Vettä, räntää, LUNTA!

Viime päivinä ei ole tapahtunut mitään kovin ihmeellistä, on ollut vähän tylsääkin. Jonkinlaista joulukrapulaa varmaan. On myös satanut paljon, oikeastaan koko ajan ja on niin sumuista, hämärää ja märkää, ettei ulos lähteminen oikein houkuttele. Ei minua Suomessa vesisade pahemmin haitannut ja ainahan me käytiin tyttöjen kanssa ulkoilemassa. Vähintään kerran päivässä. Aina, satoi tai paistoi. Mutta täällä on vaan niin likaista sateella. Tai siis sateella se lika tulee näkyviin ja sitten tarttuu ja kulkeutuu joka paikkaan. Kovin huonolla ilmanlaadulla emme myöskään leiki ulkona, joten ulkoilut ovat vähentyneet selkeästi aiempaan verrattuna. Koen siitä hieman huonoa omaatuntoa.

Ulkoilujen vähennyttyä täytyy kehitellä uusia aktiviteetteja. Leikkasinkin tuossa tyttöjen hiuksia. Ja se oli muuten ensimmäinen kerta, kun niihin hiuksiin on saksilla kajottu. En ole aiemmin vaan raaskinut. Yritin ehdotella tytöille ensin parturia ja kertoa kuinka kivaa se olisi mutta vastaus oli hyvin tiukka "ei". Tai lähinnä paniikinomainen ei. Siispä sakset vaan käteen.. Ja sitten se lopputulos: se oli oikein hyvä. Tästä innostuneena päätin ottaa seuraavaksi projektikseni koiran. Olin ajatellut pitäväni talven ajan turkin pitkänä mutta juurikin tuo lika alkoi ällöttämään ja siksi on pakko taas tarttua saksiin. Tai no, norwichien turkkihan pitäisi itseasiassa nyppiä. Aloitin nyppimisen ja pää on nyt siistitty. En voi muuten käsittää miten pienen koiran päästä voi irrota sellainen määrä karvaa! Niistä olisi varmaan pystynyt lapaset neulomaan. Ne loput karvat (joita onkin sitten varmaan riittävästi yhteen villapaitaan), ajattelin ajella trimmerillä. Nyppiminen veisi minulta varmaan yhden viikon illat kokonaan eikä tuo koirakaan tunnu nyppimisestä pahemmin piittaavan. Näyttelee vaan hampaitaan. Mielestäni erittäin säälittävä yritys näyttää pelottavalta, kun on oikeasti tuollainen lapatossu. ;) Koira näyttänee varmaan aika kamalalta käsittelyni jälkeen, joten en tiedä kehtaanko julkistaa koirasta kuvia hetkeen..

Uuden vuoden päivä on Kiinassakin vapaapäivä, vaikka se varsinainen uusi vuosi, kiinalainen uusi vuosi, on vasta helmikuussa. Tammikuun ensimmäinenhän on keskellä viikkoa ja Kiinassa pidetään myös kaksi seuravaa päivää (2-3.1.) lomaa. Nämä kaksi "ylimääräistä" vapaapäivää korvataan työnantajille työskentelemällä viikonloppuna. Tämä on Kiinassa käytäntönä ilmeisestikin kaikkien arkipyhien kohdalla. Itseasiassa V:n työpaikalla on sovittu niin, että tänään lauantaina olivat kaikki töissä ja sitten myös uuden vuoden aatto on vapaata. V:llä on edessä nyt mukava viiden päivän "loma". Miinuspuolena on taas se, että V on tämän loman jälkeen töissä kahdeksan päivää putkeen - perjantaista perjantaihin. Se on aika rankka rypäisy, kun päivät ovat niin pitkiä.

Tilasimme vuoden alusta alkaen meille sanomalehden, Shanghai Dailyn. Tähän mennessä olen ostellut sitä välillä kauppareissuilla. Mukavaa päästä lukemaan ihan oikeaa lehteä, sillä ainahan meille on lehti tullut kotiin. Netin kautta pysyy toki kärryillä Suomen tapahtumista suht hyvin ja tärkeimmistä maailmallakin tapahtuvista asioista. Mutta kovin paljoa Kiina- ja Shanghai-aiheista ei tietenkään Iltiksen nettisivuilta löydä. Suomen uutisia seuraamme myös netti-tv:n kautta, katsomme kymppiuutiset aina päivän myöhässä. Muuten televisiota tulee katsottua todella vähän. Se mistä me emme valitettavasti pysy kärryillä on ystävien kuulumiset. Aloitin tämän blogin sillä ajatuksella, että kiinnostuneet voivat tämän kautta seurata mitä meille kuuluu. Mutta enpä tullut ajatelleeksi, että sitten siihen toiseen suuntaan - eli Suomesta Kiinaan - kuulisimme niin harmittavan vähän. Eli meille saa laittaa viestiä ja kertoa miten menee, vaikka ei varsinaisesti tapahtuisikaan mitään arkea ihmeellisempää. Se olisi itseasiassa aika mukavaa.  :)

Mainittakoon vielä, että tuon lehden jutut ovat varsin mielenkiintoista luettavaa. Välillä kyllä miettii olisiko parempi olla tietämättä ihan kaikkea. Viikon sisään lehdessä on ollut juttua kahdesta ruokaskandaalista.  Ensimmäisessä tapauksessa eräs iso lihantuottaja oli syöttänyt kanoille valtavia määriä antibiootteja ja hormoneita, jotta kanat (i) ylipäänsä selviäisivät hengissä niissä oloissa, missä niitä pidetään ja (ii) ne kasvaisivat isoiksi mahdollisimman nopeasti. Toisessa tapauksessa oli käytetty vihannesten lannoitteena poltettua jätettä, siis ihan tavallista lajittelematonta sekajätettä, joka sisälsi kaikkea kivaa elohopeasta lähtien. Varsin mukavaa ja ihanaa. Ja luulisin, että nämä ovat vain jäävuoren huippuja.. Näitä juttuja lukiessa tulee sellainen olo, että ei tekisi syödä yhtään mitään kiinalaista ruokaa. Mutta pakko sitä on kai jotain syödä ja täytyy yrittää pitää mielessä, että samoilla ruoilla ne kiinalaisetkin kasvavat ja elävät. Ja tarkemmin ajateltuna keskimäärin aika paljon huonommallakin ravinnolla.  Tänään lehdessä oli myös juttu uudesta laista mikä on Kiinassa säädetty ja otettu myös käyttöön. Sen mukaan vanhukset voivat haastaa omat lapsensa oikeuteen, jos kokevat, että lapset eivät käy heitä tervehtimässä riittävän usein. Valitettavasti laki ei kuitenkaan määrittele mikä on ns. riittävä määrä visiittejä, sen määrittelevät tuomioistuimet aikanaan.

