Viikko kuvina..

Viimeinen viikko meni yhdessä hujauksessa. Kun on mukavaa ja tekemistä, aika kuluu ihan huomaamatta. Juuri äsken hyvästeltiin mummi ja vaari, jotka lähtivät aamuvarhaisella kotimatkalle. Haikea olo taitaa olla nyt kaikilla. Milloinkohan sitä seuraavan kerran nähdään..

 

Mutta mitä viimeisen viikon aikana on tapahtunut?



Yhteistyöllä se onnistuu.. Tytöt Suomi-koulussa

 

Tytöt ovat nyt aloittaneet koulutaipaleensa Suomi-koulussa. Voi nyyh ja liikutus! Suomi-koulua pidetään Shanghaissa täällä Puxin puolella että tois-puol-jokkee eli Pudongissa. Puxissa koulua käydään Western International School of Shanghain (WISS) tiloissa ja kyllä siellä kelpaa opiskella.. On aika hienot puitteet, uima-altaat ja kaikki!  

 

Pienten ryhmässä on vajaa kymmenen lasta, osa muskarista tuttuja. Ryhmää kaitsee pääopettaja ja apuopettaja, joka on myös meidän muskaritätimme. Koulussa on tähän mennessä askarreltu, laulettu, harjoiteltu kevätjuhlaesitystä, luettu kirjoja ja syöty eväitä. Ajoittain tytöt ovat olleet jo vähän innoissaankin. Varsinkin askartelu on ollut kova juttu ja tietenkin ne eväät.. Mutta on tytöillä ollut vielä aika vaikeaa. Napanuora äitiin on varsin lyhyt, joten tsemppausta on kovasti tarvittu eikä itkuiltakaan olla säästytty.

 

Koulupäivän ajan vanhemmat istuskelevat yleensä kahvittelemassa alakerrassa, Suomi-koulun kirjastohuoneessa. Jälkimmäisellä kerralla minäkin sinne läksin parantamaan maailmaa, kun tytöt antoivat niin reippaasti luvan lähteä. Tyttöjen luo oli kuitenkin palattava, kun yläkerroksista kuului niin hysteerinen itku. Ja hyvä että palasin, sillä Suomi-koulun seuraavan "oppitunnin" aihe olisi ollut ehkä vähän liikaa. Lapset harjoittelivat nimittäin lähestyvän Äitienpäivän kunniaksi laulua äidille.. Meidän herkät taiteilijasielut eivät edelleenkään kestä kuunnella mollisävelmäistä musiikkia ilman itkua. Ja kaiken lisäksi tässä laulussa laulettiin tietenkin ÄIDISTÄ. Äidistä, jota oli ollut koulussa ikävä ja jonka poissaolo huolestutti. Kun muut lapset harjoittelivat, meidän  tytöt itkivät lohdutonta itkuaan sylissäni. Ja joka kerta kun sana "äiti" laulettiin, itku yltyi ja muistutti lähinnä ulvomista. Pienet raasut. Mutta kyllä se tästä.

 

Pientä O:ta jännittää

Muut harjoittelevat kevätjuhlaesitystä, C haluaa kotiin

Askartelu on kuitenkin pop.

Mummin ja vaarin kanssa ollaan kierrelty Shanghaita ja ehdittiin myös Shanghaita kauemmaksi. Osa paikoista on ollut meille jo tuttuja mutta turistikierroksellemme valikoitui myös meille uusia kohteita. Eräs niistä oli vesikaupunki Tongli, jonne ajoi reilussa tunnissa. Tongli oli oikein mukava kaupunki ja mielestäni paljon viehättävämpi ja idyllisempi kuin Zhujiajiao. Kun Zhujiajiao pursui turisteja ja krääsäkauppoja, Tonglin kujilla sai kulkea ihan rauhassa. Kaikki ei ollut vain turisteja varten vaan kanaalien varsilla oikeasti myös asutaan ja eletään.

 

Tonglissa oli myös muutama kaunis puutarha

Tyttöjen mielestä Tonglissa oli tietenkin parasta veneily kanaaleissa

 

 

Pyykit pestiin kanaalissa ja nostettiin sitten kuivumaan sen varrelle

Setä kotinsa ovella

Yksi temppelikin Tonglista löytyi

Mummin ja vaarin suosikkikohteita Shanghaissa taisi olla Tianzifang ja Taikang Lun pienet kujat putiikkeineen ja ravintoloineen.  Ostoksiakin tuli tehtyä. Vaari osti tytöille lähestyviä synttäreitä varten synttärimekot. Kyllä nyt kelpaa kutsua kavereita juhlimaan!

