sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Viimeisen viikon aatteet ja vaatteet

Mummo ja ukki lähtivät keskiviikkona aamulla kohti koti-Suomea. Tytöillä oli vähän harmi mieli mutta onneksi mummi ja vaari ovat tulossa kahden viikon päästä. On taas jotain odotettavaa. Mummon ja ukin loppuvierailu sujui mm. leikkien tyttöjen kanssa, shoppaillen markkinoilla ja ihmetellen Shanghaita korkeuksista. Kävimme World Financial Center towerissa, mekin ensimmäistä kertaa näköalatasanteella 100. kerroksessa. Aiemmin olemme käyneet ravintolassa, joka sijaitsee "vain" 91. kerroksessa. Yhdeksän kerrosta ei näkymissä paljoa eroa tee mutta kun tuolla näköalatasanteella oli osa lattiasta lasia.. Huimasi, pyörrytti, horjutti. Alla melkein 500m ei yhtään mitään. Ja eniten ahdisti, kun lapset menivät kurkistelemaan ja kävelemään lasilattian päälle. Ihmismieli on vaan kumma. Vaikka tietää, ettei se lattia petä alta, ei tehnyt hyvää nähdä lasteni kävelevän sen lasin päällä.. Mutta oli se silti aika huikea paikka. Ei varsinaisesti nautinnollinen kokemus mutta huikea.
 
Ukin ja mummon kanssa YuYanin puistossa
 
World Financial Center -tornin näköalatasanteella. 100. kerros ja matkaa maahan lähes 500m.
Tyttöjä ei pahemmin näkymät huimanneet.. äitiä senkin edestä..
 

Torstai oli kiinassa vapaapäivä, kuten myös perjantai. Torstaina vietettiin Qingming festivalia, eli haudanlakaisupäivää. Kyseisenä päivänä kiinalaiset vierailevat kuolleiden omaistensa haudoilla muistelemassa ja kunnioittamassa edesmenneitä. Haudat siistitään, haudoille viedään juomia ja ruokia ja jopa poltellaan leikkirahaa, jotta edesmenneiden ei tarvitsisi kärsiä nälästä, janosta tai rahanpuutteesta tuonpuolleisessa. Meidänkään ei tarvinnut kärsiä kyseisenä päivänä nälästä eikä janosta. Vietimme haudanlakaisupäivää kyläillen. Aamusta vierailimme keskustassa tyttöjen muskarikavereiden luona ja illasta päästiin avaamaan grillikausi A:n luona. Sekä lapset että aikuiset viihtyivät ja tarjoilut olivat herkulliset. Myös tuo kuvassa näkyvä tuliaisiksi tekemäni mansikkajuustokakku maistui, vaikka nyt itse sanonkin.
 
 
Matkalla kyläilemään, tuliaiset sylissä
 

Perjantaina suuntasimme heti aamusta kangasmarkkinoille. Kangasmarkkinoilta löytyy siis kankaita ja räätäleitä, kolmessa kerroksessa, vieri vieressä, monta kojua. Vaatteiden teettäminen oli ollut suunnitelmissa jo pitkään ja nyt on peli viimein avattu. V ja minä tilasimme kumpikin uudet kevättakit, kahdet pellavahousut ja V myös viisi kauluspaitaa. Kaiken kaikkiaan neljästä eri kojusta. Ja viikon päästä pitäisi olla valmista. Jännityksellä odotellaan, onnistuimmeko löytämään hyvät räätälit ja jos löysimme, aion tilata vaatteita vielä lisää. Housuja, muutaman mekon, muutaman tunikan, kauluspaitoja, ehkä vielä toisen tai kolmannenkin takin.. Viimeisen parin vuoden aikana en olekaan pahemmin ostellut itselleni vaatteita, jotenkin kummasti tulee shoppailtua vain tytöille..
 
Tyttöjä kiinnostaa nämä markkinavisiitit ihan valtavasti.. tai sitten ei.
Rusinoilla ja Ipadillä selvitään onenksi aina hetken aikaa.
 
Näistä kankaista valmistuu minulle uusi takki..
 
Räätälikierroksen jälkeen kävimme lounaalla  Kommunessa. Mukava, persoonallinen kahvila ja maukkaat ruoat. Wrappeja, leipiä, salaatteja, smoothieita, mehuja ja hyvää kahvia. Kyllä täytyy taas todeta, että muiden suosituksia, hyväksi havaittuja paikkoja, kannattaa hyödyntää. 
 
 
Ruokaa odotellessa tytöille maistuivat smoothiet ja Ipadilta muumit
     

Kommunen lohkoperunat. Ei ehkä kovin terveelliset mutta erittäin herkulliset.
 

