Freak show

Olen viime aikoina miettinyt millaisen kuvan tiedotusvälineet luovat Kiinasta. Käyn päivittäin lukemassa uutisia Maikkarin, Iltalehden, Iltasanomien ja Hesarin sivuilla ja aika monesti löydän sieltä myös Kiina-aiheisia uutisia. Mitä Kiinasta sitten uutisoidaan? Viimeisen vuoden aikana Suomen medioissa on kerrottu mm. Kiinan ilmansaaste-ongelmasta. Ihmisoikeuksien loukkauksista. Sianruhoista joessa. Pikkupojasta, jolta täti kaivoi silmät päästä. Tappaja-ampiaisista. Lintuinfluenssasta. Talosta keskellä moottoritietä. Miehestä, jolle kasvatetaan uutta nenää otsassa. Ja viimeisimpänä viranomaisten monikymmentä sivua pitkästä ohjeistuksesta kiinalaisille turisteille. Siitä, kuinka ulkomailla olisi suotavaa käyttäytyä, ettei Kiinan maine kärsisi.
 

Kenkäkauppa meidän lähimarkkinoilla

 

 

En oikein tiedä kuinka näihin uutisiin suhtautuisin. Ne ovat kaikki totta ja kertovat tavallaan jotain Kiinasta. Mutta silti ne antavat Kiinasta aika vääristyneen kuvan. Kiina on niin paljon muutakin. Kiinassa tapahtuu myös hyviä asioita, tämä ei ole mikään ihmemaa, missä kaikki on hassua, outoa, huvittavaa ja nurinkurista. Emme me elä keskellä mitään friikki-sirkusta. Elämä täällä on ihan tavallista, vähän erilaista vain. Joskus enemmän erilaista, yleensä vähemmän.

Meidän huudeilla, Zhudi townin markkinoilla on ruuhkaa

 

 

Itsekin huomaan syyllistyväni blogissa ja facebookissa samaan. Kerron asioista, jotka ovat outoja, eksoottisia, hassuja tai kurjia. Se on vaan helppoa ja jollain tapaa "kiinnostavaa". Eihän ketään kiinnosta se, että kävimme taas ruokakaupassa, tytöt nukkuivat yön huonosti tai että V tuli kotiin seiskalta illalla. Todellisuudessa meidän elämä ei ole oikeasti kovin eksoottista, hassua tai kurjaa. Sekin on ihan tavallista. Loppujen lopuksi, pohjimmiltaan, samanlaista kuin Suomessa. Monet ihmiset sanoivat meille vuosi sitten, että olemme rohkeita, kun lähdemme Kiinaan. Rohkeus on mielestäni aika vahva sana. Ei täällä eläminen mielestäni erityistä rohkeutta vaadi. Ehkä enemmän joustavuutta, avoimuutta ja ennakkoluulottomuutta.

Kuivattua sitä ja tätä sekä myyjän herkkujuoma

 

 

Kiina-sopparimme alkoi 1.10.2012 ja muutaman viikon päästä tulee vuosi täyteen muutosta. Tilinpäätös tästä vuodesta voisi olla seuraavanlainen: Olemmeko viihtyneet? Kyllä. Onko tullut vastaan isoja yllätyksiä? Ei. Onko elämä Kiinassa ollut sitä mitä etukäteen kuvittelimme? Pääsääntöisesti kyllä. Tekisimmekö tämän uudestaan? Ehdottomasti!

Rautakauppa(ko)?

 

 

Kuluva viikko on ollut Kiinassa kansallispäivä-lomaa. Suurin osa expaateista on taas lentänyt lomailemaan Kiinan rajojen ulkopuolelle, me olemme ihan vain kotona. Tai no, ei se mitään "vain kotona" -olemista ole. On ollut nimittäin tosi mukavaa ja rentouttavaa viettää aikaa oman perheen kesken, tekemättä mitään erityistä. Oli meillä alunperin suunnitelmissa kiertää viikon aikana Shanghain nähtävyyksiä, mitkä ovat edelleen näkemättä,  mutta havaitsimme sen hyvin nopeasti todella typeräksi ideaksi. Erääseen museoon ajoimme nimittäin tunnin vain todetaksemme, että tulipa tehtyä täysin turha reissu. Ei siksi, että museo olisi ollut kiinni vaan siksi, ettemme todellakaan olleet ainoita, joilla oli sama suunnitelma. Ehkä me vähitellen jo uskomme, että kun kiinalaiset lomailevat, älä yritä itse lomailla Kiinassa.      

 

Kävelyllä huudeilla

Ja jos elämä käy liian eksoottiseksi, voi piipahtaa aina kaffeelle vaikka meidän lähikahvilaan
Cafe du Villageen.

Cafe du Village. Hyvää kahvia, smoothieita, panineja, wrappejä, salaatteja.
Ei meteliä, ei liikaa väkeä. Kaikin puolin leppoisa tunnelma.