keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Ayi-ahdistus

Minua on viime aikoina vaivannut ayi-ahdistus. Ja kamala syyllisyys tästä ahdistuksesta, sillä meidän Lishi on oikein mukava ihminen. Mutta muutama tai itseasiassa useampikin asia on alkanut todella nyppimään. Kuten se, että kun olen aamulla tekemässä aamupesuja ja laittautumassa, ayimme saattaa tunkeutua siivoamaan juuri sitä samaa vessaa. Aivan kuin meillä ei juuri sillä hetkellä olisi mitään muuta paikkaa siivottavana..
 
Lishillä on tapana tehdä kaikki asiat samassa järjestyksessä, aina. Ensin siivotaan aamupalan jäljet ruokapöydästä ja keittiöstä. Sitten laitetaan pyykinpesukone pyörimään. Sitten pedataan sängyt, pestään vessat. Seuraavaksi on vuorossa pölyjen pyyhkinen, mitä seuraa imurointi ja lattioiden pesu. Imurointi ja lattioiden pesu aloitetaan aina keittiöstä. Sen jälkeen silitetään vaatteita ja lopuksi viedään Nasu ulos. Hän ei muuta rutiiniaan eikä järjestystä kovin helpolla, ei vaikka kuinka pyytäisin. Niin ja lakanat vaihdetaan ja pestään joka toinen viikko, aina maanantaisin.
 
Meille oli maanantaina tulossa heti aamusta muskarikavereita vierailulle. Pyysin Lishiltä, että aloittaisi päivän työt imuroinnilla ja lattioiden pesulla. Ettei meidän tarvitsisi sitten väistellä imuria ja moppia vieraidemme kanssa. Voisi ajatella, että kotiapulainen kävelisi suoraan imurin luokse mutta ehei.. Lishi alkoi siivoamaan keittiötä ja ruokapöytää, sillä sehän on hänen ohjelmassaan se aamun ensimmäinen tehtävä. Siitäkin huolimatta, että kokkailin juuri silloin keittiössä vieraita varten. Siispä jouduin pyytämään uudelleen Lishiä aloittamaan siivouksen imuroinnilla. Mutta edelleenkään Lishi ei olisi halunnut tarttua imurinvarteen. Keittiön siivouksen jälkeen hänen mielestään kuuluu pestä pyykkiä. Lishi sanoikin laittavansa ensin lakanat pesuun - olihan taas se maanantai, jolloin lakanat on vaihdettava (minä en muuten ole esittänyt toivetta tästä maanantaisesta lakanoiden vaihdosta).. Koska minä en myöskään halua, että pesukone ja kuivuri huutavat, kun on vieraita käymässä, pyysin vaihtamaan lakanat vasta seuraavana päivänä. Mitä Lishi tekee? Hakee viimein sen imurin ja alkaa imuroida. Mutta aloittaa taas KEITTIÖSTÄ, juuri siitä huoneesta, missä yritän kiiressä puuhastella ja saada kokkaukset valmiiksi ennen vieraiden saapumista.. Ja joudun pyytämään, joskomuroinnin voisi aloittaa jostain muualta.. Kun Lishi oli saanut siivottua lattiat ja keittiön, hän siirtyi tyttöjen huoneeseen. Olin itse tällä välin jo pedannut vuoteet ja mitä tekee Lishi nyt? Repii vuoteet auki, sillä on SE päivä, kun lakanat pestään. Tässä vaiheessa minä aloin jo olla hieman närkästynyt. Ja taas kerran jouduin sanomaan, etten halua, että lakanoita pestään tänään. Että jos sen voisi tehdä vaikka seuraavana päivänä.. Kamala minä. Rutiinien ja pasmojen sekoittaja.
 
