torstai 21. helmikuuta 2013

Arkea.. lomaa odotellessa

Tämä viikko on mennyt yhdessä hujauksessa, vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunutkaan. Expaatit ovat palanneet Shanghaihin ja myös suurin osa kiinalaisista. Työpaikoilla ihmetellään ja odotellaan kuka vielä palaa sorvin ääreen ja kuka ei. Bonarit ja ekstrapalkat maksetaan ennen kiinalaista uutta vuotta ja monissa yrityksissä on työntekijäpulaa loman jälkeen. Kun rahat ovat taskussa, takaisin ei enää palata, jos ei huvita. Lishi onneksi palasi maanantaina. Tosin ehdin jo hieman hätääntyä, sillä hän tuli maanantaina noin 20min myöhässä.

Elämä on ollut ehkä vähän tylsää tällä viikolla, sillä olen kehittänyt itselleni suuren kriisin ja pakkomielteen. Minua vaivaa nimittäin paha riippuvuus. Olen huomannut olevani täysin koukussa enkä ole viimeiseen pariin viikkoon saanut tyydytettyä himoani. En, vaikka etsin ja kierrän, odotan ja toivon - joko nyt tällä kertaa? Mutta ei. En onnistunut tänäänkään. Ja tulen melkeinpä kiukkuiseksi, kun en saa päivän annosta täyteen. Päivän annosta jogurttia. Siis kyllä, jogurttia. Sillä vaikka ihmistä ovatkin jo palanneet kaupunkiin, jogurtit, rahkat ja ranskankermat eivät ole edelleenkään palanneet kauppojen hyllyille. Tai siis ne hyvä jogurtit, rahkat ja ranskankermat. Alan vähitellen ymmärtämään expaattien valitusta siitä, että tuontitavara loppuu hyllystä, eikä koskaan voi luottaa löytyykö juuri sitä tarvittavaa tuotetta seuraavalla kauppareissulla. Tai edes kaksi viikkoa siitä eteenpäin. Todella ärsyttävää. Vai kenties todella säälittävää, että se on ärsyttävää? 
 
Huomasin tänään kauppareissulla, että olen jo omaksunut joitakin kiinalaisia tapoja. Ei tee enää yhtään tiukkaa kiilata hedelmien punnitusjonossa muutaman mummelin ohitse tai töniä ostoskärryillä edessä hidastelevia selkään. Se on siis ihan normaalia käyttäytymistä täällä ja oikeastaan välttämätöntä, jos haluaa edetä tai joskus niille hedelmillekin hintalaput.   
 
 
Ruoka- ja piirrustuspaperi-ostoksilla Ikeassa. I <3 Ipad.
 
 
Ikeassa käyminen on tytöistä tosi kivaa. Syynä Ikean lihapullat ja muusi.
Ne käydään syömässä aina.
 
 
Kaupassa käydessä jaksan kuitenkin edelleen ihmetellä sitä toiminnan tehottomuutta. Sitä miten kaupan työntekijät parveilevat juoruamassa hyllyjen välissä. Ja siis oikeasti parveilevat, lorvivat, nayúravat ja juoruilevat. Kun samaan aikaan siinä hevi-osastolla kaksi tätiä punnitsee tuhannen kiinalaisen ja minun ostoksiani. Ongelmana täällä lienee se, että edes ruuhkan ja kiireen aikaan kukaan ei jousta. Jokaisella on oma, tarkkaan rajattu duuninsa eikä kaveria auteta. Ei kuulu työnkuvaan. Vähän samaan asiaan törmäsin taannoin meidän compoundilla. Ostin jo useampi viikko sitten meille Ikeasta eteiseen pari naulakkoa ja hyllyä. Soitin ennen kiinalaista uutta vuotta respaan kysyäkseni, milloin joku voisi tulla kiinnittämään ne seinällemme. Vastaus oli seuraava: nyt meillä on valitettavasti aika paljon jonoa, teitä ennen on jo kaksi perhettä pyytänyt vastaavia töitä.. Ja kun tässä on kiinalainen uusi vuosikin tulossa, niin voisitteko soittaa takaisin maaliskuussa, että etsittäisiin sitten sopiva aika? SiisanteeksiettäMITÄ?!? Jonoa? Kiirettä? Kiinalainen uusi vuosi? Työlle, jonka tekemiseen menisi ehkä max 20min, ei löydy tekijää kuin aikaisintaan reilun kuukauden päähän? Ja edelleen, samaan aikaan, meidän compoundin kampaamossa notkuu neljä tyyppiä jatkuvasti toimettomana. Vartioita seisoskelee compoundin risteysalueilla tekemässä ei sitten yhtään mitään, kun eihän täällä ole edes mitään valvottavaa jne.  
 
Viikon kohokohtia tähän mennessä on ollut tauon jälkeen alkanut muskari. Ja tiistainen lumisade. Vaikka lumi sulikin lähes kokonaan klo 10 mennessä, on siitä ollut tällä viikolla paljon riemua. Varjopaikoista löytyneitä kokkareita on kertakaikkisen mahtavaa viskellä silloilta jokeen tai sitten vesilätäköihin. Ei tarvita leluja eikä viihdykettä, tämän puuhan parissa tytöt viihtyisivät tuntikausia. Sitä ollaan siis puuhattu jogurtin metsästyksen ohella.
 
 
Tiistaina aamulla klo 7 näytti tältä..
 
 
Nopeasti se suli pois mutta pienestäkin määrästä oli tytöille paljon riemua
 
 
Niin ja minun henkilökohtainen kohokohtani oli Suomesta saapunut posti. Olin ajatellut opiskelevani tänään kiinaa mutta pyh.. Minulla on tänään huomattavasti tärkeämpääkin lukemista.
 
 
Kiinan oppikirja vai kenties..? Ei tarvinnut edes harkita..
 
Että näinkin hohdokasta on elämä Shanghaissa. Mutta ei se mitään. Kaksi viikkoa ja me lennetään lämmittelemään Thaimaahan. Ja kolme kuukautta ja me lennetään Havaijille. Mä pärjään kyllä.. :)   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti