One-in-two vai miten se menikään?

Ihmiset kysyvät tytöistä aina kahta asiaa: erotatteko te heidät toisistansa (miten?) ja ovatko he luonteeltaan samanlaisia? Tytöt tuntuvat olevan monelle kuin yksi ja sama ihminen mutta vain kahdessa vartalossa. Tai sitten heidät nähdään vain kaksosina, erottamattomina, samanlaisina, toistensa kopioina. Joskus tuntuu, että jotkut ihmiset haluavat jopa kieltää tyttöjen yksilölliset piirteet, tai ainakaan niitä ei haluta nähdä. "He ovat niin samannäköisiä, että eihän heitä voi mitenkään erottaa". Mutta kyllä heidät voi ja heidät myös pitäisi pyrkiä erottamaan.

Ensimmäiset vuorokaudet (hedelmöittymisestä) tytöt olivat toki "yksi" mutta alkion jakaantumisen jälkeen he ovat olleet yksilöitä. Yksi ja sama he ovat olleet itseasiassa maksimissaan 72 tuntia, se on aika lyhyt aika se, loppujen lopuksi. Meille syntyikin vajaa kolme vuotta sitten kaksi erillistä, pientä ihmistä. Molemmilla on omat, erilliset tarpeensa, halunsa, ajatuksensa ja kiinnostuksen kohteensa.
 

Tyttöjen yksilöllisyyden ja eroavaisuuksien havaitseminen on vieraille ja läheisillekin vaikeaa. Varsinkin nyt, kun olemme täällä kaukana poissa. Tytöt myös jatkuvasti kehittyvät, kasvavat ja muuttuvat. Siksi ajattelin kirjoittaa seuraavat kaksi päivitystä tytöistä, jotta mummit ja kummit pysyvät ajantasalla. Ja ehkä sitten palatessamme Suomeen osaisivat erottaa tytöt.

 

Miten me itse erotamme tytöt? Pääasiassa ilmeistä ja käytöksestä. Ulkoisesti tytöt ovat hyvin samanlaisia, C:n kasvot ovat vain aavistuksen pyöreämmät. Mutta C siristelee silmiään, nauraa ja ilmeilee siskoaan enemmän. O:lla on taas useammin kasvoillaan "perusilme". Luonteiltaan tytöt ovat varmasti enemmän toistensa kaltaisia kuin sisarukset keskimäärin ovat. Mutta selkeitä, havaittavia eroja on ja niihin aion keskittyä seuraavissa kahdessa päivityksessä. Aloitetaan tässä päivityksessä meidän isosiskosta..

Kumpi on kumpi? Yksi perusilmeellä ja yksi ilmeilee, ei kovin vaikeaa erottaa, eihän?

C on meidän "isosisko" mutta luonteeltaan selkeästi enemmän kuten pikkusiskot yleensä. Hän on meidän perheen höpsö, ihana hupsuttelija. Luonnolapsi ja taiteilijasielu. C ei ota asioita kovin vakavasti ja on aina valmis hassuttelemaan. C innostuu ja ilahtuu helposti ja näyttää sen. Hyppii, nauraa, kiljuu ja huitoo käsillään. Ei todellakaan ole kovin vaikeaa saada tätä tyttöä repeämään hervottomaan nauruun. Hänen kasvonsa ovat hyvin harvoin peruslukemilla, sillä C tykkää ilmeillä. C keksii ja tekee hassuja pieniä juttuja, kuten syö hänelle annettuja suukkoja ja iltaisin sanoo isilleen "hyvää yötä äiti" ihan vaan koska haluaa hassutella.  Kun C ei halua, että äiti juttelee muille ihmisille, hän kiipeää syliin, ottaa äidin pään käsiensä väliin, kääntää pään itseään kohti ja pussaa suoraan suulle. C tykkää myös kovasti tanssia ja tanssia voi C:n mielestä ihan missä ja milloin tahansa, kunhan vain tulee hyvää musiikkia.

