Kippis iso Kiina!: Puudelille sviitti

Meille koirat ovat perheenjäseniä ja leikilläni sanonkin välillä, että meillä on neljä lasta. Kaksi karvatonta ja kaksi karvoilla. Kiinaan muuttaminen ja erityisesti koiran tuominen tänne jännitti etukäteen paljon, sillä tiesin, ettei suhtautuminen koiriin (ja muihinkin eläimiin) ole samanlaista kuin Suomessa olen tottunut. Koiriahan syödään täällä. Mietin löytyykö koiralle kelvollista ruokaa, tarvittavia eläinlääkäri- ja hoitolapalveluita. No, ruoka-asia alkaa nyt olla kunnossa ja luottolääkärikin löytynyt. Mutta maaliskuista lomamatkaa varten meidän täytyy löytää vielä Nasulle hoitopaikka. Ajelimmekin perjantaina tyttöjen kanssa toiselle puolelle kaupunkia tutustumaan erääseen kenneliin / koirahoitolaan.

Jialiang on (http://www.jialiang.com/) itseasiassa paljon muutakin, kuin koirahoitola. Heillä on tarjota saman katon alla myös eläinlääkäripalveluita, koirankasvatusta, koirien koulutusta ja trimmausta. Jialiangissa koulutetaan ja siellä myös asuvat Shanghain alueen työkoirat, jotka työskentelevät esim. lentokentillä ja tullissa. (Työkoirat eivät Suomen tavoin asu ohjaajiensa kotona vaan työpäivän päätteeksi ne tuodaan koiratarhalle). Koirapalveluiden lisäksi heillä on myös hevostalli, jonne pääsee ratsastamaan ostamalla jäsenyyden. Nettisivujen perusteella odotukset olivat aika korkealla ja olin myös kuullut kyseisestä paikasta hyvää.

Päästyämme perille, meillä esitteli paikkoja Jialiangin työntekijä Margareta, puolalainen tyttö. Aloitimme kierroksen kaikista kalleimmasta majoitusvaihtoehdosta, joka oli nimeltään Luxury Suite. Nimen perusteella odotin näkeväni jotain todella upeaa ja hohdokasta, suorastaan pröystäilevän hienoja huoneita. Sellaisia, joissa superrikkaat majoittavat puudelinsa. Mutta todellisuudessa näissä huoneissa ei ollut mitään ihmeellistä. Ainakaan mitään luksusta niissä ei ollut. Jokaisella koiralla on oma pienehkö huone sisällä ja luukusta kulku omalle, tosi pienelle piha-alueelle. Huoneet olivat ihan siistejä ja valoisia ja niissä oli ilmastointi ja lämmitys. Mutta siinäpä se.

Ne halvemmat majoitusvaihtoehdot sitten.. Osassa huoneista ei ollut ollenkaan pihaa tai edes näkymää ulos. Itseasiassa niistä ei nähnyt "umpinaisten" seinien johdosta mitään muuta kuin ne seinät. Ihan hyviä huoneita varmaan koirille, jotka eivät siedä muita koiria eivätkä kaipaa mitään virikkeitä (onko sellaisia?). Mutta kyllä vaan tylsäksi kävisi aika Nasulla, jos niitä seiniä joutuisi viikonkin tuijottelemaan. Varmaan söisi ja kaivaisi itsensä vankilastaan ulos. Hoitolan koiria ulkoilutetaan tosin 2-3 kertaa päivässä mutta tuskin ne mitään kovin pitkiä lenkkejä ovat. Siispä haluankin Nasulle oman pihan, että pääsee aina halutessaan ulos nuuskuttelemaan tuulia ja katselemaan lintuja.

Ja sitten ne muut pihalliset vaihtoehdot..? Nämä huoneet oli nimetty VIP-huoneiksi ja niille annettu 1-3 tähteä. Huoneita löytyi useammasta rakennuksesta, jotka olivat vieri vieressä. Huoneet olivat ihan siistejä mutta huoneissa majoitetaan hoitokoirien ohella myös työkoiria ja kennelin omia koiria. Meteli oli melkoinen, sillä koirat tuntuivat haukkuvan lähes taukoamatta. Ja ne eivät olleet mitään pieniä koiria. Meidän pikkuinen Nasu olisi varmasti hermoraunio jo päivän jälkeen.. Ainoaksi vaihtoehdoksi jääkin majoittaa meidän "puudeli" Luksus-sviitissä.. :D Halpaa lystiä koiran majoittaminen ei ole, sillä vuorokausi siellä maksaa 340 rmb eli noin 42€. Huhheijaa. No, kuten aiemmin totesin, Nasu on meidän perheenjäsen. Ei omasta lomailusta tulisi mitään, jos joutuisi murehtimaan miten koiralla menee.

