Lapsia ja politiikkaa

Luin lehdesta muutama päivä sitten uutisen onnettomuudesta, missä kerrottiin pienen tyttövauvan menehtymisestä. Shanghailaiseen perheeseen oli syntynyt kaksosvauvat, tyttö ja poika. Molempien vanhempien käydessä töissä, oli palkattu ayi hoitamaan tyttöä. Sitten tyttövauva kuoli, tukehtumalla maitoon. Vauvan kuolema oli tietysti hyvin traagista. Mutta minua suretti myös, että pieni tyttönen oli jätetty aina viikoksi "vieraan" ihmisen hoitoon. Ayi nimittäin hoiti tyttöä omassa kodissaan ja palautti hänet aina viikonlopuiksi ja loma-ajoiksi vanhemmilleen. Uutisessa ei kerrottu miten poikavauvan hoito oli järjestetty. Olettaisin, että hän on isovanhempien hoidossa kuten Kiinassa on monesti tapana. Naisena ja kahden pienen kaksostytön äitinä tämä järjestely kuulostaa aika kamalalta. Miten lasten välillä voi tehdä eroa?  Että toinen lapsista lähetetään vieraalle ihmiselle hoidettavaksi?

Uutinen ehkä osaltaan kuvastaa sitä, että poikalapsia arvostetaan tässä maassa tyttöjä enemmän. Kiinassa on edelleen voimassa ns. yhden lapsen politiikka, minkä johdosta poikalapsia syntyy enemmän. Yhden lapsen politiikka on otettu käyttöön 1979, koska väestönkasvua oli tarpeen hillitä. Politiikan tavoitteena on nimensä mukaisesti ollut se, että jokaisessa perheessä olisi vain yksi lapsi. Käytännössä tätä politiikkaa on noudatetttu sellaisenaan kuitenkin vain kaupungeissa. Maaseudulla perheiden on annettu tehdä toinen lapsi, jos ensimmäinen lapsi on tyttö tai vammainen. (Huoh). Myös vähemmistökansoille on annettu oikeus hankkia useampia lapsia. 1990-luvulla säännöksiä on höllennetty hieman myös kaupungeissa: jos vanhemmat tulevat itse yksilapsisista perheistä, on heillä oikeus tehdä toinenkin lapsi.

Miten politiikan noudattamista on sitten valvottu? Säädöstä ei ole kirjattu ollenkaan lakiin ja sen noudattaminen on jätetty paikallishallinnon vastuulle. Toteutus vaihtelee siten alueittain ja kulloisenkin päättävän virkamiehen mukaan. Julminpia käytössä olleita syntyvyyden säännöstelyn keinoja ovat olleet pakkoabortit ja -sterilisaatiot. Niiden käyttäminen on tosin ollut ainakin virallisesti kiellettyä. Lastentekohaaveita on pyritty ehkäisemään myös sillä, että "luvattomat" lapset eivät ole oikeutettuja yhteiskunnan kustantamaan koulunkäyntiin tai päivähoitoon. Heitä ei voi rekisteröidä, jolloin heitä ei virallisesti ole olemassa.  Ja kun he eivät ole olemassa, he eivät aikuisina välttämättä saa töitä tai sosiaaliapua. Jos perheellä sen sijaan on rahaa, he voivat maksaa sakon, jolla luvaton lapsi saadaan rekistereihin. Sakon suuruus vaihtelee alueen mukaan: kaupungeissa sakko on Wikipedian mukaan 150.000 rmb ja maaseudulla alimmillaan 7.000 rmb. Se on iso raha se, kun Kiinan varakkaimmassakaan kaupungissa Shanghaissa ei tienata keskimäärin kuin 40.200 rmb/vuosi.

Yhden lapsen politiikka on hillinnyt väestönkasvua mutta vinouttanut väestörakennetta myös muilla tavoin, kuin että morsmaikuista on pian pulaa. Kiinassa alkaa olla vanhuksia paljon ja työssäkäyviä vanhusten elättäjiä turhan vähän. Kiinassa eläkkeet ovat kai aika onnettomat, joten lasten oletetaan tukevan taloudellisesti vanhempiaan. Kahden ihmisen tuloilla saatetaan siis elättää oman perheen lisäksi neljää vanhusta. Mutta miten sitten ne vanhukset tulevat toimeen, joilla ei ole lapsia tai se ainokainen on esimerkiksi kuollut? Varmaan aina huonosti. 

Shanghai Dailyssä selitetään myös Kiinassa hurjasti lisääntyviä avioeroja yhden lapsen politiikalla. Politiikan voimassaoloaikana syntyneet lapset ovat kuulemma niin pilalle hemmoteltuja, että avioliitossa ei tahdotakaan riittävästi, vaan ensimmäisten alamäkien kohdalla halutaan luovuttaa. Hmmm... Joka tapauksessa yhden lapsen politiikasta ollaan ilmeisesti jollain aikataululla luopumassa. Yhteiskunnan kannalta sen haitat ovat osoittautumassa hyötyjä suuremmiksi ja yksilön oikeuksien kannalta politiikka on myös varsin kyseenalainen. Tuntuu hurjalta, että joku taho, valtio, voi päättää puolestasi kuinka monta lasta saat tehdä. Ja toisaalla maailmassa lapsia syntyy taas niin paljon kuin on tullaakseen, Jumalan lahjoja kun ovat. Sekään ei kuulosta hyvälle vaihtoehdolle.

Pääsimme tänään vihdoin ja viimein ULOS! Edellisestä tyttöjen ulkoilusta taitaa olla ainakin kaksi viikkoa. Olemme viimein terveitä (?) ja tänään aivan yhtäkkiä myös ilmanlaatu on parantunut. Ulkona paistaa aurinko ja on suorastaan keväisen lämmin päivä. Aika mukavata.  

Raatoja pihanurmikolla? Ei kai. Tytöt vaan nautiskelevat..