Chun Jie kuai le!

Tänään on käärmeen vuoden ensimmäinen päivä ja koko Kiina juhlii vuoden tärkeintä juhlaa, uutta vuotta. Shanghain asukkaista arviolta kolmasosa, eli noin 7,7 miljoonaa ihmistä on matkustanut pois kaupungista ja expaateista huomattavasti isompi osuus. Me olemme melkoisia kummajaisia, kun sekä joulun että kiinalaisen uuden vuoden vietämme ihan täällä kotona.

 

Kiinalaisille uusi vuosi on tosiaankin tärkeä juttu. Kuten olen kertonut, se on usein ainoa aika vuodessa tavata perhettä ja sukulaisia ja siksi paineet juhlan onnistumiselle ovat kovat.  Kiinalaisena uutena vuotena jaetaan lahjoja kuten meillä jouluna. Täällä eivät pehmeät saati edes kovat paketit ole toivottuja, lahjaksi kelpaa vain käteinen. Setelit kääritään lahjapaperin sijaan punaisiin kirjekuoriin ja kuoria tulisi sitten jakaa oman perheen ohella suurin piirtein kumminkaimoille ja pikkuserkun lapsille.

 

Kaupungeissa työskentelevien odotetaan palaavan maaseudulle rahat taskuista tursuten, sillä kaupunkeihinhan muutetaan tienaamaan ja toivottavasti myös rikastumaan. Varsinkin nuorten ja koulutettujen oletetaan menestyvän. Valitettavasti kaikilla koulutetuillakaan ei mene Kiinassa kovin hyvin, sillä kilpailu kunnollisista työpaikoista  on kovaa ja eläminen kaupungissa on kallista. Rahaa tulisi siis tuoda tullessaan kotiin mutta mitä tahansa työpaikkaa ei saa ottaa vastaan, jotta vanhemmat eivät menettäisi kasvojaan. "Huono" työ koulutetulla kun kertoo epäonnistumisesta ja siitä, että ihmisessä on jotain vikaa.

 

Kiinalaiseen kulttuuriin liittyy hyvin vahvana "kasvot" - niiden saaminen ja menettäminen.  Kasvojen menettäminen on häpeällistä, pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua. Ja kasvojen menettämisen pelossa ihmiset tekevät kaikenlaista kummallista myös uuden vuoden aikaan. Eräs nuori mies kertoi Shanghai Dailyn haastattelussa joutuvansa ajamaan yli 8h autolla kotiseuduilleen, vaikka olisi päässyt huomattavasti nopeammin ja turvallisemmin perille nopealla magneettijunalla. Hänellä ei ollut vaihtoehtoa, sillä hänen vanhempansa olivat kehuskelleet naapureilleen poikansa ostaneen oman auton ja tulevan näyttämään sitä heille uutena vuotena. Silloin pojalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin istahtaa auton rattiin. Muuten vanhemmat olisivat menettäneet kasvonsa.

 

Nuorten oletetaan pariutuvan, menevän naimisiin ja tekevän lapsia hyvissä ajoin. On suorastaan häpeä, jos 30-vuotias ei ole vielä vähintäänkin vakavassa suhteessa. Ihmisessä täytyy jälleen olla jotain vikaa, kun ei ole kelvannut kenellekään! Kiinassa vanhemmat toimivat kolmekymppisten sinkkujen epätoivoisina parittajina. Viikonloppuisin tietyissä puistoissa järjestetään "paritusmarkkinoita", joista isit ja äidit käyvät etsiskelemässä sopivaa puolisoehdokasta ainokaiselleen. Ikä, pituus, koulutus ja tietenkin tulot - näiden tietojen perusteella seulotaan sopivia kandidaatteja. Pariutumisen paine on niin suuri, että osa sinkuista jopa palkkaa uuden vuoden loman ajaksi näyttelijän esittämään tyttö- tai poikakaveria. Eihän omilta vanhemmilta voi viedä kasvoja.   