Joskus on vaikeaa ymmärtää, miten voi olla niin ylitsepääsemättömän hankalaa muuttaa toimintatapoja näinkin pienissä, mitättömissä asioissa. Näitä päähänpinttymiä on nimittäin paljon, oikeastaan kaikessa.. Myös ruoanlaitossa. Lishi laittaa ihan hyvää ruokaa mutta käytännössä hänen menullaan on vain viisi erilaista ruokalajia. Lisäksi hän haluaisi jostain syystä laittaa ruokaa aina vain tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin. Ruoanlaitossa hän ei käytä kuin punaisia paprikoita. Keltaiset tai vihreät eivät kelpaa. Parsakaalia hän käyttää myös mutta ei koskaan kukkakaalia. Porkkanaa ei käytetä, ei perunaa, ei bataattia, ei parsaa. Kanasta Lishi tekee vain paistettua riisiä, ei mitään muuta. Olen pyytänyt tekemään joskus meille vanhemmille mausteisempaa ruokaa, olen ostanut chiliäkin sitä varten, mutta ei.. Chilit homehtuvat aina jääkaappiin. Oikeanlaisia nuudeleita en myöskään ole ilmeisesti onnistunut hankkimaan. Kerran hän suostui pitkin hampain tekemään ruokaa ostamistani nuudeleista - me pidimme ruoasta - mutta sen jälkeen ei nuudeleita ole kokkailtu. Ovat vääränlaisia nuudeleita. En myöskään ole osannut ostaa oikeanlaisia rapuja, niitäkin Lishi suostui laittamaan vain kerran. Olenkin viime aikoina kokkaillut itse kaiken. En yksinkertaisesti jaksa syödä aina sitä samaa. Mutta ei se kokkailu minua haittaa. Rakastan ruoanlaittoa.
 
Lishi ei pese pyyhkeitä. Ei käytä pyynnöistäni huolimatta tahranpoistoaineita pyykinpesussa. Minä taas halua, että vaatteet ovat täysin tahrattomia. Myös tyttöjen. Lishi ei pyyhi keittiökaappien ovia, eikä pölyjä liesituulettimen päältä. Ei pyyhi tahroja tyttöjen tuoleista, ei sormenjälkiä ovista tai valokatkaisijoista. Ja jättää lähtiessään kaikki valot päälle. Lomien suhteen hän yrittää aina "vedättää" meitä. On muka tietämätön Kiinan virallisista vapaapäivistä ja työpäivistä. Tuhat pienenpientä asiaa, jotka ärsyttävät.  Ja pahinta on, etten oikein tiedä mitä näille asioille voisi tehdä. V sanoo, että minun pitäisi kertoa Lishille mikä mättää. Mehän maksamme palkankin. Mutta se vaan ei ole niin yksinkertaista, ei täällä Kiinassa.

Ensinnäkin, vaikka yritän kuinka kauniisti pyytää ja kehottaa, saan Lishiltä aina sellaisia "katseita". Sen lisäksi hän jättää monesti joko tietoisesti noudattamatta pyyntöjäni tai sitten hän ei vain ymmärrä mitä minä sanon. Ja se vasta ärsyttävää onkin. Taannoin pyysin Lishiä pesemään samalla pyyhkeet, samalla kun pesee lakanat. Vastaus oli "yes, yes". Ja sitten myöhemmin kävi ilmi, ettei hän tiennyt, mitä "towel" tarkoittaa. Tämä piirre kiinalaisissa saa välillä raivon partaalle. Miksi ei vaan voi kysyä, jos ei ymmärrä??? Kulttuurieroja parhaimmillaan.
 
 
Silitetyt ja siisteiksi rulliksi viikatut alushousut..
 
 
 

12 kommenttia:

