Hazardous

Viikonloppuna ja erityisesti lauantaina ilmanlaatu oli todella, todella huono. Päästiin taas ilmanlaatumittarin kuusiportaisen asteikon ylimmälle tasolle (hazardous = vaarallinen), jolloin kaikkien olisi hyvä välttää ulkona olemista. Ilmanlaatua tarkastellaan mittaamalla erityisesti pienten (alle 2.5 mikrometriä) partikkeleiden määrää ilmassa. Ne ovat erityisen vaarallisia, sillä ne pääsevät suoraan keuhkoihin ja jopa verenkiertoon. Vaarallisen ilmanlaadun raja on 300 mikrogrammaa kuutiometrissä ja täällä lukemat olivat pahimmillaan melkein 350. Hengittäminen tuntuu tällaisissa oloissa raskaammalta, ilma on "paksumpaa". Huonon ilmanlaadun myös haistaa ja näkee omin silmin, on sumuista. Mutta Shanghaissa on asiat vielä suhteellisen "hyvin". Pekingissä tilanne on ollut suorastaan katastrofaalinen, ja jossain vaiheessa viikonlopun aikana mitattiin jopa 886 pitoisuuksia. Mikä huonon ilmanlaadun sitten aiheuttaa? Autot, tehtaat ja paikallaan seisova ilma.

Shanghai Dailya lukiessa törmää päivittäin artikkeleihin Kiinan ympäristöongelmista ja -skandaaleista. Joka päivä joku tehdas päästää myrkylliset jätteensä suoraan ilmaan tai vesistöihin. Kiinan talouden hurja kasvu ja elintason nousu on toteutettu aika pitkälti ympäristön kustannuksella. On ajateltu, että hoidetaan ne ympäristöongelmat sitten myöhemmin, sitten kun on rahaa. Onhan se tavallaan ymmärrettävääkin vaikkakin lyhytnäköistä. Maslowin tarvehierarkian mukaisesti ympäristöasiat eivät ole ensimmäisenä mielessä silloin kun kaikkia perustarpeita ei ole tyydytetty. Eikä ne länsimaatkaan teollistumisen aikana ympäristöasioita paljoa kai miettineet. Ei voi siis sanoa, että olisimme olleet yhtään parempia. Erona toki on se, että kiinalaisia on se miljardi. Ja hinta mitä kasvusta nyt maksetaan, on kova. Kiinan onkin ollut pakko tiedostaa, että jotain "tarttis tehrä".

Olenhan minä aiemminkin tiennyt, että saasteet ja ympäristön pilaantuminen on todellinen ongelma maailmassa. Mutta täällä se konkretisoituu varsin tehokkaasti. Suomessa on helppo vain ummistaa silmänsä. Samoin kuin sotien, äärimmäisen köyhyyden ja nälänhädän kohdalla. Kun se ei tapahdu omien silmien edessä, ongelmaa ei ole. Tuntuu tavallaan absurdilta, että Suomessa koko maa suree, kun pikkupoika kuolee romahtaneeseen lumilinnaan. Ja onhan se toki todella surullista ja hyvin traagista, en sitä kiellä. Eritysesti pojan läheisille. Mutta kyllä ne Suomen murheet ovat vaan pieniä.

En voi olla ahdistumatta Kiinan ympäristöongelmista. Mutta mitä minä voisin tehdä asioille? Tiedän, etten kovin paljoa. Yksi ihminen ei tietenkään muuta maailmaa. Tai edes miljardia kiinalaista. On aika vaikeaa boikotoida, olla Kiinassa ostamatta kiinalaisia tuotteita. Saman toteuttaminen olisi vaikeaa myös Suomessa. Mutta sitten kevyempiin aiheisiin.. 

Käytettiin Nasua viikonloppuna eläinlääkärissä. Tällä kertaa ei ollut mitään akuuttia hätää tai sairautta, oli vaan kertynyt monta pientä asiaa, joista halusin konsultoida eläinlääkäriä. Menimme samalle eläinlääkäriasemalle, kuin minne veimme Nasun silloin mahataudin aikaan. Luottolääkäri James oli lomalla, joten "tyydyimme" paikalliseen eläinlääkäriin. Ihan hyvä kokemus oli. Hän kuunteli ja tuntui olevan työssään hyvin huolellinen. Ja puhui jopa ihan hyvää englantia. Lääkärikäynnin saldo oli seuraava: saimme Nasulle rakettipelkoon tyynnyttäviä lääkkeitä kiinalaista uutta vuotta varten ja kokeiluun uutta gastro intestinal -ruokaa, jonka pitäisi auttaa löysään vatsaan (ollut mahataudin jälkeen). Lisäksi päätimme laittaa Nasun nyt laihdutuskuurille. Nasulle on aina ruoka maistunut, eikä se kastrointi tietenkään tilannetta "parantanut". Nyt olisikin syytä hieman tarkastaa herran koiran annoskokoja, ettei ihan lihavaksi muutu. Outoa. En todellakaan ole tottunut punnitsemaan koiran ruokia mutta siihen on nyt ruvettava.

