Tukkakatastrofi

Moni expaattirouva käy täällä säännöllisesti erilaisissa kauneus- ja hemmotteluhoidoissa. Eikä ihme. Hinnat ovat edulliset, suomalaisittain suorastaan halvat, kun tehty työ ei maksa täällä juuri mitään. Hintavia ovat ainoastaan sellaiset hoidot, joissa käytetään ”tuontiaineita”. Esimerkiksi kasvohoidot ovat hyvinkin Suomen hinnoissa, sillä kovin moni ei varmaankaan rohkene hoidattaa ryppyjään kiinalaisella kemikaali-cocktaililla. Ja kaikki tuontitavarahan on täällä kallista..

Itse en ole kovin paljoa käynyt ”hoidoissa”. Kävin kerran jalkahieronnassa ja totesin, ettei se edelleenkään ole minun juttuni. Olen ehkä aika poikkeuksellinen yksilö, sillä en todellakaan pidä jalkahierontaa nautinnollisena. Päinvastoin. Se on epämiellyttävää, varsinkin se varpaiden kiskominen. Kokeilin myös shiatsuhierontaa, enkä ollut kovin innoissani. Se ei tuntunut hyvältä mutta ei myöskään riittävän pahalta. Kyllähän kunnon hieronnassa tuskanhien kuuluisi valua ja poskilihasten tulisi krampata irvistelystä!

Elements Span menu: hierontoja, kasvohoitoja, vahausta, ripisiä ja kynsiä

Mutta nyt loman kunniaksi halusin hieman kohentaa ulkomuotoani ja varasin ajan compoundimme kauneushoitolaan ripsien pidennykseen sekä hiusten värjäykseen ja leikkaukseen. Eikä muuten ihan putkeen menneet nämä hoidot.. Hoitolantäti vakuutti minut siitä, että 10mm ripset olisivat minulle juuri sopivat. Eivät liian pitkät, eivät liian lyhyet vaan luonnollisen näköiset.  Nyt kun ne ovat silmissä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne ovat naurettavan pitkät. Pitkäjalkaisen hämähäkin jalat, sojottavat sinne, tänne, miten sattuu. Ja vaikka kuinka yritän niitä ”kammata” ojennukseen, en niitä kauniiseen riviin saa. Muutama ystävä on lohduttanut, etteivät ne kamalilta näytä, vaan hyviltä. Omakin silmä on onneksi jo vähän tottunut mutta edelleenkään en ole täysin vakuuttunut ripsien pituudesta. Minun luonnollinen ei selkeästikään ole sama asia, kuin kauneushoitolan tätin luonnollinen.

Hiusten värjäyksestä tulikin sitten melkoinen fiasko. Compoundimme kampaamoon on palkattu kaksi uutta hair stylistia. Kumpikin on kuulemma todella kokenut. Minulle valittu kiinalainen kampaajasetä on tehnyt kampaajan töitä 20 vuotta, eri kampaamoissa ja hänen erikoisalaansa kuuluu nimenomaan hiusten värjäys. Hänellä on ollut myös paljon länsimaalaisia, tyytyväisiä vakioasiakkaita edellisissä työpaikoissaan. Ja minä sinisillä silmilläni tietenkin uskoin ja ostin tämän tarinan. Uskalsin jopa antaa kampaajalle hieman vapautta värien valinnassa, kunhan hiuksista ei tule vaaleita eikä punaisia. Hän ehdotti, että vaalennetaan hieman hiusten väriä ja laitetaan sitten joukkoon tummia raitoja. Se sopi minulle, kuulosti hyvältä ja hänen valitsemansa sävyt olivat kauniita. Ja olihan minulle onnistuneesti laitettu vaaleita raitoja kyseisessä kampaamossa aikaisemmin, nyt vaan vaalennettaisiin hieman koko päätä..