Täytyy tähän loppuun vielä lisätä, että tänään tapahtui yksi aika mukava juttu. Koko aamun ja päivän jatkunut vesisade muuttui iltapäivästä rännäksi ja lopulta illasta lumeksi. Lumi näyttäisi tosin sulavan osuessaan maahan mutta yöksi on luvattu pakkasta. Saa nähdä onko aamulla maa valkoinen.

Väsy tuli kesken ulkoilun ja isin piti kantaa lapsoset kotiin.
Mutta hei, LUNTA!!! <3

Joulu Shanghaissa

 

JOULUAATTO

 

Jouluaattoaamu oli kylmä.

Aamupalaksi söimme riisiuunipuuroa.

Joulupuuron jälkeen tontut lähtivät uimaan ja saunomaan

O joulusaunassa. Lämmintä oli vain 60C mutta mitä sitten. Päästiin saunomaan! :)

Joulupukki oli vieraillut saunoessamme ja jättänyt ison kasan
lahjoja parvekkeelle..

Tytöt olivat olleet oikein kilttejä. Isi jonkin verran
kiltti saadessaan yhden lahjan ja äiti.. todella tuhma.
ei yhden yhtä lahjaa.. ;)

Jouluaterian menu:
Mango-sinihomejuustosalaatti + kastike
Sinappikuorrutettua lohta
Perunoita
Porkkana- ja bataattilaatikkoa
Karjalanpaistia
Kalkkunaa kahdella kastikkeella

Jälkkäriksi suklaata, tyttöjen leipomia pipareita ja äitin tekemiä joulutorttuja

 

 

Kaksi levyä Sinistä tuhottiin joulua aikana

 

 

Nasun kanssa lenkillä auringon laskiessa

Ilalla leimailua ja leikkimistä muillakin uusilla leluilla

Skype-puhelu mummille ja mummolle koti-Suomeen

JOULUPÄIVÄ

 

Aamulla isin kanssa puistossa "puhaltelemassa" saippuakuplia

Nasun kanssa lenkillä

Joulubrunssilla klubitalolla. Aikuisille free flow champagne + muut juomat.

Äitin alkupalalautanen

Kinkkua ja kalkkunaa. Ruoat olivat ja hyvät ja vaihtoehtoja oli paljon.

Nauttiessamme pöydän antimista saimme myös kuunnella live-musiikkia

Lapsille oli järjrstetty mukavaa ohjelmaa ja tässä täti teki lapsille sokeritikkareita.
Oli muuten hienoja.

Tämä setä teki taas lapsille eläinhahmoja muovailuvahasta.

Tytöt saivat (muovailuvaha) papukaijat.

Joulupukki kävi tervehtimässä. Yhtään ei kuulemma pelottanut vaikka
todellisuudessa kumpikin pikkutonttu oli aivan kauhusta jäykkänä.

 

 

Kynsiin glitteriä

 

Joulupukin tuliaiset: lumiukot, "ihanat" pukki-aiheiset hiuspannat ja rannekorut

 

 

Tällainen joulu siis tänä vuonna. Lapset tuntuivat olevan jouluun oikein tyytyväisiä vaikka eivät toki vielä osaa mitään odottaakaan. C sanoi äsken käydessään nukkumaan, että "meillä oli ihana joulu". Olen samaa mieltä. Huomenna koittaa paluu arkeen, kun V palaa töihin. Nyyh. Pitääkö seuraavaa joulua todellakin odottaa kokonainen vuosi?

Ääripäitä

Tänään en jaksa enää kirjoitella ja siksi keräsin muutaman kuvan tältä viikonlopulta, siitä millaisia ääripäitä Shanghaissa kohtaa päivittäin..

Ruokakaupan herkkuja

Katukeittön "tapas-valikoimaa": kananvarpaita

Edelleen katukeittiön tarjontaa..

Mutta meidän valintamme viikonlopun ravintolaksi oli tämä:
ihana italialainen ravintola

Meidän lähimarkkinoiden tunnelmia..

Sunnuntai aamun hälinää meidän nurkilla



Alakerrassa tienetaan leipä ja yläkerrassa asutaan

 

IFS Mall: täältä ei yltäkylläisyyttä puuttunut..

Chanel, Hermes, Prada, Dolce & Gabbana, Dior..  

Istumme tässä V:n kanssa sohvalla, lapset ovat unilla, jouluvalot ja kynttilät valaisevat huonetta, jouluradio soittaa Jouluyötä ja lasissa on hyvää punaviinia. Kaikki on valmista meidän Kiina-joulua varten ja siksipä me nyt hiljennymme joulunviettoon. Ihanaa ja rentouttavaa joulua kaikille!

Maailmanloppu

Tänään on siis se pelätty tuomion päivä, maailmanloppu. Luin joltain suomalaiselta uutissivustolta, että täällä Kiinassa on pidätetty 800 ihmistä tämän päivän vuoksi. Hihhulit lietsovat viimeisen päivän kunniaksi kapinaa ja levittävät villejä huhuja, joten onhan heidät hyvä lukita telkien taakse. Etteivät vain ne loput miljardi pientä kiinalaista sekoa ja nouse barrikadeille. Nyt iltapäivään mennessä en ole kuitenkaan huomannut taivaan putoavan niskaan tai tapahtuvan mitään muutakaan tavanomaisuudesta poikkeavaa, paitsi että tytöt ovat nyt PÄIVÄUNILLA!!! Ja mitkä tapahtumat tähän ihmeeseen johtivat?