Tytöt kunnostautuivat eilen taiteilijoina. Nojatuolitaiteilijoina. Meidän yksi nojatuoleista on nyt sitten koristeltu piirrustuksilla. Vihreällä kynällä. Tai itseasiassa kahdella kynällä, se toinen väri ei vain erotu (onneksi) tuolista kovin paljoa. Hauskintahan tässä taiteilussa on se, että tytöt valitsivat sitten sen ainoan huonekalun, jonka päällystä ei pysty irrottamaan ja laittamaan pesukoneeseen. Olisi tässä olohuoneessa ollut kaksi muutakin nojatuolia ja yksi sohva. Ja ruokailutilassa kuusi tuolia. Mutta ei, ne eivät sitten kelvanneet. Minulla ei ole hajuakaan miten saamme nojatuolin puhtaaksi ja minun tätä murehtiessa O ehdotti, että voisimme ostaa niin ison pesukoneen, että nojatuoli mahtuisi sinne sisälle.. Mutta tytöt olivat kyllä kovin katuvaisia tapahtuneen jälkeen. Ainakin O. Ei tarvinnut edes ääntä korottaa. Ja nukkumaan mennessä O vielä sanoi, että "huomenna minä en enää piirrä sohvaan vaan paperille". Toivottavasti näin. Onneksi ei ole oma nojatuoli kyseessä. Toisaalta en ole ihan varma onko se sittenkään onni. Ainakaan sos sitä nojatuolia ei saada puhtaaksi. Jää nähtäväksi mitä meidän compoundin management officessa sanotaan tyttöjen aikaansaannoksista..


Taiteilijoiden kynänjälkiä.. näitä on useammassakin kohtaa kyseistä tuolia..
 

Suomen suunnalta on alkanut tulla uteluita lintuinfluenssasta.. Kyllä, juurikin täältä Shanghaista sitä on löytynyt ja myös maakunnista Shanghain ympäriltä. Joitakin markkinoita on suljettu ja lintuja teurastettu. Eläintarhan "lintuosastoja" on suljettu ja kaupungin puistoista on pyydystetty puluja. Meidän elämässä lintuinfluenssa ei pahemmin näy. Kiinassa on kuollut kyseiseen tautiin tähän mennessä kahdeksan ihmistä, joista neljä Shanghaissa. Se on mielestäni aika vähän, kun ottaa huomioon, että pelkästään tässä kaupungissa asuu melkein 24 miljoonaa ihmistä. Tauti ei ilmeisesti tartu ihmisestä ihmiseen ja melkeinpä kaikki kuolleet ovat olleet lintujen kanssa suorassa kontaktissa: teurastajia tai kasvattajia. En ole siis vielä kovin huolestunut tästä aiheesta. Mutta seuraillaan.. Ja syödään vähän vähemmän kanaa ja munia lähiaikoina.. Possunkin liha päätyi muuten nyt "syö vähemmän"-listalle. Shanghai Dailyssa oli uutinen, jossa kerrottiin, että Shanghain alueen ruokakauppoihin ja ravintoloihin on roudattu myytäväksi kuolleiden sikojen lihaa ainakin viimeisen parin vuoden ajan. Tai siis ainahan ne siat ovat kuolleita ja osissa.. Mutta on myyty sellaisten possujen lihaa, jotka ovat kuolleet johonkin tautiin. Tuolla maaseudulla on osalla possunkasvattajista ollut ilmeisesti tapana jättää yön pimeinä tunteina teiden varsille possunraatoja, joita sitten jotkut yritteliäät kansalaiset ovat käyneet keräilemässä kuorma-autoihin ja rahdanneet sitten Shanghaihin myyntiin. Että näin. Se possujen heittäminen Huangpu-jokeen ei kuulostakaan enää siltä karmaisevimmalta vaihtoehdolta..   
 
Jännitystä elämään meille ja koko muulle maailmalle on järjestänyt myös ihana, uhitteleva naapurimme. Saa nähdä alkaako keskiviikkona kähinä. Pohjois-Koreahan on uhkaillut iskevänsä myös Havaijille ja minä harkitsen tällä hetkellä vastalauseen esittämistä ja reklamaation lähettämistä Suurelle Seuraajalle. Minä en hyväksy Havaijin lomamme peruuntumista.  
 
 
 
 


2 kommenttia:

  1. Enemmän minäkin olen huolissani Korean uhkailuista, kuin lintuinfluenssasta. Noin sisäänpäin kääntynyt maa ja kylmää uhkailua eli ei kovin luottamusta herättävää politiikkaa millään tasolla. Täytyy laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin ja toivoa, että järki voittaa ja tilanne rauhoittuu. Haastavaa näyttää tosin tuo ruan laittaminen ja keksiminen mitä siellä kohta voi enää turvallisin mielin hankkia ja ruuaksi asti saattaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tuo lintuinfluenssa on alkanut huolestuttamaan taas astetta enemmän. Eihän täällä mitään merkittävää ole tapahtunut mutta joka päivä saa lukea lehdestä uusista kuolemantapauksista. Ja tartunnoista. Ja taas kuolemista. Ja kuinka harva taudista toipuu.

      En minä itseni kohdalla ole huolissani. Mutta nuo lapset aiheuttavat aina eri tavalla huolta. Varsinkin, kun nuo meidän tytöt imuroivat aina kaikki pöpöt ja sairastuvat..
      Tänään heitinkin pakkasesta muutaman kanapaketin roskikseen ja kananmunat myös. Paniikki alkaa tarttua sittenkin.. ;)

      Poista