 

Taikang Lun sivukujia

Bundia ja pilvenpiirtäjiä kävimme ihailemassa korkeuksista mutta iltasella myös 50min kestäneellä jokiristeilyllä. Suositeltavaa kaikille Shanghain kävijöille kauniina iltana.

"Pallotorni" ja muut

Toinen meille uusi kohde oli Gongqing Forest Park. Puisto sijaitsee kaupungin laidalla ja rajoittuu yhdeltä laidaltaan Huangpu-jokeen. Puisto on valtavan suuri ja sieltä löytyy varmasti kaikille jotakin. Kauniita istutuksia, niin luonnonvaraista "metsää" kuin Shanghaista voi vain kuvitella löytävänsä, tekemistä ja touhua mutta myös paikkoja, joissa voi rauhoittua ja olla ihan itsekseen. Meillä oli mukana piknik-eväät ja viltti ja puistossa vierähtikin useampi tunti. Rattaat olivat ihan ehdottomat, sillä kuten aiemmin mainitsin, puisto on valtavan suuri.

Kukkia ihailemassa

Metsää.. Takana mökkejä, joissa saisi myös yöpyä maksua vastaan

Puisto on selkeästi myös "se" paikka, missä kaikki Shanghain hääpärit haluavat tulla kuvatuksi. Pareja ja kuvaajia oli puistossa varmasti kymmenittäin ja suosituimmissa kuvauspaikoissa kuvattiinkin onnellisia ja rakastuneita vieri vieressä.

  

Happy couples..

Hortensiat kukkivat ja niiden alla piti parit tietysti ikuistaa..

Kuinka monta paria näet kuvassa? :)

Puistossa oli aktiviteettia jos jonkinlaista: huvipuistolaitteita, lasten leikkipuisto, hevosia, juna, vuokrattavia soutuveneitä jne.

Vaarin kanssa karusellissa

Juna-ajelulla on tunnelmaa..

Emme olleet puistossa ihan ainoita. Morsiusparien lisäksi puistossa oli valtavasti lapsia. Kouluilla oli ilmeisestikin jonkinlainen retkipäivä. Meteli ja vilinä oli joissakin osissa puistoa melkoinen. Samoin sotku. Kiinalaisilla ei ole ilmeisesti tapana opettaa lapsiakaan siivoamaan jälkiään, joten eväspapereita, tyhjiä juomapulloja ja muita roskia lojui siellä täällä valtavia määriä.. Roskaamista on suomalaisena vaikea ymmärtää ja sulattaa. Ja varsinkin, kun jälkien siivoaminen ei selkeästikään kuulu edes koulujen tapakasvatukseen. Joko roskat eivät kiinalaisia häiritse tai sitten he luottavat siihen, että joku siivoaa heidän jälkensä. Ja kyllä tässä maassa aika moni taitaa tienata leipänsä siivoamalla toisten sotkuja.  

 

Toinen asia, mikä jäi puistossa harmittamaan, oli puiston hevoset. Tytöt ovat hirmuisia heppafaneja ja vähän väliä ovat täällä mankuneet päästä ratsastamaan. Ei muuten ole Kiinassa kovin helposti toteutettavissa! Olimme siis kaikki aivan innoissamme kuultuamme, että puistossa on hevosia. Ja olihan niitä. Mutta en ole koskaan nähnyt missään niin huonosti hoidettuja, likaisia ja takkuisia hevosparkoja. Vaikka tytöt kuinka ruinasivat, me emme käyneet ratsastamassa. Minä en heppatyttönä pennilläkään halua tukea tuollaista toimintaa.  

Roskaavista lapsista ja hoitamattomista hevosista huolimatta puisto oli todella mukava retkikohde. Sinne menemme varmasti uudelleen isin kanssa, joka ei valitettavasti pystynyt töiltään kaikille meidän reissuillemme osallistumaan.

Nyt on sitten paluu arkeen taas edessä. Tosin enää vajaa kolme viikkoa 3v-kemuihin ja siitä vajaa viikko Havaijin lomaan. Ja näitä ennen olisi vielä Suomi-koulun kevätjuhlat ja Äitienpäivä brunsseineen. Ja sitten viikko loman jälkeen on vieraita luvassa.. Kivaakivaakivaa!