Siitä lintuinfluenssasta vielä.. ja myös Botanical gardenista

En ollut lintuinfluenssasta osannut vielä kovin paljoa huolestua ennen eilistä. Olin ajatellut, että jos jollekin meistä nousisi kuume, ei kun Shanghai Unitediin heti testeihin. Varmuuden vuoksi, oman mielenrauhan kannalta. Mutta eilen minulle selvisi, että kansainväliset, yksityiset sairaalat eivät enää ota kuumepotilaita vastaan. Ne eivät saa ottaa. Kiinan viranomaiset haluavat keskittää kuumepotilaat julkisiin sairaaloihin, joissa sitten tutkitaan potilaat lintuinfluenssan varalta. Ja sekös minua ahdistaa.. Meillä tytöt sairastavat keskimäärin kolmen-neljän vikon välein. On siis aika todennäköistä, että lähiaikoina ollaan taas kipeinä (ei olla nimittäin oltu "pitkään" aikaan!) ja sitten pitäisi mennä kiinalaiseen sairaalaan. Sairaalaan, jossa on pitkät jonot eikä kukaan puhu englantia.. Kiinalaisia lääkäreitä. Kiinalaisia hoitajia. Kiinalaista meininkiä. Hehe. Ainakin ennakkoasenteet ovat kohdillaan..

 

Shanghai Dailystä saa päivittäin lukea viimeisimmät käänteet lintuinfluenssasta. Se vielä muutama päivä sitten aivan pienenpienenpieni huolenpoikanen onkin vaivihkaa alkanut kasvamaan isommaksi. Jokaisen lukemani uutisen ja uhrin jälkeen asia vaivaa mieltä aikaisempaa enemmän. Eikä siihen ole edes mitään rationaalista syytä. Uhreja ei toistaiseksi ole edes kovin montaa - muistaakseni 11 - mutta kun heistä saa lukea lehdestä päivittäin (TAAS uusi uhri!), hämärtyy "todellisuus". Jos tytöt nyt sairastuisivat, olisin varmasti todella huolissani. Vaikka tiedänkin, että lintuinfluenssatartunta on kaikkea muuta kuin todennäköinen. Pelottavinta tässä skenaariossa on se, että tautia ei automaattisesti testata kaikilta kuumepotilailta.

 

Jos tytöille nousisi yli 38C kuume, annetun ohjeistuksen mukaan meidän tulisi mennä paikalliseen lastensairaalaan. Kiinalaisessa sairaalassa lääkäri sitten tutkisi ja jos oireet eivät olisi vakavat, lintuinfluenssatestiä ei tehdä. Testejä tehdään vasta siinä vaiheessa, kun potilas on jo aika huonona.  Nämä lintuinfluenssaan tähän mennessä kuolleet ovat käytännössä kaikki hakeutuneet lääkäriin jo taudin varhaisessa vaiheessa. On todettu hengitystieinfektio, potilas lähetetty kotiin toipumaan ja muutaman päivän kuluttua on potilas joutunut palaamaan sairaalaan vaikeiden oireiden vuoksi. Testi tehdään viimein, hoito aloitetaan ja sitten potilas kuolee. Taudista selviäminen vaatisi ilmeisestikin aikaisessa vaiheessa annettua hoitoa mutta miten sitä on mahdollista saada, jos testejä ei lievillä oireilla edes tehdä? Huoh. Toivotaan, että tytöt pysyisivät nyt terveinä. Ja että mummi saisi meille tuotua mukaan Suomesta Tamiflut. Ihan varmuuden vuoksi.

 

Shanghaissa on ollut viime päivät kesäisen lämmintä, jopa helteistä. Kävin perjantaina tyttöjen kanssa Botanical Gardenissa ihailemassa kukkasia puissa, pensaissa ja maassa. Muita länsimaalaisia ei puistossa näkynyt ja ajoittain saimmekin aivan liikaa huomiota. Kukkien ihailu unohtui kiinalaisilta tyystin, kun he havaitsivat meidän pellavapäät. Ja sitten kiinalaisten kamerat, kännykät ja ipadit suunnattiin kohti meitä. Puisto oli onneksi tosi iso ja sieltä löytyi rauhallisiakin paikkoja, missä saimme kulkea rauhassa emmekä olleet se "päänähtävyys". 

 

Tytöillä oli puistossa paljon ihailijoita. Tässä yksi sinnikkäimmistä.

I <3 Pioni. Näitä olikin kaikissa mahdollisissa väreissä.

 

 

 

 

 

Puistot eivät ole kiinalaisille vain puistoja. Kun suomalaiset käyvät puistoissa lähinnä vain kauniilla säällä kävelyllä tai piknikillä, kiinalaisille puistot ovat kuin olohuone tai se oma piha. Puistoihin kokoonnutaan, niissä vietetään aikaan, seurustellaan, harrastetaan. Eikä sen säänkään tarvitse olla edes paras mahdollinen. Puistoissa myös tapahtuu koko ajan kaikenlaista. Kiinalaiset tykkäävät esimerkiksi tanssia eikä täällä muuta tarvita, kuin pieni mankka ja tanssit ovat samantien käynnissä. Ja näissä tansseissa tanssivat sekä nuoret että vanhat. Tytöt katselivat tanssia innoissaan ja olivat jo uskaltautumassa mukaan, mutta sitten tuli kiinalaishyökkäys ja into tanssia lopahti sitten siihen. Myöhemmin löysimme eräästä puistonkolkasta sedän, joka soitteli itsekseen haitaria. Silloin tytötkin rohkenivat pyörähtelemään musiikin tahdissa. Muitakin soittajia puistossa oli ja myös laulajia. Eivätkä he siellä sen vuoksi soittaneet tai laulaneet, että yrittivät tienata leipäänsä. Vaan ihan omaksi ja muiden iloksi. Taijin harrastajia näkee puistoissa myös paljon ja leijan lennättäjiä. 

 

 

Tanssit ison puun alla

 

Taijita puiden katveessa

Ompelukerho kokoontuu

Tytöt omalla pihalla. Suomi-kouluun viikon päästä ja sitä varten
ostimme tytöille uudet koulureput. <3 Reppu on O:lle niin tärkeä, että se
selässä lähdetään leikkipuistoon ja se otetaan kainaloon yöllä..