Koko maailma kotina

Radiohiljaisuus on näköjään jatkunut jo kaksi viikkoa. Tänä aikana olemme mm. kärsineet taifuunin tuomasta vedenpaisumuksesta pihalla ja sisällä kodissammekin, viettäneet aikaa vieraamme kanssa sekä juosseet vaatemarkkinoilla tilailemassa kauluspaitoja, iltapukua ja smokkia (Suurlähetystön Itsenäisyyspäivän juhlat lähestyvät!).

 

 

Sateiden lakattua..

 

 

Myös puusepän luona on vierailtu ja nyt jännitetään millaisen pöydän saa tilattua elehtimällä ja osoittelemalla. Yhteistä kieltä kun ei puusepän kanssa ollut. Olen yrittänyt opiskella, urheilla ja hoidella Suomi-koulun nakkeja ja kotihommia ja nyt pian viikon olemme olleet tyttöjen ja Nasun kanssa täällä nelistään. V lennähti viime sunnuntaina koti-Suomeen koulutukseen ja juhlimaan parhaan ystävänsä polttareita. Emme ole kärsineet siis tekemisen puutteesta.

 

Verstaalla.. Täällä valmistuu parin viikon päästä meidän uusi ruokapöytä

  

 

 

Toissaviikolla päiväkodissa oli soitin-teema. Joka päivä eri esiintyjä ja eri soitin.
Meidän aistiyliherkkää ei tarvitse kuvasta kauan etsiä. Kitara ja huuliharppu olivat
vissiin liikaa, viulu ja piano sen sijaan jees.

 

Tytöillä on mennyt päiväkodissa edelleen mukavasti. Tai siis ainakin luulen. Kovin paljoa en saa heistä päivän päätteeksi "irti" mutta koska mielellään sinne menevät, varmaan he myös viihtyvät. Tytöt aloittivat tällä viikolla perjantaisin kokopäiväisenä, pääsivät tanssimaan Miss Gracen johdolla. Kivaa oli ilmeisesti ollut mutta koville otti pitkä päivä. Päiväkodista kotiutuikin perjantaina kaksi väsynyttä, selkeästi kaikkensa antanutta pikkutyyppiä. Tsemppiä riitti vielä puoliväliin kotimatkasta. Onneksi matka ei ole tätä pidempi - jos olisi, täytyisi vielä lisätä äidin hauistreenin määrää ja jostain ostaa jatko-osia tuohon pinnaankin.

 

Tällä viikolla päiväkodissa oli teemana vesieläimet ja torstaina oli retkipäivä
läheiseen akvaarioon. Äitikin otettiin mukaan. Kuvassa tytöt ja Miss Grace.

 

 

 

 

Päiväkodin kautta tytöille avautuu monessa suhteessa ihan uudenlainen maailma. Ja tavallaan koko maailma. He elävät aidosti kansainvälisessä ympäristössä. Tuntuu upealta, että se on heille mahdollista. Tätä kokemusta emme olisi pystyneet lapsillemme Suomesta käsin tarjoamaan ja siitä syystä olen iloinen, että päätimme vielä jatkaa Kiinan-diiliä. Jos palaamme ensi vuonna Suomeen, toivon, että heille jäisi jonkinlainen muistijälki mielen sopukoihin tästä ajasta. Että he osaisivat suhtautua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin avoimesti, hyväksyen. Toivoisin heidän muistavan, että Suomi ei ole ainoa maa maailmassa, eikä suomalainen kulttuuri se ainoa, oikea. Ei sillä, että Suomessa mitään vikaa olisi! Haluaisin lapsieni näkevän tavallaan koko maailman kotinaan ja toivoisin, etteivät he sitten isompina luopuisi unelmistaan ainakaan sen vuoksi, ettei sen toteuttaminen onnistu Suomesta käsin. Ja jos he sitten haluavat asua Suomessa loppuelämänsä, ei minulla ole mitään sitäkään vastaan. 

 

 

Shanghaissa alkoi muuten tällä viikolla syksy. On hämmentävää, miten yhtäkkiä se täällä tapahtuu. Vielä viime viikonloppuna oli tosi lämmintä, hellelukemia. Ja sitten maanantaina lämpötilat putosivat ja tämä viikko on menty 18-20C lukemissa eikä paluuta lämpimiin päiviin enää ole. Samalla tavalla se syksy alkoi viime vuonnakin ja ilmeisesti alkaa aina. Olen ihmetellyt jälleen myös sitä, miksi Suomessa 18-20C on sellaista ihan mukavaa kesäkeliä. Aika lämmintäkin. Mutta täällä se tuntuu niin kylmältä. Todellakaan ei tarkenisi enää lyhythihaisilla. Takit on kaivettu esille ja kesävaatteita laiteltu syrjään. Vaikka tavallaan olen jo odotellut säiden viilenemistä - on mukavaa saada käyttää välillä muitakin kuin hellevaatteita - niin silti olo on samalla haikea. Aika todennäköistä on, että seuraavaa kesää emme täällä enää asusta. Nyyh.