Viime yö oli huono. Mutta eri tavalla huono kuin viime aikoina. Kaikki alkoi siitä, kun heräsimme V:n kanssa vähän kahden jälkeen yöllä kamalaan huutoon. Lähdin tarkistamaan tilannetta ja C tuli minua vastaan meidän huoneen ovella aivan hysteerisessä tilassa. Nostin syliin ja lähdin kantamaan takaisin omaan sänkyynsä, kuten aina ennenkin. Mutta heti kun näki aikeeni ja sänkynsä, alkoi kirkumaan aivan paniikissa "mikä tuolla on?" ja osoitteli sänkyään. Oli ilmeisesti nähnyt pahaa unta ja kuvitteli, että lakanoiden eläinkuviot olivat eläviä. Mörköjä tai jotain. Ei auttanut syli, ei rauhoittelu, ei valojen laittaminen päälle. Ei kertakaikkiaan suostunut menemään sänkyynsä, sillä oli niin vakuuttunut siitä, että sängyssä on jotain hyvin pelottavaa. Lopulta taivuin ja sanoin, että mennään äidin ja isin sänkyyn. Sillä samalla hetkellä heräsi O, kuuli tämän ja vaati päästä mukaan. Seurasi lisää suostuttelua, maanittelua, itkua ja huutoa ja lopulta päädyimme siihen, että isi siirtyi vierashuoneeseen C:n pelottavan peiton kanssa ja minä menin tyttöjen kanssa meidän sänkyyn. C rauhoittui, oli jo nukahtamassa, kun yhtäkkiä ponkaisi istumaan ja alkoi hädissään tuijottamaan sänkyä. Laittoi kätensä peiton alle ja sitten alkoi taas kirkumaan paniikissa. Ja O tietenkin huusi myös, kun oli niin väsynyt. V oli tällöin vierashuoneessa ja Nasu oli mennyt poikkeuksellisesti nukkumaan V:n jalkoihin peiton päällä. Huuto oli ilmeisesti järkyttänyt koirapara mielenrauhaa. Kun se kirkuminen alkoi uudestaan, Nasu säikähti niin, että pissasi alleen. Ja siis samalla V:n ja peiton päälle. Kun V tuli kertomaan asiasta, minua alkoi jo naurattamaan. Kaksi lasta huutaa, koira pissii sänkyyn ja äiti ja isi haluaisivat vain nukkua. No, se huuto piti saada ensin loppumaan. Siispä hain sänkyyn meidän jokapaikan pelastuksen, Ipadin. Laitoin Titi-Nallen meriseikkailun pyörimään ja sillä sainkin tytöt hiljaisiksi. Ajattelin, että nukahtaisivat kesken kaiken mutta mitä vielä! Elokuvanautinto kesti yli tunnin ja vielä lopputekstien aikaan tytöt olivat vahvasti hereillä. Ja vielä aika pitkään sen jälkeenkin. Halusivat mennä kuulemma olohuoneeseen eikä enää huvittanut nukkua. Yöllinen show kesti kaikkiaan lähemmäs kolme tuntia ja sitten aamulla - neidit heräsivät tasan samaan aikaan kuin aina ennenkin. Eli aikaisin. Jo siinä vaiheessa tiesi tarkkaan millainen päivä on tulossa..

Olin varannut auton heti aamusta, sillä halusin käydä ostamassa Lishille joululahjan, vaikka he eivät joulua juhlikaan. Saimme itsekin eilen Lishiltä joululahjoja: tytöt pipot ja hiuspannat ja me bambujoulukuusen. Siispä suuntasimme tyttöjen kanssa cashmere-markkinoille. Emme olleet käyneet siellä koskaan aikaisemmin ja toivoin löytäväni vaikka jonkun ihanan pehmeän ja lämpimän kaulahuivin. Kuskimme lähti ajamaan ja matka vain kesti ja kesti. Tunnin päästä hän alkoi osoittelemaan, että tässä näin mutta näin jo kaukaa, että emme todellakaan ole siellä missä pitäisi. Vaan ruokakaupan edessä. Kuski vilkaisi osoitetta uudelleen ja jatkoimme matkaa. Ajoimme puolisen tuntia ja päädyimme jonnekin slummimaiselle alueelle. Osoitteesta löytyi kuitenkin jonkinlaiset markkinat, joten jäimme autosta pois ja lähdin ihmettelemään tyttöjen kanssa josko sieltä löytyisi jostain jotain ihanaa ja pehmeää pakettiin. Mutta ei. Olimme jälleen väärässä paikassa. Näiltä markkinoilta olisi voinut ostaa lautoja, laattoja, wc-kalusteita ja kaikenlaista sekalaista rakennussälää. Koska kuskimme oli niin pihalla, eikä puhu tai ymmärrä sanaakaan englantia, vaihtoehdot olivat aika vähissä. Ei auttanut muu kuin palata takaisin kotiin. Lahja jäi siten ostamatta ja ajallisesti saatiin tähän reissuun tuhrattua yli kolme tuntia. Hieman turhauttavaa mutta niin tyypillistä Kiinaa. Kotona tarkastin kuskille antamani osoitteen ja se oli ihan oikea. Nämä rakennusmarkkinat minne päädyimme sijaitsivat vain osoitteessa 2020 Hong Mei Lu, kun kashmir-markkinat olivat osoitteessa 2020 Hong Mei Nan Lu.

Lishin tuoma "joulukuusi"

Kotiin päästyämme tyttöjen väsymys alkoi saada yliotteen. Kaksi uhmaikäistä yliväsynyttä on kyllä täysin sietämätön yhdistelmä. Ymmärrän vielä kiukuttelun ja itkun mutta hermo menee siihen jatkuvaan tuhmuuksien tekoon. Se on jotain käsittämätöntä. Tosi väsyneinä he eivät voi tehdä mitään järkevää vaan pelkästään asioita, jotka ovat kiellettyjä. Viimeinen pisara oli se, kun kävin vessassa ja palatessani keittiöön O, oli laskenut vesiautomaatista ainakin pari litraa vettä keittiön lattialle. Sitten lähdettiin unille. Ei se nukahtaminen tietenkään tuosta vaan onnistunut. O sinnitteli melkein tunnin ja C:llä meni 1.5 tuntia ennen kuin nukahti. Mutta nyt nukkuvat. Ihanaa. Illalla päikkärit kostautuvat mutta mitä sitten. Se on vasta illalla. Ja sitäpaitsi se maailmanloppuhan saattaa vielä tulla sitä ennen.  

