Dr. Houselle tarvetta

Juhannus meni ja tuli. Ilman facebookia se olisi voinut hujahtaa ohitse, ihan huomaamatta. Mutta koska viikonloppuna ehkä 120% fb-päivityksistä koski keskikesän juhlaa, emme kyenneet asiaa täysin sivuuttamaan. Ruotsalaiset järjestivät myös täällä meidän compundilla ruotsalaisten juhannusjuhlan ja suomalaiset olivat jossain saunomassa yhdessä. Me emme juhlineet juhannusta millään tavalla. Eihän juhannusta kerta kaikkiaan voi olla ilman yötöntä yötä, saunaa, järveä ja mökkiä!

Viime viikko oli aika kurja. Jouduin tiistaina lähtemään sairaalaan kovan vatsakivun ja yskän vuoksi. Ajattelin kotiutuvani muutamassa tunnissa antibioottien kera mutta mitä vielä! Ensiavussa tutkittiin ja tutkittiin ja yöllä sitten päätettiin, ettei kotiin ole lähtemistä. CT-scanin (mikä lienee suomeksi?) mukaan jostain sisäelinteni ympäriltä löytyi nestettä ja se ei ole normaalia. Mistä ja miksi sitä löytyi, ei selvinnyt koko sairaalaoloaikanani eikä ole edelleenkään selvillä. Yleensä se kuulemma johtuu onnettomuudesta, missä en ole ollut, tai kasvaimesta, mitä ei kuvista onneksi löytynyt. Joskus myös infektio saattaa ilmeisesti aiheuttaa vastaavaa ja koska muutakaan selittävää syytä ei löytynyt, minua ryhdyttiin parantamaan antibiooteilla.

Kotiuduin sairaalasta perjantaina. Sairaalassaoloaika oli yllättävän rankkaa, vaikka en kovin montaa päivää joutunutkaan siellä viettämään. Lääkäreissä ja hoitajissa ei ollut mitään vikaa. Koin olevani hyvässä hoidossa. Minua tutki ensiavun lääkärin ohella useampi kirurgi, sisätautilääkäri ja gynekologi. Ja kaikille heistä tilanteeni oli mysteeri. Ultrattiin, otettiin röntgenit, Ct-scanit, ekg:t, pissanäytteet, verikokeita, vatsaa paineltiin ja verenpainetta, kuumetta ja sykettä seurattiin. Myös kipuni otettiin tosissaan. Sain kipulääkkeitä ja myös pahoinvointilääkkeitä tarpeen mukaan.



Sviittini



En voi myöskään valittaa, etten olisi saanut yöllä nukuttua vieruskaverin kuorsauksen takia. Tai että toisen naapurin vieraat olisivat olleet ärsyttäviä. Minulla oli nimittäin oma iso huone. Kylpyhuonekin oli hotellitasoa kylpytakkeineen. Aamuisin sain aina tilata päivän ruoat melkoisen pitkältä menulta, vaihtoehtoja oli lukuisia, sisäfilepihveistä alkaen. Minut tosin laitettiin nestepaastolle, joten en päässyt pihveistä ja juustokakuista nauttimaan. Mutta eipä sillä niin väliä, ei olisi ruoka maistunutkaan.

Puitteet olivat siis kunnossa ja hoito kaikin puolin hyvää. Koville otti lähinnä kahdesta syystä. Pahimpana koin epätietoisuuden. Lääkärit eivät pystyneet antamaan diagnoosia. Eivät lupausta siitä, milloin kotiutuisin. Eivätkä voineet luvata, että kyseessä on ihan vain pikkujuttu. Toinen vaikea asia oli ero perheestä. V tietenkin pärjää tyttöjen kanssa, en sitä epäile. Vaikeinta oli sanoa tytöille, ettei äiti tiedä, milloin äiti pääsee kotiin tai että ei äiti vieläkään voi hyvin. Oli aika liikuttavaa ja hämmentävääkin nähdä, miten tytöt sairaalassaoloon reagoivat. O, joka on se äidissä roikkuja, otti selkeästi etäisyyttä. Yritti olla niin kovin reipas tyttö eikä sairaalassa tullut lähelle. Eikä edes kotiuduttuani tullut ensimmäisen päivän aikana edes syliin. Ja C taas hakeutui koko ajan iholle ja oli niin surullinen. Jossain vaiheessa mietin, että hemmetti, kun tämän piti tapahtua juuri täällä, Kiinassa. Kun kaikki ovat kaukana. Mutta toisaalta olin myös iloinen, että olin nimenomaan Kiinassa. Ei suomalainen, julkinen sairaala, tietenkään voi pystyä samaan.   

Kivut olivat poissa perjantaina aamulla ja siksipä pääsin viimein kotiin. Lähtiessäni lääkäri vain totesi, ettei hän tiedä mitä hän hoitaa, mutta ilmeisesti hoito tehoaa. Mukaani sain pussillisen lääkkeitä: kaksi antibioottikuuria, yskänlääkkeitä sekä nieltävässä että hengitettävässä muodossa, vatsan toimintaa edistäviä lääkkeitä, pahoinvointilääkkeitä ja kalsium-D-vitamiini valmistetta (minulla oli jostain syystä myös kalsiumin vajausta veressä). Tänään kävin sitten ensimmäisessä kontrollissa sairaalassa. Muuta ei tällä kertaa tehty kuin määrättiin kolmas antibioottikuuri, sillä yskä ei ole helpottanut. Niin ja kortisonikuurin sain myös. Keuhkot kuulostavat kuulemma aiempaa huonommilta, astmaatikon keuhkoilta. Seuraavan kerran pitäisi mennä visiitille viikon päästä ja silloin otetaan uudet ct-scanit. Tarkistetaan, että se neste on hävinnyt ja toivottavasti on. Luottavaisin mielin olen kuitenkin, sillä ovathan kivut hävinneet. Pieni huoli kuitenkin vielä lymyää jossain takaraivossa, sillä lääkärit eivät tosiaan saaneet selville liittyvätkö yskä, vatsakipu ja se neste toisiinsa jollain tavalla vai ovatko kaikki erillisiä asioita.

Ettei ihan synkistelyksi tämä päivitys mene, niin täytyy vielä mainita, että meillä oli viime viikolla myös vieraita, V:n kummitäti puolisonsa kanssa. Ja tytöt ovat myös menneet kovin paljon eteenpäin kiinalais-kammonsa kanssa. Kävimme sunnuntaina ostamassa V:lle vaatteita ja oli aika ihanaa seurata, kun tytöt kävivät läpsyttelemässä "vitosia" kaupan vartijan kanssa ja vilkuttelivat näyteikkunassa ohikulkijoille. Ihan omasta tahdostaan ja aloitteestaan. Ja heillä oli myös hauskaa.