  1. Pakko kommentoida... Nyt olet ollut tarpeeksi kauan Kiinassa ja unohtanut, että suurin osa täällä Suomessa (mukaan lukien itseni) tekee tuon kaiken ITSE (tai jättää tekemättä mutta kuitenkin). Nauti siitä kun sinulla on Lishi, sillä saattaa vielä tulla aika jolloin apulaista ei kotoa löydy ja jos "oikein onnettomasti" sattuu, saatat samalla käydä töissä ja kaikki kotityöt jäävät iltoihin ja viikonloppuhin.
    Toki ymmärrän harmitukset ja täytyy myöntää, että hieman hymyilin kun mietin teidän taisteluja (taitaa olla kaksi itsepäistä vastakkain). Toivottavasti löydätte yhteisen sävelen.
    Kaikkea hyvää sinne kauas!
    T:Tanja
    P.S. Näkyykö pohjois Korean toimet mitenkään siellä Kiinassa? Radiossa sanoivat aamulla, että etelä Korea ja Japani ovat valmiustilassa. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! juu, näinhän se tavallaan on. Suomesta katsottuna kotiapulainen on aivan luksusta. Tosin täytyy sanoa, etten minä nyt ihan niin kauaa ole poissa ollut. Ja kyllä se niin on, että vaikka meillä onkin kotiapulainen, ei elämä ole täällä helpompaa. Päinvastoin.

      Täällä on esim. PAKKO imuroida ja pestä lattiat monta kertaa viikossa. Ilmansaasteet ja se kamala musta pöly kun tunkeutuvat sisällekin. Suomessa riitti kun imuroi kerran viikossa ja pesi lattiat joka toinen viikkoa. Asioiden hoitamiseen (esim. ruokakaupassa käymiseen) menee aivan tuhottomasti aikaa. Suomessa kaikki oli niin naurettavan helppoa. Kaikki ostokset samasta kaupasta kerran viikossa.

      Täällä mies tekee pidempää työpäivää. Työmatkoihin menee joko 45min suuntaansa ja toiseen paikkaan missä pääsääntöisesti on töissä, 1h30min suuntaansa. Eli siis kolmekin tuntia päivässä. Arjen pyörittäminen on siis minun vastuullani paljon enemmän kuin Suomessa.

      Että ei täällä todellakaan helpolla pääse. siis sen työmäärän suhteen. Tai muutenkaan. Suomessa pääsin ehdottomasti helpommalla. Vaikka siivooja kävi vain joka toinen viikko. Ja vielä näistä ayista sen verran.. Työteho on aika erilainen kuin mihin Suomessa olen tottunut. Suomalainen siivooja tekee ripeästi ja tehokkaasti työnsä mutta ayilla ei ole kiire.

      Osa expaattien vaimoista viettää kyllä luksuselämää. Lapset hoidossa / koulussa ja ayi hoitaa kaikki kotityöt. Mutta meillä ei näin ole. Meillä ei ole siihen edes varaa. Joten tuo "oikein onnettomasti sattuu" ja "saatat samalla käydä töissä" tuntui jopa hieman loukkaavalta. Minä en ole valinnut elämää Kiinassa ja kotona sen vuoksi, että pääsisin helpommalla. Helpompaa olisi ollut jäädä Suomeen ja palata töihin. Ja minä todella haluan palata töihin.

      Ei täällä Korean tilanne mitenkään muuten (ainakaan vielä) näy. Mediassa tietenkin.

      Poista
  2. Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata. :(
    T:Tanja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tanja: en minä nyt oikeastioikeasti loukkaantunut. Elämä kotiapulaisineen ja autokuskeineen kuulostaa kyllä aika hohdokkaalta mutta todellisuus on aika kaukana siitä. Ainakin meidän kohdallamme. :) Ayista on paljon apua ja kuten Mia alla sanoi, olisi vaikea selvitä ilman häntä. Ja siitä syystä yritänkin sopeutua ja purnata täällä blogissa. :)

      Poista
  3. Heips, löysin sinunkin blogisi! Linkkaan sen tuonne omaani, niin on enemmän ajankohtisia Shanghai-blogeja listalla :)

    Ensimmäiseen kommenttiin sanoisin, että Suomesta käsin on tavattoman vaikea ymmärtää Kiinan arkea. Kaikki arkiset asiat ovat täällä vaan monin verroin hankalampia: siivota täytyy joka päivä, kaupassa käynti on koko päivän ohjelma, koulut vaativat vanhempien apua ja läsnäoloa miljoona verroin Suomeen verrattuna... listaa voi jatkaa loputtomiin. Ilman Ayita ei täällä oikein tule toimeen.