Kotiäitiydestä

Kävin eilen tyttöjen, A:n ja E:n (An:n tyttö) kanssa jouluostoksilla ja sen jälkeen syömässä. Tytöt olivat vaatekaupassa aika riiviöitä. Juoksivat pitkin poikin, kikattelivat ja kiljuivat. Tutkivat ja touhusivat. Olivat kuitenkin tosi hyvällä tuulella ja ilman pahempia kitinöitä selvittiin, tosin emme käyneet kuin yhdessä (aika isossa) kaupassa. Menimme lounaalle kahvilaan ja siellä sitten tajusin yhtäkkiä, miten paljon tytöt ovat fiksuuntuneet puolessa vuodessa. Siinä ne molemmat nököttivät ruokailun ajan nätisti tuoleillaan, söivät isoilla haarukoilla pahemmin sottaamatta ja joivat kaatamatta mukejaan. Voi mitkä ihanat murut! Moni varmaan ihmettelee, mitä ihmeellistä tässä nyt on mutta jos on yhtään nähnyt meidän tyttöjen ravintolakäyttäytymistä, ymmärtää kuinka paljon on menty eteenpäin. Vielä puoli vuotta sitten en olisi vielä voinut kuvitellakaan lähteväni ravintolaan yksin tyttöjen kanssa, hyvä jos edes silloin kun V oli mukana. Se sotkun, sähellyksen, huudon ja sekoilun määrä oli sellainen, ettei niistä reissuista voinut nauttia itse hetkeäkään. Hävettikin välillä niin paljon, kun kaikkien muiden ipanat aina istuivat nätisti ja rauhallisena paikallaan. Ja söivät niiiiiiiin siististi. Vauvatkin.

Sanoin A:lle, että olen nyt niin ylpeä tytöistäni. A sanoi sitten minulle, että hän on todella vaikuttunut miten hyvin pärjään ja toimin tyttöjen kanssa kaupoissa ja liikkuessa julkisilla paikoilla. Kuinka rauhallinen olen. Kehut jäivät mietityttämään, sillä olen täällä ollessani kuullut samat sanat kahdelta muultakin äidiltä. Itseni mielestä minä kun en ole rauhallinen ihminen ollenkaan. Ja veikkaisin, että V on samaa mieltä. Kai? Ehkä ulkopuolisen silmin meidän tyttöjen touhuilu on toisinaan aika hengästyttävää ja kaoottista. Varmaan rasittavaakin. Kahdessa uhmaikäisessä taaperossa on vauhtia, ääntä, tahtoa ja vaarallisia tilanteita tuplasti ja varmaan enemmänkin, kun villitsevät jatkuvasti toisiaan. Mutta minä olen tottunut siihen. Se ei hengästytä minua, sillä se on meillä normaalia. Enhän minä tiedä muusta mitään.

Ihmiset kyselevät välillä minulta, miten viihdyn kotona. Olenhan minä ollut kotona jo 2.5 vuotta. Ja vastaukseni on edelleen: yllättävän hyvin. Kiinan komennus tuli sinänsä hyvään aikaan - sain arkeen uusia haasteita ja sitä myötä myös mielenkiintoa. Mutta rehellisesti sanottuna, en ole koskaan kokenut itseäni yhtä tarpeelliseksi ja korvaamattomaksi kuin hoitaessani lapsiani kotona. Vaikka päivät seuraavat toisiaan hyvin samankaltaisina eikä kotiäidin elämä todellakaan ole kovin hohdokasta ja seksikästä,  minä koen, että tekemälläni työllä on oikeasti tarkoitus. Ja siksi minä varmaan tätä jaksan. Äidinvaistoni on myös kertonut vahvasti, että tähän mennessä päivähoito ei olisi ollut tytöillemme se paras ratkaisu. Nyt, vähitellen, he alkavat olla mielestäni valmiita. Ensi syksynä voinkin heidät viedä hoitoon hyvillä mielin, tietäen, että he ovat siihen varmasti valmiita.

Kuten aikaisemmin olen todennut, meidän portilta ei tarvitse ottaa kovin montaa askelta kun löytää "oikean" Kiinan. Tänä aamuna käytiin tyttöjen kanssa kävelyllä läheisessä puistossa ja siellä mummot jumppasivat aamujumppiaan musiikin tahdissa. Tästä ei Kiina-eksotiikkaa puuttunut ja sitä olisi voinut katsella loputtomiin. Tytötkin vain tuijottivat lumoutuneina mummojen tanssia miekan ja viuhkojen kanssa.

 

 

Fazerin Sinistä

Kävimme tyttöjen kanssa maanantai-aamuna hakemassa mummin lähettämän paketin. Reissu oli erittäin hyvin onnistunut, sillä saimme paketin, minun ei tarvinnut maksaa mitään eikä sisältöäkään ollut ilmeisesti kadonnut. Avattu paketti oli tietenkin. Sen sijaan minulla ei ole edelleenkään mitään hajua miksi paketti oli "jemmattu" eikä sitä toimitettu meille kotiin. Osoite, jonne menimme oli ihan Shanghain keskustassa ja aamuruuhkassa matkaan saatiin kulumaan melkein 1.5h suuntaansa. Ja tuosta osoitteesta löytyi lopulta posti. (Posteja löytyy huomattavasti lähempääkin). Tämä posti oli täynnä ihmisiä ja asetuimme viimeisinä pisimpään jonoon. Päästyäni viimein tiskille annoin sedälle kotiin tulleet laput, hän leimasi ne, antoi uuden lappusen ja vuoronumeron. Sitten jonotettiin vuoroa seuraavalle tiskille. Sinne päästyämme he halusivat nähdä passini ja minun piti myös allekirjoittaa joku paperi. Ja sen jälkeen jonottamaan kolmanteen jonoon. Taas tarkistettiin passi ja sitten minulle lykättiin laatikko käteen. Aika hölmistynyt oli olo, kun ei ollut hajuakaan mitä tapahtui ja miksi. Mutta paketti on nyt perillä.

