Sosiaalista elämää ja sen puutetta

Sosiaalinen elämä kodin ulkopuolella on ollut viime aikoina, siis Kiinaan muuton jälkeen, suht vähäistä. Olin ajatellut, että kyllähän täällä hiekkalaatikon laidalla muihin äiteihin tutustuu mutta ei todellakaan. Äidit hengaavat jossain ja ayit hoitavat lapset. Välillä kaipailenkin enemmän aikuista seuraa. Onhan noista lapsista toki seuraa ihan eri tavalla kuin aiemmin ja ihan järjellisiä keskusteluita käydään, toisinaan. Mutta ei se ole sama asia. Viime aikoina on ollut hieman yksinäisempää myös siitä syystä, että joulun aikaan monet lähtivät kotikonnuilleen ja myös muskari on ollut joulutauolla. Viimeisen kahden päivän aikana olen törmännyt kuitenkin kahteen uuteen suomalaiseen perheeseen meidän compoundilla. Mukavaa. Elo-syyskuussa ja tammikuussa on expaattien vaihtoviikot, joten uusia tulokkaita ja uusia tuttavuuksia löytynee toivottavasti vielä. Ja kyllähän se niin on, että expaatti-elämään kuuluu tietynlainen yksinäisyys, kun tutut ympyrät ja läheiset katoavat ympäriltä. Jos sitä ei kestä, ei voisi myöskään muuttaa ulkomaille.

Kevään mittaan olemme saamassa vieraita Suomesta ja se on mukavaa. Maaliskuussa saapuvat V:n vanhemmat, huhtikuussa omat vanhempani ja kesäkuussa V:n kummi miehineen. Tosi mukavaa!Tytötkin kovasti odottavat jo mummoa ja ukkia ja mummia ja vaaria. Toivottavasti saataisiin vielä niitä ystäviäkin käymään vaikka toki tiedän, että pienten lasten / vauvojen kanssa matkustaminen Kiinaan ei välttämättä ole kovin houkuttelevaa jo lentojensa puolesta. Mutta: meillä on iso vierashuone omalla kylpyhuoneella vieraita varten, joten tervetuloa vaan kaikki! :) Eikä se ilmanlaatukaan aina niin surkea ole, talvi on kai pahinta aikaa. Ja kesällä täällä voi viettää kunnon rantalomaa. Meillä on upeat uima-altaat hiekkarantoineen pihalla ja lapsille tilaa ja paikkoja leikkiä. :)

Tytöille kuuluu tällä hetkellä aika hyvää. Ovat todella mainiossa iässä. Nyt voi sanoa, että heillä on aidosti seuraa toisistaan, myös hyvässä mielessä. Toki paljon riitelevät edelleen mutta myös leikkivät nätisti. Eivätkä leiki enää rinnakkain vaan oikeasti yhdessä.  On kyllä hauska kuunnella heidän keskinäisiä juttujaan ja ihanaa nähdä, kuinka rakkaita ovat toisilleen. Puhetta tulee kummaltakin ihan hirveästi. Se alkaa aamusta saman tien kuin avaavat silmänsä. Kun itse on vielä ihan raihnainen ja väsynyt ja haluaisi vielä makoilla sängyssä ihan hiljaa silmät kiinni, nuo kaksi puhkuvat energiaa, kiljuvat ja höpöttävät taukoamatta. Kateeksi käy suorastaan tuota energian määrää. Ja se uteliaisuus.. Kyselyikä on todellakin alkanut ja välillä ei kirjan lukemisesta tule yhtään mitään, kun jokainen lause keskeytetään kysymyksellä "miksi"? Kysymykset ovat välillä niin vaikeita, ettei niihin joko ole vastausta tai sitten äitin oma tietämys ei vaan riitä tai en oikein tiedä miten asian selittäisin, jotta tuollaiset 2v7kk tatit ymmärtäisivät asian. Kaikki luonnonilmiöt ja eläimiin liittyvät asiat kiinnostavat kovasti ja siksi olemmekin keskustelleet paljon viime aikoina mm. siitä, miksi lepakot eivät pidä päivänvalosta, miksi lepakot roikkuvat jaloista nukkuessaan, missä sammakot asuvat, miten salamat syntyvät, missä Suomi sijaitsee ja minne aurinko menee illalla. Aika mieletöntä.

Rakkaat <3 

Isi lukemassa tytöille iltasatua