohjavesivarannoista huolestuttavan iso osa on turmeltu. Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 200 kaupunkia ja tämän tutkimuksen mukaan Kiinan pohjavesistä 55% on joko huonolaatuista tai erittäin huonolaatuista. Ympäristöongelmista siis puhutaan mediassa. Mutta ihan kaikkea ei kansalle kuitenkaan uskalleta kertoa. Maaperän pilaantumisesta tehdyt tutkimukset on nimittäin julistettu valtion salaisuuksiksi. Ja mitä tästä voidaan päätellä? Tilanne lienee siis varsin katastrofaalinen, jos todellista tilannetta ei voida paljastaa.  

Autossa istuessa näkee kaikenlaista. Täällä ihmiset perustavat omia pieniä kasvimaitaan pienillekin maatilkuille. Isojen, monikaistaisten autoteiden viereen. Ja kasteluvedet otetaan viereisestä joesta, jonka vesi on järkyttävän likaista. Ja sitten ne kasvikset syödään itse tai myydään markkinoilla ja kadunvarsilla. Luulisin, ettei saastuneessa maassa kasvava ja saastuneella vedellä kasteltu salaatinlehti voi olla kovin terveellistä. Siispä minä kuorin ja liotan kasviksia soodavedessä ja ostan koko ajan vain entistä enemmän luomua. Vaikka en voi olla varma takaako sekään turvallisempia tuotteita. Ehkä paremman mielenrauhan.

Taannoin eräässä facebook-ryhmässä, johon kuulun, oli keskustelua suomalaisesta maidosta. Siitä, kuinka epäterveellistä suomalainen rasvaton maito on. Miten se aiheuttaa sitä ja tätä. Kuinka osa äideistä ei missään nimessä halua juottaa sitä omille lapsilleen. Jälleen kerran täytyy todeta, että kyllä Suomen ja suomalaisten ongelmat tuntuvat pieniltä. Ja nämä keskustelut lähinnä huvittavilta.  

Taidan olla näissä ympäristöasiaoissa yliherkkä. Suurin osa expaateista ei tunnu näitä asioita kovin paljoa mietiskelevän. Vai onko se niin, että näihin asioihin ajan kanssa turtuu? Minulle tämä asia on toistaiseksi vähän vaikea ja itseasiassa ainoa asia, mikä täällä Shanghaissa asumisessa tökkii. Ja syy siihen, miksi en voi kuvitella asuvani täällä vuosikausia. Voihan se olla, että mielipide muuttuu, kun säät vähitellen lämpenevät. Talvi kun on ilmansaasteiden kannalta pahinta mahdollista aikaa.

Ja sitten ne lapset.. Viikonloppuna alkanut perusflunssa osoittautui sitten vakavammanlaatuiseksi. Maanantaina aamulla totesin C:n kuumeen vain nousevan päivä päivältä ja yskän alkavan kuulostaa aika uhkaavalta. Siispä kävimme iltapäivästä "omalla" klinikalla, josta meidät passitettiin sairaalaan tutkimuksiin. Jälleen kerran, melkoinen itkuhuuto-showhan siitä tuli. C:lta piti ottaa keuhkoröntgenit, antaa pissanäyte ja sormenpäästä verikoe. Pyysin, jos päästäisiin ennen verikoetta röntgeniin mutta eihän siitäkään meinannut tulla mitään. Itku alkoi jo siinä vaiheessa, kun piti takki ja mekko riisua ja laittaa sairaalakaapu päälle. Seuraava huuto tuli siitä, kun piti mennä röntgenhuoneeseen. Jostain kumman syystä C saatiin aseteltua jakkaralle vielä ihan kohtuullisen hyvin. Mutta sitten.. Röntgenhoitajat sanoivat, että minun ja O:n pitäisi mennä viereiseen huoneeseen kuvanoton ajaksi. Haha. Niin varmaan. Sanoin heti, että kuvan ottaminen ei tule onnistumaan, jos minä poistun huoneesta. Meillä kun ei ole saanut edes kotona laittaa tyttöjen huoneen ovea kiinni illalla, tai tytöt menevät paniikkiin. 