    Sinun Ayistasi sitten... Minä kyllä vaihtaisin ayita. Kyllä hänen täytyy ymmärtää, että sinä määräät tahdin ja tavat omassa kodissasi. Olisin pöyristynyt, jos ayimme pelmahtaisi vessaamme, kun olemme siellä pesuilla.
    Toivottavasti ayi-ongelma selviää
    Mia (se vieraana shanghaissa -tyyppi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Mia!

      Kiitos kommentista ja piipahduksesta! Olen ahkerasti käynyt lukemassa blogiasi. :)

      Olen kyllä miettinyt ayin vaihtoa.. Mutta Lishi on kuitenkin mukava ja hän tulee hyvin toimeen tyttöjeni ja koiramme kanssa. Ja hän on kuitenkin luottava. Ayin vaihdossa huolestuttaa se, että löytäisinkö kuitenkaan parempaa..

      Meillä on myös vielä auki kuinka pitkään täällä asumme. On mahdollista, että syksyllä olemme jossain muualla ja ennen kuin suunnitelmat selviävät, täytynee yrittää selvitä tällä kokoonpanolla. Mutta jos täällä vielä syksyllä olemme, menee tämä ayi-asia ehdottomasti uudelleen harkintaan. :)

      Poista
  4. Meillä on vähän sama tilanne...Meillä on oikein mukava Ayi, mutta just tuo kaavoihin kangistuminen nyppii. Jos olemme esim. jostain syystä syömässä eri aikaan kuin tavallisesti, esim. harkkoihin lähdön takia, saattaa tulla imuroimaan keittiötä siinä samalla. Tai imuroida rauhassa olohuonetta jos mies etäpäivänä soittaa työpuheluja.

    Pyykkihommat sujuu onneksi hyvin, kun tein google-translatella kiinankieliset lajittelu- ja pesulämpötilaohjeet :)

    Olen ajatellut, että meköön tämän kevään loppuun ja vaihdamme sitten. Meillä on taustalla monimutkainen alkuperäinen loisto.ayi lähti kotiseuduille tilapäisesti ja tilalle tuli "serkku" muutamaksi kuukaudeksi. Alkaa tuntua, että tarkoituksena oli vedättää loistavalla tyypillä ensin palkka ylös ja sitten ihan "sattumalta" ayi vaihtuikin serkkutytöksi, jolla ei ole oikein pelisilmää millekään. Tsemppiä siis vähän kohtalotoverilta.

    Terkuin, Marita - Koti Koivujen Katveessa

    P.S. saatan konsultoida sinua noista koiran lentämisasioista...toivottavasti saatte verikoehommat kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, että muitakin joskus nyppii.. ;) Ja varmasti nyppii vielä enemmän, jos ayi noin vain vaihtuu. Ilman, että on sitä itse pyytänyt.. Se teidän alkuperäinen ei siis enää palaa?

      Ilman muuta saa konsultoida lentämisestä! Tosin meidän koira ei ole lentänyt vielä kuin tänne Kiinaan, että Suomeen lentämisestä minulla ei ole tietoa. Ruumassa lensi, koska painoa koiralla on noin 9kg.