Paketista löytyi tytöille joululahjoja ja meille mm. purkkaa, luumumarmeladia, kuivahiivaa, Fazerin sinistä, ruisjauhoja, kardemummaa ja muita mausteita. Kiitos mummi! <3 Ja koska uunikin on toimiva, pääsen leipomaan! Jouluksi pyöräytän joulutortut (taikina on nyt kovettumassa jääkaapissa)  ja seuraavana projektina on leipoa karjalanpiirakoita. Olen mietiskellyt mitä ruokaa kaikista eniten kaipaan Suomesta ja ylivoimainen ykkönen on karjalanpiirakat. Sama juttu oli myös silloin, kun olin vaihtarina Malesiassa. Ei edes ruisleipää ole tullut ikävä vaikka ruisleivän suurkuluttaja olenkin. Toinen mitä kaipaan, on suomalaiset karkit. Ja erityisesti kaikki salmiakit ja kirpeät karkit. Hassua, sillä enhän minä mikään paha karkinmussuttaja edes ole. Ehkä niitä kaipaakin juuri sen vuoksi, että mitään vastaavaa ei ole saatavilla. Ja mitä muuta kaipailen.. Kaikenlaisia maitotuotteita: hyviä juustoja, ruokakermaa, maustettuja tuorejuustoa, kermaviiliä ja kunnollista maitorahkaa. Ja pian kaipaan myös Presidentti-kahvia. Kahvivarastomme alkaa uhkaavasti huveta. Kaipaan myös Alkoa (!) ja sen kohtuuhintaisia viinejä, siis kohtuuhintaisia verrattuna Kiinan hintatasoon. Kiinalaista viiniä olisi saatavilla edullisemmin ja V osti taannoin pari erilaista viiniä maisteltavaksi. Toisen pullon avasimmekin jo mutta se oli niin kamalaa, että tyydyimme vain maistamaan ja loput kaadetiin viemäristä alas.

Suomesta kaipaan ruokaa enemmän kuitenkin luontoa. Puhdasta ilmaa, metsää, luonnonkasveja. Shanghai on yllättävän vihreä kaupunki mutta kaikki vihreä on istutettua. Kaunista istutettua mutta kuitenkin istutettua. Ei täällä voi kerätä kukkia eikä mennä metsäretkelle, poimia marjoja tai paistaa nuotiolla makkaraa. Niin ja tosiaan sitä puhtautta kaipaan muuallakin, ei vaan ilman puhtautta. Ruoan puhtautta, hanaveden puhtautta, vessojen puhtautta, maan ja kaikkien pintojen puhtautta. Tyttöjen vaaleat kengät, jotka olivat vielä useamman kuukauden käytön jälkeen Suomessa oikein siistit, muuttuivat täällä muutaman käytön jälkeen likaisenharmaiksi. Itseasiassa kaikkien tyttöjen ulkoiluvaatteiden pitäisi olla harmaita tai mustia. Hempeät tyttövärit eivät pysy siisteinä ulkoillessa kovin kauaa. Oli satanut tai ei.

Koti-ikävää en ole kokenut eikä päätös muuttaa Shanghaihin ole kaduttanut vielä kertaakaan. Olen edelleen sitä mieltä, että tämä on hyvä kokemus koko perheelle ja hieno mahdollisuus V:lle. Pari vuotta täällä ja sitten olemme valmiita palaamaan takaisin koti-Suomeen paistamaan nuotiolla makkaraa ja laskemaan pulkkamäkeä. Pidempään en haluaisi olla täällä oman uranikaan vuoksi (jos sitä enää tämän kotona olon jälkeen edes on) ja lisäksi haluan, että lapset eivät täysin vieraannu Suomesta, läheisistä, suomalaisista ruoista, tavoista ja perinteistä ja siitä luonnosta.

Sain eilen Suomesta ystävältä iloisia ultrakuulumisia. Kaikki on hyvin ja siellä se pikkuinen kasvaa. Iski pieni haikeus, kun en ole lähellä seuraamassa masun kasvatusta enkä aikanaan näkemässä uutta tulokasta. Muistin myös samalla, että eilen, tasan kolme vuotta aiemmin (17.12.2009) meilläkin oli ensimmäinen ultra. Sitä päivää en unohda koskaan. Enkä näitä kätilön ensimmäisiä sanoja: "täällä on kaksi". Ja sitten näitä sanoja seurannutta mieletöntä tunnemyrskyä. "Et ole tosissasi!!!" sanoin, johon kätilö tokaisi: "Katsotaan, ettei tällä ole kolmatta".  Varsin huojentunut olin silloin ja samoin nyt, ettei sitä kolmatta löytynyt. Vaikka kaiketi niistä kolmosistakin selviää ja selviääkin.

<3 Meidän uusi uuni ja joulutortut paistumassa <3

Yu Yuanin puistossa

Ei se meidän uuden uunin saaminen sittenkään mennyt niin sujuvasti. Perjantaina iltapäivällä kun olimme kyläilemässä A:n luona, puhelimeni soi. Yhteyshenkilömme Sakura soitteli kysyäkseen missä olen. Olisi pitänyt tulla kotiin, jotta voisivat korjaussedän kanssa näyttää miten uunia käytetään. Oletin tietenkin, että uusi uuni on jo asennettu. Mutta sitten kävikin ilmi, että uunia ei oltukaan vaihdettu. Vaikka se edellisenä päivänä jo luvattiin vaihtaa. Ja syy tähän? Se, että uuni TOIMII!!! Meinasin hermostua jo ihan totaalisesti ja kysyä, "kuinka tyhmiä te oikein olette kun viesti ei mene perille sitten millään". Mutta maltoin mieleni ja selitin ehkä tsiljoonannen kerran, että ongelma onkin siinä, että uuni toimii välillä ja välillä taas ei. Se, että se toimii juuri sillä hetkellä, ei kuitenkaan tarkoita, että uuni on ehjä. Se kun ei välttämättä toimi samana iltana. Ja enhän minä voi kokata uunilla, joka toimii joskus ja joskus taas ei. Mutta ei selityksestä mitään apua ollut, sillä heidän näkemyksensä mukaan jos uuni toimii nyt, se on ehjä. Ja koska se toimii, täytyy olla kyse siitä, etten minä osaa käyttää uunia.. Aaaaargh!!! Kiehuin raivosta ja soitin V:lle töihin. V laittoi taas uuden meilin ja siitä muutaman tunnin päästä soi puhelimeni uudelleen. Sanoivat, että uuni voidaan vaihtaa jos haluamme mutta tilalle tuleva uuni on täsmälleen samanlainen kuin nykyinen. Minä sanoin, että jos ei parempaa mallia ole tarjolla, vaihdetaan sitten samanlaiseen. Kunhan saadaan vaan toimiva uuni. Olisi se sitten kuinka huono uuni tahansa. No, pian meille tulikin uusi uuni. Ja se ei todellakaan ole samanlainen. Vaan oikea, kunnollinen, ihana sähköuuni!!! Viimeiseen saakka siis yrittivät kokeilla, jos antaisimme asiassa periksi ja onneksi ei annettu. Tuolla voisi paistaa vaikka kinkunkin! Ja leipoa pullia ja kakkuja! Ah!