C on oman tiensä kulkija ja varsin omapäinen myös. Opittuaan kävelemään hän yritti aina lähteä omille seikkailuilleen eikä koskaan ollut huolissaan tuleeko äiti perässä vai ei. Samaa on nähtävissä edelleen. Ei ole kovinkaan yllättävää, että juuri C oli se lapsi, joka viime viikolla tippui jokeen. C viihtyy siskoaan enemmän yksikseen ja hän tekee omia ratkaisuitaan ilman siskon tai äitin tukea. Kun pitäisi tehdä aamupesut tai pukea, C häipyy touhuamaan omia juttujaan. Ja vaikka tuhat kertaa pyytäisi, hän ei tule luokse, ennen kuin on itse valmis. C haluaa tehdä ensin oman juttunsa loppuun.

C rakastaa unikissaansa, joka on nimeltä "Nännä". Nimi tulee siitä, että molemmat tytöt sanoivat pienempänä kissaa jostain syystä "gänggäksi". Nännän lisäksi myös Äitinalle (Titi-Nallesta) on hyvin tärkeä. Ilman niitä uni ei tule. C haluaisi nukkua aina äidin vieressä ja joka yö hiippaileekin sänkymme vierelle. C tykkää kovasti lukea kirjoja ja jaksaa tehdä aika isojakin palapelejä (60 palaa). Ruoan laittaminen leikkikeittiössä on myös kivaa ja retkelle meneminen. Retki voi suuntautua esim. "Etelään" eli vierashuoneeseen tai sitten telttaan, joka on tyttöjen kylpyhuoneen suihkukoppi.

Nännä ja Äiti-nalle

C tykkää kovasti kaikesta makeasta ja erityisesti kakut ja mansikkajäätelö on parasta mitä C tietää. Kun näitä herkkuja saa, C alkaa nauramaan. C haluaa maistaa aina kaikkia ruokia ja syö melkeinpä mitä vain. Ja kun ruoka on hyvää, on se C:n mukaan "makuista". C ei kykene millään istumaan ruokapöydässä paikoillaan vaan on jatkuvassa liikkeessä. Paitsi jos lautasella on jätskiä tai kakkua.

C on aika herkkä tyttö ja jopa surullinen musiikki saattaa saada hänet purskahtamaan itkuun. Väsyneenä C kaipaa paljon syliä. C ikävöi selkeästi enemmän elämäämme Suomessa, päivittäin kertoo edelleen esimerkiksi kaipaavansa meidän toista koiraa Uunoa. Mummi on C:lle myös todella tärkeä.

C ei pelkää juuri mitään mutta ihmisvilinästä ja hälystä hän ei pidä. Itseasiassa hän ei kestä niitä juuri yhtään, mikä on "hieman" haasteellista, kun asumme 23 miljoonan asukkaan kaupungissa. Ja se, että hän ei kestä tarkoittaa sitä, että hän alkaa itkemään ja huutamaan. Eikä se lopu ennen kuin lapsi saadaan taas rauhalliseen ympäristöön. Hän kestää hälyä silloin vähän paremmin, jos kyseinen paikka on hänelle tuttu. Mutta jotta paikka tulisi tutuksi, siellä täytyy käydä useita, useita kertoja. C ei ole kovin kiinnostunut uusista ihmisistä eikä ainakaan halua, että vieraat ihmiset tulevat koskemaan häneen. Hän ei myöskään pidä siitä, että vieraat ihmiset tulevat puhumaan hänelle tai että edes katsovat häntä. Ujo, arka tai hiljainen C ei kuitenkaan ole, ennen kaikkea vain varautunut vieraiden ihmisten suhteen.

Kumpikin tytöistä rakastaa mekkoja, eivätkä he haluaisi muihin vaatteisiin edes pukeutua. C rakastaa mekkoja niin paljon, että jopa alkoi kaupassa itkemään, kun hänen pitämästään mekosta ei löytynyt sopivaa kokoa. Tämä tragedia myös muistettiin vielä viikon päästä kyseisestä tapahtumasta. C haluaa aina esitellä mekkojaan, on niin kovin ylpeä, kuinka kauniilta hän näyttää "näytän aivan prinsessalta". Toppatakki päällä hän näyttää tosin itsensä mielestä "aivan lentokoneelta".