Matkalla röntgeniin. Sairaalakaapu päällä
ja possu tiukasti kainalossa..

Yritin kuitenkin suostutella O:ta menemään viereiseen huoneeseen katsomaan ikkunan läpi kuvanottoa. VIRHE. Siitä ehdotuksesta se tuplahuuto sitten alkoi. Oli siinä kiinalaisilla taas kerran ihmettelemistä. O meni aivan hysteeriseksi pelkästä ehdotuksestani ja sen jälkeen tietenkin myös C purskahti itkuun. Kumpikin huusi, itki ja kieriskeli maassa. Ja ne pölvästit kiinalaiset tulivat "auttamaan". Ja siitä se huuto edelleen vain yltyi. En ymmärrä. Kiinalaisilta puuttuu joku kyky tulkita lasten käytöstä. He eivät jotenkin tajunneet, että lapset huusivat pelosta, eivät kiukutellakseen. Yksikin hoitaja yritti väkisin raahata O:ta sinne viereiseen huoneeseen, kun yritin sillä hetkellä saada C:tä rauhoittumaan. Miten mahtava idea! No, kuvat saatiin lopulta otettua mutta huoneessa oli C:n lisäksi myös O ja minä. Seuraavat huudot saatiin tietenkin sormenpäästä otetusta verikokeesta ja myös haavan päälle jätetystä laastarista. Onneksi oli Ipad mukana. Se auttaa myös hysteeristen lasten tyynnyttelyssä erittäin hyvin.  

I <3 Ipad. Tytöt odottamassa kyytiä kotiin sairaalan aulassa.. 

Diagnoosina oli keuhkokuume molemmissa keuhkoissa. Tulehdusarvot olivat jonkin verran koholla mutta ei hälyttävästi, joten tauti lienee viruksen aiheuttama. Ja se on loistava uutinen! Antibiootit aloitettiin kuitenkin, sillä varmuutta taudin aiheuttajasta ei ole ja bakteerin aiheuttama keuhkokuume on kai sitten vakavampi juttu. Klinikalla lääkäri kuuli myös O:n yskivän ja sanoi, että jos kuume nousee, on hänet tuotava myös näytille. Eilen aamulla kuumetta oli ja yskäkin pahentunut selkeästi. Siispä kävimme taas omalla klinikalla. Sovimme odottavamme vielä päivän ennen antibiootin aloittamista, sillä kuume oli laskenut ja keuhkot kuulostivat yskästä huolimatta vielä ihan hyviltä. No, tänä aamuna kuumetta oli edellisiä päiviä enemmän ja lapsikin alkoi olla aika vaisu, joten käymme hakemassa antibiootit myös toiselle lapselle. Ja palatakseni vielä Kiinan ympäristöongelmiin.. En voi olla miettimättä mikä vaikutus ilmansaasteilla on ollut tyttöjen melkein koko talven kestäneeseen yskään ja nyt keuhkokuumeeseen. Varsinkin, kun tuota infektioastmaa on ollut. 


Tänään siis vietämme neljännen päivän sisätiloissa. Harmittaa, sillä tällä viikolla olisi ollut ihania ulkoiluilmoja. Ilmanlaatu on ollut aika hyvä, aurinko paistaa ja lämpöäkin reilut 15C. Kevät, se on nyt täällä! Onni on, että täällä Shanghaissa saa hoidettua ruokaostokset kotisohvalta käsin. Ei tarvitse nälkään nääntyä vaikka kotoa emme pääse tyttöjen kanssa poistumaan.

Ruokatilauksia Fieldsiltä. Kiinalaiset mansikat ovat muuten jumalaisen hyviä..