Kävimme lauantaina myös kangasmarkkinoilla ja niitä on täällä Shanghaissa ilmeisesti useampiakin. Tämä minne menimme, oli valtavan iso, kolmikerroksinen rakennus. Kiersimme vain pientä osaa ensimmäisestä kerroksesta ja tarkoituksena oli etsiä valmiita päiväpeittoja meidän ja vierashuoneen sänkyihin. Lisäksi olin ajatellut ostavani / teettäväni tyynynpäällisiä, sillä nuo lokakuussa hankitut joulukuosit alkavat vähitellen jo tympimään. ;) Jälleen kerran iski runsaudenpula-ahdistus. Mitenkään ei ehdi tutkailla kaikkia vaihtoehtoja ja silti haluaisi löytää sen parhaan. Mahdoton yhtälö. Lähdimme markkinoilta kuitenkin yhden "setin" kanssa. Siihen kuului päiväpeitto, helmalakana (jota tosin emme meidän sängyn kanssa voi käyttää) ja kuusi erilaista koristetyynyliinaa. Kiinalaisten maku sekä vaatteissa että sisustuksessa on hyvin koristeellinen, mielestäni välillä jopa äärimmäisen mauton. Päiväpeitoissakin on röyhelöitä, pitsejä, niissä on silkkiä, hohtoa ja kuvioita. Meidän mukaan lähtenyt sitten oli myöskin aika blingbling. Siinä on silkkiä ja minun "normaaliin" makuuni se on vähän liian hohtava. Mutta paikalliseen makuun verrattua hyvinkin hillitty. Halusin joko valkoisen tai harmaan setin ja sellaisen löytäminen ei todellakaan ollut helppoa. Kiinalaiset eivät ilmeisesti pidä "kylmistä" ja "puhtaista" väreistä, minä taas en voi sietää kirkkaanpunaista, kerman väristä tai keltaista sisustusta. Mutta tämä meille päätynyt setti on ihan hyvä. Otan sen sitten Suomessa talvi/joulukäyttöön. Saa vähän ylellisyyden tuntua makuuhuoneeseen. Toisen setin aion myöhemmin teettää itse valitsemistani kankaista. Kunhan joskus on taas aikaa kierrellä. Siihen pitäisi varata oikeasti ihan koko päivä. Tai koko viikonloppu.

Neiti O ja isin ja äidin sängyn uusi look

Markkinoilla käymisessä on mielestäni raskainta tinkiminen. Tingittävä on, sillä ne ensimmäiset myyjien hinnat ovat täysin naurettavia. Meillekin ensin sanottiin, että setin normaali hinta on 2880 rmb. Ja nyt, tulevan uuden vuoden kunniaksi on alennusmyynnit ja siksi hinta on todella edullinen, 1600 rmb. Setti lähti meidän matkaamme hintaan 600rmb, mikä on noin 75€. En tiedä olisiko hintaa saanut vielä paljonkin alemmas mutta ainakin nyt tiedämme, ettei sitä enempää saa maksaa. Eikä tuo hinta nyt kovin paha ole silkkisestä päiväpeitosta, kuudesta tyynyliinasta ja aluslakanasta.

Onni on oma isi, joka jaksaa kantaa, kun kauppareissulla ei enää jaksa kävellä..

Tänään alkavat taas kiinan-tunnit kuukauden kestäneen joulutauon jälkeen. Olin aikeissa opiskella "lomalla" ahkerasti mutta ups, kuinka kävikään. Pari kertaa olen vaan kirjan avannut ja tuntuu, että suurin osa jo oppimastani on pyyhkiytynyt pois kovalevyltä. Tiffany saa illalla todeta, että tämä oppilas on ollut todella laiska. Suorastaan hävettää. On vaan tullut priorisoitua urheilua niin paljon viime aikoina, että se kiinan opiskelu on jäänyt.