Ja se kirje tullilta sitten.. Ei Tiffany oikein osannut muuta sanoa, kuin että meidän pitää varmaankin mennä käymään kirjeessä mainitussa osoitteessa. Mitään syytä siihen miksi paketti on jäänyt "jumiin" ei ole annnettu eikä kirjeessä selitetty mitä meidän pitäisi tehdä paketin saamiseksi. Tai että saadaanko sitä ollenkaan. Siispä lähden maanantaina aamulla tyttöjen kanssa sinne virastoon ja katsotaan miten käy. Hieman jännittää, kun epäilen, ettei kukaan puhu siellä englantia.

Käytiin eilen tutustumassa yhteen Shanghain ykkösturistikohteista, Yu Yuan gardeniin. Puisto sijaitsee Shanghain vanhassa kaupungissa ja se on perustettu yli  400 vuotta sitten Ming-dynastian aikana. Puiston rakennutti Pan Yunduan niminen mies isälleen, joka oli Ming-dynastian korka-arvoinen virkamies. Puiston rakentaminen kesti kaikkiaan noin 20 vuotta. Puisto on ollut välillä huonossa kunnossa ja se on kärsinyt tuhoja erityisesti Oopium-sotien ja Taiping-kapinan aikana. Mutta nykyisin puisto on Shanghain hallinnon omistuksessa ja se on julistettu kansalliseksi monumentiksi vuonna 1982. Tytötkin tykkäsivät puistosta kovasti, varsinkin lampien karpeista ja tunneleista, joissa pääsivät kulkemaan.

Vaikka päivä oli harmaa, sateinen ja kolea, oli puisto silti todella kaunis. Voin vain kuvitella millainen se on keväällä ja kesällä, kun kaikissa puissa on lehdet ja kukat kukkivat. Hyvää puistovierailussa sateisena ja kylmänä päivänä oli kuitenkin se, että todennäköisesti vierailijoita oli hieman vähemmän kuin viikonloppuisin yleensä. Kierreltiin puistovierailun jälkeen myös puiston ympärillä olevaa basaari-aluetta ja käväistiin markkinoilla läheisellä kadulla. Harmi, että kamerasta loppui akku, sillä siellä oli todella kiinalaista meininkiä. Käytävät niin kapeita, ettei edes meidän peräkkäin istuttavilla, kapeilla rattailla päässyt oikein etenemään ja hyllyt täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta, tarpeellista ja tarpeetonta. Sieltä olisi saanut ostettua myös askartelutarvikkeita, joita olen kaipaillut mutta C sai sellaiset kilarit, ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin poistua paikalta. Neiti taisi olla vähän väsynyt ja sitten se hälinä, meteli ja kaikki ne kiinalaiset oli vähän liikaa.

Tytöt alkavat nyt olla kunnossa, pientä nuhaa ja yskää vain. Minulle nousi perjantaina illalla kuume vuorostaan. Tämän päivän otankin nyt sitten ihan rennosti. Aamulla tosin käytiin tyttöjen kanssa uimassa ja testaamassa meidän compoundin saunoja. Suomalaiset saunat ovat ja vaikka eivät enää ihan priimakunnossa, kyllä niissä joululöylyt voi käydä ottamassa.

Postia tullilta

Ihan lyhyt päivitys tältä päivältä: me saamme UUDEN UUNIN!!! Minun laittamani meili ei vielä ratkaissut tilannetta - tietenkään - mutta kun "perheemme pää" (jepjep) laittoi asiasta vielä meilin, yllättäen toiveemme luvattiin täyttää. On tämä vaan miesten maa tämä Kiina mutta ei se mitään. Tärkeintä on, että meille tulee uusi uuni!!!

Äitini lähettämä paketti on myös saapunut Shanghaihin. Tulossa olisi ainakin muutamia mausteita jouluruokia varten, suklaata ja luumumarmeladia. Pakettia ei ole kuitenkaan toimitettu meille kotiin, sen sijaan sain pakettikortin mukana seuraavan kirjeen:

Kirjeessä mainitun nettisivun perusteella minua lähestyy siis tulli. Tämä(kin) paketti on siis avattu ja saapa nähdä mitä "kiellettyä" mummi on meille postitellut. Ja kuinka paljon saan maksaa, että saan paketin tullista. Vai saanko ollenkaan. Huomenna saadaan varmaan vähän lisävalaistusta kirjeen sisältöön, sillä Tiffany on tulossa opettamaan meitä.

Pipareita ja uuniongelmia

Maikkarin sivuilla oli muutama päivä sitten listattu maailman kalleimmat kaupungit. Shanghai löytyi sijalta 13, joten ei ihme, että täällä tuntuu moni asia niin kalliilta. Tai oikeastaan voisi sanoa, että myös hintatasossa Shanghai on äärimmäisyyksien kaupunki. Jotkut asiat eivät maksa minun näkökulmastani mitään (kuten ayin palkka) ja sitten taas esimerkiksi tuontiruoka ja hiusten värjääminen on täysin naurettavan hintaista. Kävin pari viikkoa sitten värjäämässä ja leikkaamassa hiukseni ja koskaan en ole edes Suomessa maksanut kampaajakäynnistä yhtä paljon. Meinasin melkein pyörtyä laskun nähdessäni. Se oli nimittäin hieman yli 200€. Saa nähdä kuinka monta kertaa näillä taksoilla raaskii kampaajalla käydä, kun en Suomessakaan raaskinut käydä äitiyslomalaisena.

