Aloha Hawaii!

Reilun kahden viikon loma on nyt lomailtu ja kotona Kiinassa taas ollaan.. Loma oli mahtava ja tällä hetkellä fiilikset hieman apeat. Motivaatio kotiinpaluun suhteen ei ollut nimittäin ihan kohdillaan. Ei siksi, että Havaiji olisi ollut upein paikka, missä olen koskaan matkaillut. (Ja siis olihan se upea paikka!) Vaan ennen kaikkea siitä syystä, että minulle iski ehkä ensimmäistä kertaa pieni koti-ikävä (Suomeen) ja samalla aika vahva Kiina-ahdistus. Vaikka Havaiji on hyvin kaukana Suomesta, käytännössä pallon toisella puolella, oli siellä jotenkin niin kotoisaa. Ne asiat, jotka Kiinassa tökkivät, puuttuivat Havaijilta. Ja moni asia, mitä Suomesta huomasin kaipaavani, taas löytyi sieltä.

Nautin lomalla suunnattomasti sinisestä taivaasta, puhtaudesta, (sade)metsästä, hiljaisuudesta ja tilasta ympärilläni. Siitä, kun kaikki toimii ja tulen ymmärretyksi. Ja siitä, että saan käydä ruokakaupassa. Ei tarvinnut murehtia ja miettiä mitä ruokaa uskaltaa ostaa, tarvitseeko hedelmiä kuoria ja eikä myöskään tarvinnut etsiä ja etsiä, löytämättä tarvitsemaansa. Jos matkalaukkuun olisi mahtunut, olisin tuonut tuliaisina Kiinaan kokonaisen ruokakaupan! Fiilis vaan vahvistui saavuttuamme kotiin, sillä netissä tekemäni ruokatilausta ei oltukaan jostain syystä toimitettu. Ayimme oli ollut koko aamun odottamassa rahat kourassa tilauksen saapumista, jota ei siis koskaan saapunut. Meitä odotti siis kotiutuessa jääkaapissa vain valo. Ilmanlaatu on ollut tänne palattuamme myös kesäksi harvinaisen heikko. Ero Havaijiin oli hyvin selkeä. Ilma tuntui niin paksulta, raskaalta hengittää, aivan kuin sitä voisi saksilla leikata. Eikä se ilma myöskään tuoksu raikkaalta "ei miltään".   

Havaiji ja Kiina ovat monessa suhteessa ääripäitä. Ensimmäisiä havaintoja Havaijille saavuttaessa oli ihmisten erilaisuus. Olin jo niin turtunut siihen, kuinka sulkeutuneita ja kireitä kiinalaiset jollain tapaa ovat. Sen eron huomaa kaikessa, siinä, miten ihmiset liikkuvat, seisovat, elehtivät, puhuvat, katsovat silmiin. Jenkkien ystävällisyys on varmasti pinnallista mutta mitä sitten! Minä nautin siitä, että minulle hymyiltiin, kaupan kassa kyseli kuulumisia, ravintoloissa tarjoilijat varmistivat aina, että lasissa on juomaa ja olemme tyytyväisiä eikä kukaan missään koskaan töninut. Ja nyt täällä kiinalaisten jurous, töniminen ja etuilu tuntuu taas niin epäkohteliaalta ja töykeältä. Olisi niin helppoa kirota kaikki kiinalaiset mutta täytyy sen sijaan yrittää olla fiksu ihminen ja kaivaa sitä ymmärrystä taas jostain. Kiina on erilainen maa, erilainen kulttuuri. Tavat eivät ole täällä huonommat tai väärät, ne ovat vain erilaiset.    

Lomalla emme törmänneet suomalaisiin, emme edes yhteenkään pohjoismaalaiseen. Eurooppalaisia ja aasialaisia turisteja näimme vasta loman viimeisinä päivinä Honolulussa. Olimme siis jenkkien ympäröimiä ja saimme paljon huomiota osaksemme. Puhumamme kieli herätti uteliaisuuden ja paljon saimme myös kertoa siitä, millaista on elämä Kiinassa. Jenkkien mielestä Kiinaan muuttaminen on selkeästi erittäin eksoottista. Tytöt huomattiin myös joka paikassa missä liikuimme mutta heidän saamansa huomio ei ärsyttänyt äitiä eikä tyttäriä. Kiinalaisten huomioon meinasin turhautua jo paluulennolla.  

Havaijille lentää Shanghaista kymmenessä tunnissa, yhtä kauan kuin Helsinkiin. Ei tarvitse vaihdella myöskään koneita, sillä China Easternilla on suora lento Shanghaista Honoluluun. Kätevää ja helppoa, eli Havaiji on ehdottomasti suositeltava lomakohde Kiinassa asuville. Onhan matka tietenkin pitkä mutta Suomesta Havaijille saisi matkustaa vähintään tuskaisen vuorokauden verran. Loman ensimmäisen viikon vietimme Big Islandin eli Havaijin saarella. Se on Havaijin saariryhmän eteläisin saari ja myös suurempi, kuin muut saaret yhteensä. Toiseksi viikoksi lensimme pohjoisimmalle saarelle Kauaille ja kaksi viimeistä yötä vietimme Honolulussa, Waikiki Beachilla. Aika kattavan Havaijin kierroksemme siis teimme ja paljon ehdimme näkemään ja tekemään. Kuviakin otin lähemmäs 1000 ja niissä onkin nyt sitten perkaamista. Tavoitteena olisi saada seuraavaksi tänne blogiin matkakertomus kuvineen. Kun vaan tänne pääsisin. Edelleenkin onnistuu vain V:n työkoneelta VPN:n kautta. Ja jostain syystä V ei ole kovin halukas jättämään konetta minulle päiväksi..

Siihen saakka me yritämme päästä takaisin Kiina-rytmiin. Ensimmäisenä yönä tytöt alkoivat heräilemään klo 2 yöllä, sen jälkeen ollaan päästy klo 4-5 välille. Aikaisia aamuja siis.