Odotellaan

Viimeiset viikot ovat olleet blogin kannalta aika hiljaisia. On ollut tekemistä mutta ei niin paljon, ettenkö olisi tänne ennättänyt. Ongelmana on, että en edelleenkään pääse blogiini. Ja kun melkein viikko sitten pääsin edellisen kerran, en silloinkaan pystynyt vastaamaan saamiini kommentteihin. Joten pahoittelut siitä, kiitos vierailuista ja kommenteista! Nyt olen "sisällä" miehen työkoneella, sillä tuntuu Bloggerikin toimivan. Joku IT-ihme voisi selittää ja ratkaista tämän ongelman, että miksi en enää pääse omalta koneelta enkä Ipadilltä. Ei riitä minun osaamiseni eikä ymmärrys..

Vappu tuli ja meni - kaikille hyvää vappua näin jälkikäteen! Shanghain suomalaiset järjestivät vappupiknikin mutta me vietimme vappua ihan kotosalla. Kutsuimme yläkerran naapurit munkeille ja simalle, silläkin riskillä, etten ole koskaan aiemmin tehnyt simaa ja munkkeja olen viimeksi paistanut vuonna 1999. Huolestuttavasta lähtöasetelmasta huolimatta kelvollisia niistä tuli - ja itseasiassa jos poistetaan se perinteinen, suomalainen vaatimattomuus ja kerrotaan miten asia oikeasti oli, niin olivat ne itseasiassa erinomaisia! Että kyllä minusta vielä ihan kelvollinen pullantuoksuinen kotiäiti kehkeytyy! ;)

Suomessa on ilmeisesti vihdoin säät lämpenemässä. Shanghaissakin on viimein siirrytty kesälämpötiloihin, myöhässä tosin täälläkin. Kesävaatteilla mennään, aurinko paistaa, kukat kukkivat ja linnut laulavat. Ilmanlaatu on ollut myös hyvä. Elämä on vaan niin erilaista kuin silloin joskus talvella. Suorastaan ihanaa. Huomenna pitäisi aueta meidän compoundin iso uima-allas allasbaareineen. Lapsille on rakennettu sinne ihan oikea hiekkaranta, eli lapset vaan päiväksi tekemään hiekkalinnoja rantaveteen ja äitille drinksu käteen ja naistenlehden lukemista aurinkotuolista. Hahaa! No, täytyy olla jotain mistä haaveilla.

Hyvää tunnelmaa latistaa kuitenkin välillä pahanilmanlintu nimeltä Shanghai Daily. Pitäisiköhän muuten perua mokoman tilaus?!? Perjantain lehdestä saimme lukea (TAAS) uudesta ruokaskandaalista. Joku yritteliäs pieni kiinalainen on myynyt Shanghaihin lampaanlihaa, joka ei nyt ihan ollut sitä lampaanlihaa. Lammasta ei itseasiassa ollut kyseisessä lihassa ollenkaan, vaan rottaa, minkkiä ja kettua. Siis oikeasti, ROTTAA! Että anteeksi vaan. Minulle kelpaisi ihan hyvin se eurooppalainen hevosenliha vaikka heppatyttönä en kavereitani haluaisikaan syödä. Jos sitä jossain varatossa vielä on, niin lähettäkää tänne vaan!

Kävin eilen tyttöjen kanssa kolmannen kerran Suomi-koulussa. Toivon kovasti, ettei kolmas kerta totta sano. Koulussa meni nimittäin ylivoimaisesti huonoiten tähän mennessä. Tai no oli meidän C ihan superreipas. Mutta sitten se pikkusisko.. O ei vain lakannut itkemästä. Itku alkoi heti kun luokkaan päästiin eikä hän suostunut poistumaan äitin sylistä. Reppana. C lähti jopa ryhmän mukana ulos leikkimään, kun O ja minä jäimme sisälle. Sinne meni muiden mukana, ilman äitiä ja siskoa vaikka varmasti jännitti. Äitin pieni reipas murunen. Tyttöjen jälleennäkeminen oli sitten liikuttavaa katsottavaa. O kyseli sisällä vähän väliä milloin sisko tulee takaisin ja kun lopulta palasi, molemmat kapsahtivat toistensa kaulaan ja halasivat niin kovasti, pitkään. Sanaakaan sanomatta. Ikävä oli ollut kova.

Tänään kävimme muskarikavereiden ja heidän vanhempiensa kanssa Shanghain eläintarhassa. Paikka oli ehdottomasti positiivinen kokemus ja eläintenkin oltavat huomattavasti paremmat, kuin olin etukäteen ajatellut. Tämäkin puisto oli valtavan suuri, vihreä ja kaunis. Monella oli eväät ja piknik-viltit mukana, puistossa olisikin voinut viettää helposti koko päivän. Kiinalaisia oli paljon, koska sää oli mitä parhain mutta tungosta päässyt juurikaan syntymään. Paitsi ehkä vähän pandojen ja leijonien kohdalla. Lopulta tyttöset väsyivät ja oli aika suunnata kotia kohden. Ehdottomasti menemme puistoon uudestaankin, sillä sinne ajaa meiltä 20 minuutissa eikä sisäänpääsykään maksa aikuiselta kuin 40 rmb (noin 5€). Tytöistä ei tarvinnut maksaa mitään.  

Nasu oli viime yön yökylässä. Alakerran suomalainen perhe on tarjoutunut ottamaan Nasun hoitoon lomamme ajaksi ja Nasu oli nyt sitten etukäteen tutustumassa lomakotiinsa. Ja tosi hyvin oli mennyt. Nasu on kuulemma helpoin ja kiltein hoitokoira mitä heillä on koskaan ollut. Että hyvillä mielin saamme siis lähteä lomalle..  Ihana Nasu!

On ollut viime ajat aika odottavat fiilikset. Odottaa tyttöjen synttäreitä, lomaa, vieraita.. ja ennen kaikkea odottaa tietoa siitä, missä puolen  vuoden päästä asustelemme. Kiinassa, Suomessa vai kenties jossain muualla..? Jos päätös olisi vain meidän, Suomeen tuskin olisimme vielä palaamassa. Juurihan me vasta tänne tulimme, seikkailu on vielä ihan kesken..  Eli odotellaan, punnitaan erilaisia vaihtoehtoja ja toivottavasti sitten jossain vaiheessa löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu.. Siihen saakka.. Odotellaan..