 

Kiinalaisena uutena vuotena tulisi siis näyttää menestyneeltä ja ilmeisesti myös hyvältä. Meidän Lishikin kävi hakemassa uuden hiuslookin ennen lomaansa ja samoin TRX-ohjaajamme Alex. Lishi aloitti lomansa jo keskiviikkona ja palaa vasta 18.2 maanantaina. Aika pitkä, palkallinen loma, varsinkin kun uuden vuoden aikaan ayille tulisi maksaa vielä ekstra-palkkaa. Nyt sitten pitää itse tehdä kaikki mutta emmeköhän me selviä. V on lomalla lauantaihin saakka. :)

 

Sen todellakin huomaa, että 7,7 miljoonaa ihmistä on matkustanut pois tästä kaupungista.  Ravintoloita ja kauppoja on suljettu ja osa pyörii vajaamiehityksellä. Tiet eivät ole ruuhkaisia ja turistikohteissa saa liikkua ihan rauhassa. Käytimme tätä hyväksemme ja kävimme eilen tyttöjen kanssa taas meriakvaariossa ihailemassa kaloja ja sitten vielä World Financial Towerissa lounaalla 91. kerroksessa. Ja oih miten mukavaa oli! Tytöt olivat luonnollisesti ihan fiiliksissä vaikka O:ta taisi isot hait ja rauskut vähän jännittää.

 

 

Meriakvaariossa riittää ihmeteltävää sekä pienille että isoille

 

 

Tältä näyttää 23 miljoonan asukkaan kaupunki. Tällainen kuva on ollut blogissa aiemminkin
mutta ei tähän näkyyn kyllästy. Mykistävää.

 

 

Eilinen yö meni pitkälti rätinää ja pauketta kuunnellen, tosin olin varautunut pahempaankin. Puolen yön maissa raketteja ammuttiin aivan käsittämätön määrä. Niin paljon, että sillä oli aika dramaattinen vaikutus ilmanlaatuun. Vielä eilen aamulla ja päivällä ilmanlaatu oli aika hyvä, kunnes iltakahdeksan aikaan käyrät lähtivät jyrkkään nousuun. Puolilta öin saavutettiin vaaralliset lukemat ja yhdeltä mentiin kirkkaasti jo koko mitta-asteikon yli. Aamuksi lukemat olivat jo laskeneet mutta ruudinhaju leijaili ilmassa edelleen. Uuden vuoden paukuttelu eroaa siis selkeästi suomalaisesta paukuttelusta - ammuttujen rakettien määrässä mutta myös desibeleissä ja siinä kuinka pitkään raketteja ammutaan. Kiinassa on selkeästi tärkeää, että ääntä lähtee. On kyse sitten musiikista ruokakaupassa, kahden kiinalaisen keskustelusta tai ilotuslitusraketeista. Vanhojen uskomusten mukaan pauke ajaa pahat henget pois ja tuo onnea. Viime öisen "rätinän" kuulleena sanoisin, ettei meidän tarvitse olla yhtään huolissaan henkimaailman asioista. Ja sitten se kesto.. Suomessahan ei saa ampua raketteja kuin uuden vuoden yönä klo 18-06. Täällä tällaisia sääntöjä ei ole ja paukuttelu kestää useita päiviä. Onneksi ei kuitenkaan koko aikaa yhtä intensiivisenä.. Tytöt nukkuivat yönsä onneksi ihan hyvin (=normaalin huonosti) mutta Nasu-parka säälittää. Kohta ei suostu varmaan lähtemään ovesta ulos ollenkaan.. Sellaisia merkkejä ilmassa..

 

Niin juu, ja se otsikko tarkoittaa suomeksi "Hyvää kevätjuhlaa!", eli siis kiinalaista uutta vuotta.  Jostain syystä kiinalaista uutta vuotta kutsutaan kevätjuhlaksi. Eipä ollut eilen aamulla muuten kovin keväiset fiilikset, kun herätessä maa oli valkoinen ja lämpötila alle nollan.