Ayien matalista palkoista johtuen täällä monessa perheessä on useampikin ayi. Lishi kertoi, että meidän compoundissa ennätys taitaa olla tällä hetkellä seitsemän ayia samassa perheessä! Tiedän tämän perheen, sillä heillä on pian 2-vuotiaat kaksoset ja myös isoveli ja koira. Olenkin ihmetellyt, että millaista päivää heidän ayinsa tekevät, kun lapset ja koira liikkuvat ulkona ayien kanssa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Mutta heillä taitaakin olla aikalailla 24/7 apulaisia paikalla. Eipä olisi minun juttuni. Ja mitä ne kaikki ayit tekevät? Yksi kai kokkaa ja pesee pyykkiä, toinen siivoaa ja loput hoitavat lapsia ja koiraa. Eihän yksi ayi tietenkään pysty kahta, saati kolmea lasta hoitamaan kerrallaan (isovelin on päivät tarhassa).

Tyttöjen flunssa on jatkunut, siispä jätimme pikkujoulu-muskarin eilen väliin. Halusin kuitenkin tehdä tyttöjen kanssa jotain mukavaa jouluista ja siispä leivoimme pipareita. Valmista piparitaikinaa saa täällä Ikeasta. Melkoista sähläystähän se oli, kun ei tytöillä riitä kärsivällisyys odotella nevoja tai vuoroaan. Ja sen verran ovat persoja makealle, että enemmän sitä taikinaa taidettiin syödä kuin siitä saatiin leivottua pipareita. Mutta hyviä niistä tuli ja hienoja. Niin ja kirjoitimme kirjeet myös joulupukille. Joululahjatoiveet ovat vaihdelleet tässä ajan mittaan, kaikki mahdollinen on mainittu taulujen ja omenoiden väliltä. Mutta nyt listoihin kirjoitettiin ainakin saippukuplat, palapelejä ja kyniä. Kirjeet vietiin parvekkeelle odottamaan tonttuja ja sitten tänä aamuna kirjeet olivatkin kummasti hävinneet. O ja C osasivat kertoa, että Pip- ja Paddy -tontut olivat ne hakeneet ja vieneet joulupukille Korvatunturille.  (Pip ja Paddy tontut seikkailevat englanninkielisessä lastenkirjassa, jonka täältä tytöille ostin).

Tuosta meidän koirasta on tullut muuten riiviö. Täytyy kuitenkin todeta, että Nasu on kaikin puolin hyvin rakastettava riiviö. Kuten "isoveljensä" Uuno, myös Nasu on kiltti koira. Ja myös hyvin pehmeä. Minkäänlaista aggressiivisuutta ei ole kummassakaan havaittavissa eikä terrierimäistä ärhäkkyyttäkään. Mutta Nasu on ihan mahdottoman itsepäinen. Erityisesti meidän kiinan tuntien aikana Nasu on alkanut possuilemaan. Hakee huomiota kaiken mahdollisin keinoin ja kaiken aikaa. Kaivelee huonekasvien juurilta pikkukiviä (niitä koristejuttuja), hyppää pöydälle, varastelee ja pureskelee tyttöjen leluja. Ja kun kieltää, tyyppi laittaa korvat luimuun ja heittää heti selälleen "anteeksi, anteeksi, en minä mitään pahaa". Ja sitten minuutin päästä on taas samoissa touhuissa.  Me ollaan ihan ihmeissämme mitä tuollaisen tapauksen kanssa voi tehdä. Uuno oli tässä mielessä niin helppo koira, sille ei tarvinnut yleensä sanoa kuin kerran ja se uskoi. Eikä se rikkonut pentunakaan oikeastaan yhtään mitään, kunhan vaan varasteli ja kanteli tavaroita. Nasu järsii kyllä kaikkea mahdollista, tyttöjen ensimmäisiltä Barbeiltakin on purtu jalat poikki. Puupalikoita on myös rikottu useampia. No, ehkä Nasun kanssa oppi menee perille vähän hitaammin, samoin kuin tyttöjen kanssa. Ehkä sitten kun on miljoonannen kerran kieltänyt, koira jotain jo uskookin. Mutta ei sille koiralle voi oikein kuin nauraa vaikka välillä meinaakin mennä hermot. On se vaan niin ihanan hellyttävä  mussukkavauva.

Mainitsin pari päivää sitten, että meidän uuni meni rikki. Se "korjattiin" mutta tänään se ei taaskaan toiminut. On muuten aika raivostuttavaa, että kun olet valmistellut ruokaa - kuorinut, pessyt, pilkkonut, keittänyt, paistanut, sekoittanut, maustanut - ja enää puuttuisi vain se kypsennyt uunissa, uuni ei toimikaan. Ja ne lapset on nälkäisiä ja kiukkuisia ja sitten pitäisi vielä kehitellä jokin toinen ruoka tilalle.. ARGH!!!! Olen käyttänyt uunia ehkä noin kuusi kertaa, joista kolmella kerralla se ei ole toiminut. Ja kahdesti se on jo "korjattu". Tänään meni hermot ja laitoinkin asiasta kiukkuisen meilin. En halua enää yhtäkään korjaajaa, haluan vain ja ainoastaan uuden uunin. Varsinkin, kun tuo meidän uuni on surkein uuni, minkä olen koskaan nähnyt. Sehän ei siis lämmitä/kypsennä ruokaa - vaan polttaa - joko ylhäältä tai sitten alhaalta. Saat valita itse kumman vaihtoehdon haluat. Saa nähdä mitä minulle vastataan. Todennäköisesti lähettävät vain korjaajan paikalle.