Mutta enhän minä sitten ajatellut, että hänellä ei kenties olekaan kokemusta suomalaisesta, ohuesta ja liukkaasta, vetelästä, päätä pitkin matelevasta hiuslaadusta. Värinpoiston / vaalennuksen aikana mentiin jo pahasti metsään.. Aine kutitti ja kirveli päässä sietämättömästi ja lopputulos oli kamala. Hiusten juuriosa vaaleni liikaa, aivan vaaleaksi ja loppuosa päästä oli sellainen oranssihtavan punainen. Sitten värjättiin sillä kauniilla ruskealla mutta lopputulos oli tietenkin kaukana siitä, mitä sen piti olla. Nyt juuret olivat oranssit ja latvat punaisen ruskeat. Pahinta ei ollut kuitenkaan se väri, vaan se, että ennen hyväkuntoiset hiukset olivat muuttuneet kuivaksi hampuksi. Vaikka en todellakaan mikään ”tukkaihminen” olekaan (voin astua ovesta ulos hiuksia harjaamatta enkä omista edes hiustenkuivaajaa), siltikin pienen itkun tirautin. Mietin jo kauhuissani mitä tekisin. Pitäisikö kaikki leikata pois tai joutuisinko lähtemään Havaijille tämän näköisenä.. Minulle kerrottiin, että hiukset voidaan vielä värjätä tummaksi. Ja siihen siis päädyttiin. Koko kaameus peitettiin tummalla värillä, ei kovin onnistuneesti mutta siedettävästi. Hiusten kunnolle ei tietenkään mitään enää voida. Kampaajasetä levitti hiuksiin öljyjä, mitkä siloittivat karheutta mutta eivätköhän ne öljyt parissa pesussa katoa. Yhden kerran olen hiukset nyt pessyt ja hiukset tuntuivat märkinä täysin erilaisilta kuin ennen. Eivät itse asiassa ollenkaan hiuksilta vaan sellaiselta pehmeältä hötöltä, pumpulilta ehkä. Että näin. Lomafiiliksen hakeminen ei todellakaan ole mennyt ihan putkeen. Mutta ei se mitään, lomalle mennään näytti tukka miltä hyvänsä.

V kävi eilen muuten leikkauttamassa hiuksensa kyseisessä kampaamossa. Häneltä oltiin kyselty, olenko minä hänen vaimonsa. Jos joskus vielä uskaltaudun kyseiseen kampaamoon, minulle on luvassa ilmaisia hoitoja. Ja se minun kokenut hair stylist on kuulemma hyllytetty ”blondien” osalta. Hyvä varmasti niin. Ja uskaltaudunko vielä sinne? En tiedä. 

Kävin tyttöjen kanssa tällä viikolla kokouksessa. Ihan oikeassa, aikuisten kokouksessa, Suomi-koulun sääntömääräisessä kevätkokouksessa. Ja nyt minä kuulun sitten Suomi-koulun johtokuntaan tittelillä markkinointipäällikkö. Innoissani olen tulevasta ”pestistä” ja mukavaa oli, että minut mukaan haluttiin vaikka meidän jatkomme täällä Kiinassa on vielä ihan auki. (Ehkä ensi viikolla olemme aavistuksen viisaampia, ainakin toivottavasti). Kivaa saada kotielämän rinnalle muutakin tekemistä, omaa ajateltavaa, aikuisten juttuja!
 

Konsulaatissa juodaan kaffetta isänmaallisista mukeista

Tänääna iltapäivällä olisi edessä lento Havaijille. Laukkuja pitäisi vielä pakkailla ja leipoa sämpylät evääksi. En uskalla jättää perhettämme täysin China Eastern Airlinesin tarjoiluiden varaan. Lento kestää kymmenisen tunti ja ilman ravintoa matkasta saattaisi muodostua vieläkin tuskallisempi ja hermoja raastavampi kokemus. Toivottavasti tytöt nukkuvat koneessa, edes hieman paremmin kuin lennolla Kiinaan. Tänään herättiin klo 5.15, joten luulisi, että jossain vaiheessa uni maittaisi.