      Poista
  5. Herättipä ayi-päivityksesi kommentointia!
    Ilman ayia et varmaankaan toimeen tule, mutta kannattanee laittaa sanaa liikkeelle expaattien porukoissa, että etsit uutta pätevää tyyppiä. Ovat varmasti parasta rekrytointiapua sinulle.
    Olen ollut ymmärtävinäni, että näillä ayieilla voi olla hyvin sitkeät omat tavat, joista eivät suostu poikkeamaan ja mukamas-kielongelman taakse voi aina paeta... Olisiko se jotain taikauskoa?
    Ota vain tiukka linja ja keinot käyttöön, vaikka se varmasti tuntuukin hankalalta. Ainakin sukulaisemme antoi ymmärtää, ettei juuri mikään asia siellä hoidukaan "ilman kunnon suuttumista". Se tuntui meistä ulkopuolisista todella nöyryyttävältä, kun seurasimme muutaman kerran tällaista "huupanantotilaisuutta" sivusta. Ajattelin, että siinä nyt ollaan sitten siirtomaaisäntiä, mutta ei mikään muuten todellakaan hoitunut.
    Tuli vähän mieleen se teidän hellaongelma ja V:n pyykkien boikotointi silloin aikaisemmin. Ehkä V:n pitää korottaa ayille ääntään ja antaa toimintaohjeet (jos on koskaan paikalla yhtä aikaa), jos miesauktoriteetti puree paremmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen Kaisa monesti miettinyt, että onkohan näiden pinttyneiden tapojen takana jotain uskomuksia.. Ja varmaan onkin. Kiinalaiset ovat aika "uskovaista" väkeä vaikka täällä ei periaatteessa mihinkään uskota.

      Mä en osaa olla varmaan riittävän tiukka. Kuten tosiaan sanoin, Lishi on mukava ihminen ja pidän hänestä. Vaikka kaikkea en tosiaan pysty ymmärtämäänkään. Ja suurin ongelmahan saattaa olla jopa siinä, ettei hän ymmärrä mitä minä pyydän. Eikä sitä myönnä. Silloin ei siitä tiukemmasta asenteestakaan ole hyötyä.. No, katsotaan mikä meidän jatko on ja sen selviämiseen saakka jatketaan as usual.

      Ja jos Lishi ymmärtää, luulen kyllä, että V:n sanomisella olisi enemmän vaikutusta. Kutsuuhan Lishi rakasta puolisoani herraksi.. :D

      Poista
  6. Shanghai on täynnä ayeja, ja niiksi haluavia. Se on kuitenkin hyväpalkkainen ja mukava työ verrattuna moneen muuhun. Sen takia en olisi niin huolissani, etteikö parempaakin löytäisi. Tunnen yhden perheen, joka "kärsi" kolme vuotta huonosta ayista, kunnes vihdoin tajusivat vaihtaa ja totesivat, että nyt vaan harmittaa, miksei vaihtanut aiemmin, kun nykyinen on täydellinen.

    Olen itse joutunut antamaan kahdelle ayille potkut, ja se oli kamalaa. Yritin sitten lievittää huonoa omaatuntoani antamalla aika paljon erorahaa.

    Mutta minusta sinun pitää ajatella, että sinä avaat kotisi tuntemattomalle vieraassa massa, hän on lastesi parissa, koirasi parissa, rahojesi parissa. Häntä katselet päivittäin melkein enemmän kuin miestäsi. Eikä se ayin palkka varmasti kenellekään meistä ole ihan pikku raha, vaan itse asiassa aika paljon. Ensin olisin neuvonut sinua puhumaan ayin kanssa, kertomaan välitystoimistoon suoraan näistä asioista (vaikka seuraava kohtaaminen voisikin olla vähän kiusallinen), mutta jotenkin tuntuu, että nuo tavat ovat vähän liian pinttyneet. Joten minä sanoisin, että vaihtoon vaan! Ei se tuosta sen paremmaksi muutu, vaan voit vain odottaa asioiden huononevan.

    Olen myös kuullut, että kiinalaisessa työkulttuurissa ei arvosteta löysiä pomoja, ja hyvän pomon kuuluu huutaa ja olla kenkkumainen. Minä en halunnut ryhtyä sellaiseksi pomoksi, joten etsin niin kauan, että löysin työntekijän, joka arvostaa hymyjä ja ystävällistä käytöstä, ja sitä kautta siis minua.

    VastaaPoista
  7. Olen ihan samaa mieltä, että 'Jos haluaa päästä helpommalla' niin oikea vastaus on jäädä kotiin Suomeen, koska kyllähän asiat Suomessa ovat monin verroin helpompia kuin Kiinassa.

    Löysinpä lisää luettavaa - Kiinaa ja pienten äityttä, mikäs sen mukavampaa. Kiitos Mia tästäkin vinkistä!

    VastaaPoista