Ihanat samojedin pennut.. <3

Meille esiteltiin myös Jialingin tallit ja tytöt olivat tietenkin aivan innoissaan nähdessään hevosia. Margaretan kanssa juteltiin pitkään hevosista, koirista ja kiinalaisista. Siitä, miten eri tavalla kiinalaiset suhtautuvat ylipäätänsä eläimiin. Olen huomannut, että pieniä koiria kohdellaan monesti kuin leluja. Meidän on täytynyt ihan opastaa Lishiä ja kiinan opettajaamme Tiffanya, kuinka Nasua nostetaan ja kuinka koirasta pidetään kiinni. Kumpikin käsittelisi muuten Nasua kuin pehmolelua, jota voi retuuttaa ja nostella suurinpiirtein yhdestä tassusta ilmaan. Isompia koiriakaan ei osata monesti käsitellä eikä kouluttaa. Keppien kanssa olen nähnyt useamman kiinalaisen ulkoiluttavan isoja koiriaan. Itse en usko väkivaltaan, en koiran enkä ihmislasten kasvatuksessa, joten pahaa tekee nähdä, kun koiria kepillä mäiskitään.

Kiinalaiset eivät ole hevosurheilukansaa, eikä Shanghain alueella kuulemma ole kuin 3-4 tallia, jossa länsimaalaisena viitsisi käydä. Muissa hevosia kohdellaan niin huonosti. Margareta kertoi, että heilläkin on välillä kiinalaisten ratsastajien kanssa ongelmia. He eivät haluaisi tehdä hevosen kanssa mitään muuta kuin laukata koko ratsastustunnin. Kiinalaiset näkevät hevoset helposti koneina, eivätkä ymmärrä miten hevosella tulisi ratsastaa, jotta hevonen voisi hyvin ja pysyisi terveenä. Tai sitten he eivät vain välitä. Jialiangissa eläinten hyvinvointi on kuitenkin ykkösasia ja se oli mukava kuulla. Uskon, että Nasu on siellä varmasti hyvässä hoidossa. Vaikkakin odotukset tilojen suhteen olivat huomattavasti korkeammalla kuin todellisuus. Oma vika. Olisi pitänyt muistaa, että Kiinassa koirahoitolan luksus ei välttämättä ole sama asian, kuin mitä se olisi Suomessa.

Tuotantoeläinten kohtelusta en osaa paljon sanoa enkä suoraan sanottuna edes halua ajatella asiaa.. Olen nähnyt rekkoja, joilla sikoja roudataan teurastamoon. Ja sen näyn nähtyäni harkitsin ihan vakavasti kasvisruokailua. Mutta koska tämä syöminen ja ruokailu on muutenkin niin suuri päänvaiva, lihan poistaminen ruokavaliosta olisi tehnyt elämästä vähän turhan hankalaa. Eikä V varmasti olisi suunnitelmilleni lämmennyt. Mutta kyllä suomalaisilla possuilla ja kanoilla taitaa olla vaan aika hyvät oltavat tämän maan oloihin verrattuna.

Kävin lauantaina YKSIKSENI (ah!) tekstiilimarkkinoilla. Mukaan tarttui uudet tyynynpäälliset (heippa vaan joulutyynyt), päiväpeitto vierashuoneeseen ja olohuoneeseen matto. En ollut ajatellut ostavani tänne mattoja ollenkaan mutta sitten jotenkin vaan ihastuin tuohon mattoon.. Se osui silmään kaiken sen keltaisen ja punaisen ja mauttoman kamaluuden joukosta. Kuin pyytäen, että "osta pliis minut pois täältä, en kuulu tänne". Matto on mielestäni aika kaunis ja ilmeisesti ihan hyvälaatuinenkin. Siinä on toki koukeroa ja aavistus hohdetta - eli siis jälleen huomattavasti enemmän blingbling, kuin normaalisti ostaisin. Mutta kiinalaiseen makuun verrattuna se on hyvin hillitty.