Sitä sun tätä

Meillä on viime päivinä ollut ongelmia sähköjen kanssa. Torstai-iltana koko meidän kaupunginosasta ja kuulemma myös naapurista menivät sähköt reiluksi tunniksi. Olin juuri silloin salilla ja aluksi ajattelin jatkaa treenausta, hätäuloskäyntien valot kuitenkin hieman valaisivat. No, ei niistä valoa kauaa riittänyt vaan noin viiden minuutin päästä nekin sammuivat. Oli muuten pimeää! Kotona meillä on onneksi yksi taskulamppu, sillä en ole löytänyt meidän ”sytkäriin” vielä mistään kaasua (se loppui ensimmäisen käytön jälkeen) eikä tulitikkujakaan löydy kaupoista. Tähän mennessä olen sytytellyt kynttilöitä kaasuhellan avulla mutta eihän se tietenkään toiminut, kun liekin saamiseksi tarvitaan sitä sähköä. Siispä kauppalistaan on nyt lisätty muutama taskulamppu ja muutama sytkäri.

 

Eilen meillä pamahti sulake, tietenkin vähän ennen kymmentä lauantai-iltana ja puoli kämppää oli pimeänä. Jääkaappi ja pakastinkaan eivät toimineet. Korjaajasetä löysi lopulta syyn ja se oli meidän astianpesukone, joka poltteli sulaketta. Huomenna aamulla saadaan korjaaja paikalle, toivottavasti saataisiin uusi konekin. Nykyinen jättää vähän väliä vedet koneen sisälle mutta se ei tietenkään riitä syyksi uuden koneen saamiseksi.  Tänään kokkailin sitten kaalilaatikkoa. Laitoin laatikon uuniin ja se uuni ei yhtäkkiä tietenkään toiminut.  Kaasua tuli kyllä mutta sytytys ei toiminut. Respassa sanoivat, että korjaaja tulee vasta huomenna, sillä sunnuntaisin ei ole paikalla sellaisia työntekijöitä, jotka korjaisivat kodinkoneita. (Vaikka osaisivatkin). Tämähän ei kelvannut minulle vastaukseksi, sillä minä halusin kaalilaatikkoni. Ja lopulta meillä kävi setä, joka sai uunin kuntoon muutamassa minuutissa. Ja minä sain kaalilaatikkoa puolukkahillolla. Maistui muuten hyvältä. Tällä viikolla tein myös karjalanpaistia ja perunamuussia itsenäisyyspäivän kunniaksi. Suomiruokaviikko menossa.

Valoista voisin muuten vielä kertoa, että täällä ei oikein osata tehdä valosuunnittelua ei sisällä eikä ulkona. Meidän compound on ulkoa valaistu aivan surkeasti. Nekin harvat ulkovalot, mitä meidän alueelta löytyy, eivät valaise vaan häikäisevät. Valot ovat maassa ja ne on suunnattu ylöspäin, eli ohikulkiessa ne sokaisevat kyllä aika kivasti. Sen jälkeen kun V törmäsi toisella viikolla täällä käärmeeseen, olen kulkenut pimeällä kaikkialle taskulampun kanssa. Vaikka ei kai niitä käärmeitä kovin paljoa voi olla, kun kukaan muu ei ole niihin törmännyt.  Mutta silti. En halua törmätä käärmeeseen. Ja valaistus sisällä sitten.. On täälläkin pimeää minun makuuni ja olohuoneeseen olen ostanut muutaman ylimääräisen lampun. Nyt myös jouluvalot valaisevat kivasti.

Täällä on alkanut talvi, ihan virallisestikin. Ostin perjantaina Shanghai Dailyn (eglanninkielinen sanomalehti) ja siellä kerrottiin, että talvi on alkanut viime sunnuntaina. Se alkaa, kun viitenä päivänä peräkkäin lämpötila pysyy alle +10C. Ja kyllä täällä jo kylmältä tuntuu! Ilmankosteus on niin suuri, että vaikka ei ole lähellekään pakkasta, ilma tuntuu todella kalsealta. Tänään tosin käytiin jo lähellä miinusasteita, sillä aamulla oli vain +1.5C lämmintä. Ihana päivä kuitenkin, sillä aurinko paistui pilvettömältä taivaalta ja ilmakin tuntui mukavan raikkaalta.

Käytiin eilen antiikkimarkkinoilla tai pitäisikö niitä kutsua lähinnä krääsämarkkinoiksi. Ei sieltä oikeaa antiikkia taida löytääkään. Mutta ihan mielenkiintoisia juttuja, kaikenlaista sekalaista sälää ja halvallakin niitä saisi. Tarvitsee ehdottomasti mennä joskus uudestaan, paremmalla ajalla ja ajatuksella. Ostin kuitenkin prinsessoille joululahjaksi olkalaukut (kaikenlaiset laukut on nyt tosi kova juttu) ja itselleni pienen laatikoston koruille. Löysin jotain kiinalaista, mitä olin etsinyt. Joululahjat ja kortit jäänevät kuitenkin postittamatta, sillä aika taitaa loppua kesken. Anteeksi vain kaikille.

 

Antiikkimarkkinoiden portilla

 

Antiikkimarkkinoiden tarjontaa. Ei niin kiinalaista mutta aika sööttiä.

 

 

Kävimme hakemassa eilen myös uudet tauluni. Toisessa taulussa oli tosin väärä kuva mutta ei se mitään. Harvinaista kyllä, sekin kelpasi minulle. Hyviä vaihtoehtoja oli vaan niin monta, että valinnan tekeminen oli alunperinkin vaikeaa. Ensi viikolla täytyy soittaa sedät kiinnittämään taulut seinälle. Ja sitten voisin ottaa sen kuvan.

 

Joulusta vielä sen verran, että ostoskeskuksissa, kaupoissa ja kahviloissa on joulu. Siitä huolimatta, että kiinalaiset eivät vietä joulua. Joulu on kuitenkin hyvä tilaisuus tehdä kauppaa ja senhän kiinalaiset ovat osanneet aina. Kauppa on se joka kannattaa vai miten se meni. Syvempää merkitystä joululle ei täältä kyllä löydy.

 

 

 

Tytöt ovat kipeänä, perusflunssaa kai. Ääni maassa, nuhaa, yskää ja lämpöäkin. Tauti kerran kuukaudessa -tahti jatkuu näköjään myös täällä Kiinassa. Voi kun paranisivat tiistaihin mennessä kun meillä olisi vuoden viimeinen muskari ja muskarin pikkujoulut!